Ensimmäinen pakkasyö. Vielä yhdeksän aikaan mittari nollassa ja pihanurmikon pinta hallavan harmaana. Onneksi eilen haravointihommien lomassa kiertelin katselemassa syksyn viimeisiä kukkijoita; kosmoskukkia ja neidonkurjenpolvia. Syysleimuissakin on vielä jotakin väriä, mutta muuten pihan pääasiallinen väritys tulee ruskaisista pensaista ja lukemattomista maahan varisseista lehdistä.
Haravointi on tähän aikaan todella turhauttavaa puuhaa. Lehdistä on puolet vielä puissa ja heti kun selkänsä kääntää, niin puhtaaksi haravoitu alue on taas saman näköinen. Kuitenkin haluan vielä yrittää pitää siistinä edes sorakäytävät, sen sijaan nurmikko on mahdoton siivottava.
Taas kerran suunnittelen kurtturuusujen alasleikkausta. Joka kevät ne ovat niin kammottavat piikkiturilaat, että päätän syksyn tullen pistää ne matalaksi, mutta tässä vaiheessa en sitten mitenkään raaski tarttua saksiin. Kauniithan nuo ovat, yli puolentoista metrin korkuinen pensaisto, joka suojaa etukivetyksen kahvittelupaikan omaksi alueekseen. Houkuttelevatpa lisäksi myös punarintoja, jotka syövät siemeniä ja saavat turvallisen lymypaikan pensaiden kätköstä.