lauantai 25. toukokuuta 2013

Pusu tulppaanilta




















Puutarhani on tullut murrosikään! Ja aivan kuin tyypillinen teini se tänä keväänä kapinoi minua vastaan jokaisella nurkalla.

Liljapenkkiin on iskeytynyt saniaisten ja leinikkien ryöppy. Kasvimaalla rehottaa lemmikin taimisto suloisessa rivistössä, jota en tietenkään raaskisi nyppäistä pois. Samaten on kasvimaan multaan ihastunut verikurjenpolven poiskasjoukko joka on somasti sinne tänne sijoittuen valloittamassa kaikki reunustat.

Sen sijaan mansikat ovat lähteneet vaellukselle pitkin sorakäytävää, jota muuten ei enää sorakäytäväksi erota, sillä sen ovat kasvullaan peittäeet ratamot ja tädykkeen varret.

Rösyleinikkiä olen repinyt pois perennapenkistä, jotta saisin edes jotain tolkkua siitä, miten Viherpeukalolta tilaamani Kesän taika, ja Poutapilvi-taimet ovat selvinneet toisesta talvestaan.

No nurmikko on tietysti voikukkien miehittämä, todella siis miehittämä. Tämän keväistä voikukkien määrää en muista nähneeni meillä moniin vuosiin. Miehen viime kesänä levittämä erikoistorjunta-aine taisi toimia kiihdyttimenä! Tulppaanipenkkiin on iskeytynyt korte ja tietysti valkovuokkoa on kaikki paikat täynnä. Nyt olen kovasydämisesti sitä kitkenyt pois, vaikka siemenet eivät vielä ole kypsyneet. Valkovuokkoa näet hyysään, sillä on erikoislupa levittäytyä mihin haluaa.

Ja se pusu, sen sain kun kiskoin tulppaanin juurelle levittäytyneen Tuoksuvatukan vartta ylös juurineen ja kaunis Appeldoorn moiskautti minua vasten suuta. Tuoksuva suukkonen, onneksi terälehdet vielä säilyivät paikoillaan siinä säikähdyksessä.