lauantai 30. huhtikuuta 2016

Repimisen riemu, kitkemisen kiivaus!

--
Sittenkin sain siitä kiinni! Olin jo huolissani erityisen vaativan kevään jälkeen, kun tuntui, ettei huvita, ettei intoa ole edes pihan siivoamiseen, kitkemiseen ja risujen raivaamiseen. Vaan tuli se sittenkin, energia ja riemu toimeen tarttumisesta, grillirisujen savusta, siistien kukkapenkkien esille raivaamisesta, kipeistä lihaksista ja voimattomista käsivarsista.

Kitkeminen, kyykkiminen ja nenä mullassa könyäminen on parhainta hikijumppaa ja mielen piristystä. Paljon tehokkaampaa kuin mikään salilla saatu rääkki tai kuminauhojen revittely.

Nyt on tulppaanipenkki raivattu juolavehnän piipoista... juuret tietysti siitä innostuvat vaan, mutta hetken verran on siistiä taas ja passaa kukkasten kukkia.

Konnanpoikanen sattui käteeni heinätukon kanssa. En osannut edes säikähtää tuota, Konnaparka taisi enemmän hämmentyä, pysyi paikoillaan kivettyneenä, vain silmistä huomasi, että elossa ollaan.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Viikko Toscanassa: Firenzestä Riminille - Vallombrosasta Assisiin

Niin vierähti viikko vehreää kevättä ihaillen ja Toscanan kauniita kumpuilevia maisemia katsellen. Paljon nähtiin ja monissa keskiaikaisissa muurikaupungeissa käveltiin. Auton mittariin tuli vajaat kaksituhatta kilometriä, joista kuusisataa tosin jo lentokenttäsiirtymiä.

Matkan alku oli taas seikkailu! Pakettiin kuulunutta vuokra-autoa kun ei saanut suoraan kentältä, vaan piti odotella noutajaa hakemaan vuokrauspaikalle. No, etsittiin ja ihmeteltiin odotuspaikkaa. Kyseltiin ja tiedusteltiin, kaikkia kieliä käytettiin ja sinne tänne laukkuja vedettiin. Ja sitten odotettiin ja odotettiin kohtauspaikaksi ymmärtämällämme pysäkillä ja yritettiin tavoittaa vuokraliikettä puhelimella vastausta saamatta. Lopulta selvisi! Olimme oikeassa paikassa, mutta väärässä kerroksessa!

Ensimmäinen varsinainen lomapäivä pelasti kuitenkin alun kankeuden.



Aurinko paistoi täydeltä terältä kun ajelimme pitkin Chiantin viiniteitä Brolion, San Felicen ja muiden Chiantin pikkukaupunkien kautta. Brolion linnapuistoon lunastimme liput ja kävimme myös viininmaistelussa. Syömään pysähdyimme Creve in Chiantin kylään, jossa saimme ihania antipasteja ja pastaa monella tavalla sekä tre dolcea jälkkäriksi. Keräsimme voimia seuraavan päivän Firenzen kierrokseen.



Firenzessä kiertelimme keskustan kuuluisat paikat. Sivuutimme Uffizin jonot suosiolla. Kuvasimme kuitenkin loggian patsaat ja keskusaukion ihmisvilinän. Yritin pyydystää kuvaa myös Duomosta, mutta vaikeaa oli mahduttaa sitä kuvaruutuun. Brunelleschin kuuluisaa kupoliakin saattaa ihailla vain matkojen päästä. Lopuksi raahauduimme Pittin palatsille ja Bobolin puutarhaan. Siellä olisi voinut pitempäänkin olla, mutta auton maksumittari raksutti ja toisaalta kukkaset olivat vasta nupullaan. Harmittamaan kuitenkin jäi tuo tynkävierailu. Brittityttöset vielä vinkkasivat, että läheinen Baldinin puutarha olisi ollut aivan 'gorgeous'.

Vielä piipahdimme Juhani Ahon vinkkaamina Fiesoleen katselemaan rinteiltä avautuvia kaupunkinäkymiä, mutta kuten arvasin, oli tuo pikkukylä kehittynyt tiuhaksi taajamaksi josta ei parkkipaikkaa meinannut irrota millään.

