Sittenkin sain siitä kiinni! Olin jo huolissani erityisen vaativan kevään jälkeen, kun tuntui, ettei huvita, ettei intoa ole edes pihan siivoamiseen, kitkemiseen ja risujen raivaamiseen. Vaan tuli se sittenkin, energia ja riemu toimeen tarttumisesta, grillirisujen savusta, siistien kukkapenkkien esille raivaamisesta, kipeistä lihaksista ja voimattomista käsivarsista.
Kitkeminen, kyykkiminen ja nenä mullassa könyäminen on parhainta hikijumppaa ja mielen piristystä. Paljon tehokkaampaa kuin mikään salilla saatu rääkki tai kuminauhojen revittely.
Nyt on tulppaanipenkki raivattu juolavehnän piipoista... juuret tietysti siitä innostuvat vaan, mutta hetken verran on siistiä taas ja passaa kukkasten kukkia.
Konnanpoikanen sattui käteeni heinätukon kanssa. En osannut edes säikähtää tuota, Konnaparka taisi enemmän hämmentyä, pysyi paikoillaan kivettyneenä, vain silmistä huomasi, että elossa ollaan.