Keskiviikkona oli vuorossa keskiaikaisen asunsa säilyttäneet kaupungit Gubbio, Assisi ja Cortona. Kuten Isä Matteo sarjasta olin jo arvellut, oli Gubbio aivan ihastuttava! Pieniä kapeita katuja ja solia, ruukkuistutuksia, kukkivia parvekkeita ja jyrkkää, raastavaa nousua kohti vuoren huipuilla sijaitsevaa Albergia. Mutta maisemat olivat sen vaivan väärti! Koululuokkia kierteli kaupungissa paljon ja useita nuorisoryhmiä oli kokoontuneena korkealla sijaitsevalle aukiolle.




Assisi on oli ilmeeltään samanmoinen, pyhiinvaelluskaupunki vielä nykyisinkin ja siellä näkyikin nunnia kulkevan järkevissä kengissään ja valkoisissa päähineissään.
Pyhän Fransiskuksen patsas koristaa tietenkin tätä kaupunkia, mutta löytyy monen muunkin kaupungin portilta tai torilta.

Cortona poikkesi edellisistä leveine katuineen ja prameine koru- ja parfyymiliikkeineen. Aivan mahtavan suuri keskuspuisto avautuu heti kaupungin portin kupeesta ja siellä hölkkäsi jos jonkinlaista kulkijaa. Kaupunkikierros käveltiin kuitenkin vanhojen muurien sisällä ja päästiin mukaan keskiaikaisten katujen ja rakennusten tunnelmaan. Pittoreskeja ravintoloita löytyi katujen varsilta, mutta valitsimme silti kaupungin portin läheisyydessä olevan terassiravintola Antonnion, joka on myös Hotelli Lucan asiakkaiden ruokapaikka. Hyvää oli karitsa ja pihvi, mutta pestoa markkeerasi pelkkä basilikan lehti. Hinta oli kohtuullinen myös, vaikka turistirysässä oltiinkin.



Torstaina suunnistimme jo pitemmälle. Mantereen toiselle puolelle Marchen alueelle. Käydyksi ja kierretyksi tuli Riminin keskusta ja ranta sekä joen varren venelaiturit. Riccione tutkittiin vain autosta katsellen San Marcoon ajellessa. San Marco olikin sitten elämyksellinen. Todella kauniit linnoitukset näköalatasanteineen oli mukava nähdä, vaikka autopaikan saaminen oli työn takana.




Vielä ehdimme kierrellä myös majapaikkamme Laterinan lähiseutuvilla. Vallombrosan luostarilaakso teki minuun vaikutuksen valtavilla kastanjametsillään, metsäkukkasillaan ja kylmän kalsalla ilmastollaan. Luostarin edustan karppiallas oli kaunis ja rauhoittava. Siellä olisi ollut myös Botanica, mutta se jäi suosiolla katsomatta. Tuskinpa vielä olisi kummoista nähtävää ollutkaan, kun kevät oli siellä vasta aivan alussa. Koristeomenapuissakin vasta nuppuja. Stia puolestaan oli aivan toisenlainen Arno-joen varren pikkukylä, jonka kummulla sijaitsi vanha linna, jonka pihalla näin kukkivan kameliapuun. Ihastuttava! Linnan pihassa oli myös Greg Wyattin satumaisia veistoshahmoja.

Poppin keskusta meiltä huiskahti vanhingossa ohi, mutta Bibbionessa kävimme kävelyllä ja Poppin kylään avautuvaa maisemaa ihastelemassa. Lopuksi suuntasimme Caprese Michelangeloon katsastamaan taitelijan syntymäsijoja.

Reissun lopun häämöttäessä tyydyimme pyörähtämään Arezzossa, pikkuruisessa Rondinen kylässä ja aivan lähinaapurissa Castello Fiboccissa. Arezzon helteet meinasivat tehdä minulle tenän, mutta onneksi kaupungin Plaza Grandella alkava ravintoloiden markkinapäivä pelasti viinilasillisen äärelle.

Vielä on mainittava suloinen Monterchin kylänen, jossa pyörähdimme jonkun reissun lopuksi. Siellä näköalatasanteella, kellotornin kupeessa kukki ihana sinivisteria, niin kuin monessa muussakin paikassa. Ja lähtöpäivän aamun kiireiset kiertelyt Orvietossa etsimässä vanhaa muistoa, linnoituksen muurin suurta Magnoliaa, jota emme löytäneet, ja jota edelleen täytyy katsella vain videolta.



Mieleen painuva reissu. Ihanat säät ja kukkaset. Se yllätti, että kaikki mahdollinen oli kukassa yhdellä kertaa. Ja vaikka Bobolin pionit ja ruusut olivat vasta nupuillaan. Olivat kukkaset parhaimmillaan Stiassa ja Bibbionessa. Kaikkialla kukkivat myös Jakarandat ja syreenit. Niin ja ne unikot! Niitä oli joka pientareella.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Unelmointia Italiasta


Juhani Ahon kirja Minkä mitäkin Italista on ollut seuranani tässä muutamia päiviä, kun samalla olen kuumeisesti lehteillyt toscanaoppaan sivuja. Selväksi on tullut, että tutustumisalue on rajattava tiukasti, mutta säävarauksella, jotta kykenee näkemään sen mitä haaveilee.

Ahon reissu Italiaan käy junalla Itävällan suunnalta. Alppien yli ja läpi sujauttaen. Matkustusvuosi on 1893, jolloin ei toden totta massaturismista ole tietoakaan, mutta kanssamatkustajia on toki silloinkin jo ollut. Vaikka kirjan reissukuvaukset käsittelevät laajimmin Roomaa ja sen ympäristöä, jonne me tällä erää emme aio piipahdella, on kirjassa kuitenkin myös sivuja Firenzestä ja sen ihanuudesta laulavine lintuineen ja luonnonkauniine kukkuloineen.

Kovin kauniilla ja ylistävillä sanoilla Aho kuvailee Angelo da Fiesolen Firenzen Pyhän Markuksen luostariin maalaamia seinäfreskoja ja vertaa taiteilijan kykyjä Rafaeliin ja 'Mikael Angeloon'. Myös jonkin matkaa Firenzestä sijaitsevan Fiesolen maisemia Aho lämmöllä kuvailee.
Mutta sypressien runkojen välitse aukeaa näköala Firenseen päin... ja mikä näköala...! Alhaalla Arnon laaksossa lepää siellä, aaltomaisten, tummansinertävien vuorenharjanteiden välissä kuin jättiläisen suuren kukkaismaljan pohjassa kaupunkien helmi. Kuinka kauniisti muodosteltu, kuinka hienosti hiottu on tuo helmi!
Fiesole onkin yksi niistä kohteista joissa toivon pääseväni käymään. Kovin on kirjassa oleva kuva Fiesolen rinteestä autionlainen. Luulenpa, että meitä odottelee aivan toisenlainen näkymä, sillä jos oikein muistan edelliseltä kerralta, oli koko Firenzen tienoo tiuhaan rakennettua kattomerta. Edelliseltä reissulta tosin mieleen jäi lähinnä rankkasateiden ryöppy ja kotiin saapunut sakkolappu luvattomasta ajelusta "autorisattien" alueella.

Mukavaa ja romanttista on ollut Ahon matkassa kuljeskellä Rooman kaduilla, loppumattomien taideaarteiden ja antiikin raunioiden reunamilla, Firenzen sypressikukkuloilla ja kukkaisniittyjen helmoissa sekä Genovan hautausmailla.

Caprin, eli Kaaprin, saarellekin on Aho matkoillaan rantautunut. Hauska ajatella, että Axel Muthe on myös siellä samoilla Anacaprin korkeilla poluilla samoihin aikoihin kulkenut. Vaikka aikalaisia ovatkin, ei Aho mainitse Munthesta mitään, eikä kirjasta löydy viittauksia Munthen huvilan rakentamisesta tai muista antiikin tutkimukseen ja kaivauksiin liittyvistä hankkeista. Sääli, olisin niin mielelläni istuttanut nämä kaksi saman pöydän ääreen keskustelemaan lintujen suojelusta ja siitä, kuinka hävyttömästi italialaiset patoihinsa näitä laulun lirkuttajia houkuttavat. Yhtenäiset ajatukset löytyvät kummankin herran tuotannosta luonnon ja lintujen suojelun osalta. Varmasti myös ihastus antiikkiin ja sen tarustoihin olisi virittänyt monta mielenkiintoista keskustelua.

Me emme tälläkään erää Caprille tai Napoliin ennätä. Ne jäävät vielä haaveiksi vain, mutta Assisin ja Cortonan saatan nyt nähdä ja optiona on aina Riminille saakka ulottuva seikkailu.