Muutama viikko on jo vierähtänyt ihanasta kevätretkestä, jolle osallistuin Puutarhanaisten riveissä. Riemukas matka alkoi Kiasman tilausajopysäkiltä bussilla Naantalin aurinkoon ajellen ja Finnlinesin laivalla Maarianhaminaan seilaten.
Mahtavasti onnistui tämä mainio retki. Vaikka säät ovat tänä keväänä vispanneet edestakaisin talven ja suven välillä, oli meillä kaiken aikaa aurinko. Kukkaset hehkuivat ihanuuttaan lämpimässä säässä ja näyttivät nauttivan täysin siemauksin keväisistä päivistä niin kuin mekin.
Ensimmäinen tutustumiskohde oli
Senses, nuoren pariskunnan toiveiden täyttymys. Sipulikukkien kehto suloisimmasta päästä. Hidas kevään tulo ja kalsat kelit olivat riesana jonkin verran täälläkin, ja osa tulppaaneista vasta nupullansa, mutta tarpeeksi oli kukassakin, jotta saattoi väreistä nauttia riemurinnoin. (muistathan, että kuvat suurentuvat klikkaamalla)
Maarianhaminassa majapaikkamme oli Pommern-hotellissa, joka oli siisti, rauhallinen ja kaikin puolin viihtyisä. Aamupala erityisesti läntisen koulukunnan mukaisine pannukakkuineen oli aivan loistava. Omaa aikaa oli reissulla sen verran, että ehdimme tutustua puistoihin ja rantoihin. Kaunista oli.
Aivan hulppean mainio vierailukohde oli
Västerron kalastus- ja savustuspiha. Siellä isäntä Anders oli pellepeloton parhaimmasta päästä. Alkajaisiksi meille tarjottiin emännän raparperimehua ja savulohta, ja sitten käytiin tutustumaan tilan toimintoihin. Viiniköynnöksistä olivat saaneet kaksitoista kiloa satoa, josta kaksikymmentäkaksi pullollista oli taiteiltu viiniksi. Toivottavasti kutsuvat paikalle kun tuote on maistelukypsää. Kalastukseen, eri kalalajeihin, loheen, haukeen, simppuun ja ehkä rauskuun, tutustuttuamme saimme käydä pitopöytään, joka tuli meille yllätyksenä.
Oli siinä makuja monenmoista, jopa savustettua banaania ja appelsiinia. Ei yhtään hullumpia. Simppusipsit erilaisten dippikastikkeiden kanssa olivat vallan villit, mutta maukkaat. Eikä ihme, että innovaatioiden ylistyksenä katossa riippui erilaisia kunniakirjoja ja mainintoja tilan tarjonnasta. Ihme paikka!
Ramsholmenin vuokkoniityt tarjosivat sitten aivan toisenlaisen elämyksen. Seesteisyyttä, rauhaa ja kauneutta. Keltaisena merenä läikehtivät pähkinälehdot olivat huikea näky. Seljakämmeköiden purppuraiset kukat siellä täällä maustoivat vuokkojen täyttämää maisemaa. Karhunlaukan kukinnot olivat nupuillaan ja nousevat seuraavassa aallossa kukkimaan valkoisina palloina vihreän maton pintaan. Nyt nähtävillä oli kevätlinnunhernettä ja lehtokieloa.
Kastelholman linnaan piti minun mennä sitten kuitenkin, vaikka olin ajatellut sen jättää väliin. Eihän siitä niin kauan ole, kun täällä perheen kanssa reissasimme. Ihanat olivat maisemat linnan muurilta katsella,
ja lähellä sijaitsevan Jan Karlsgårdin perinnepiha suloinen myös.
Maarianhaminan kävelykadulla kukkivat ihmeekseni suurikukkaiset, vaaleanpunaiset magnoliat! Osuimme myös yhteisöpuutarhaan, jossa kaupunkilaiset saivat viljellä kukkasia ja hyötykasveja monenlaisissa lavoissa ja penkeissä.
Lopuksi tutustuimme vielä Ollaksen taidepihaan, kahvilaan ja suloisiin karitsoihin ja tutkailimme Ålandgrönskar-tapahtuman antia.
Mukava kesän aloitus. Vielä ovat säät jonkin verran heittelehtineet näinäkin viikkoina, mutta lämpimämpää sentään on ollut ja kotipihan kasvulavat antavat jo toiveita siemenien itämisestä. Retiisejä, salaattia ja muuta pientä vihreää näyttää vihdoin nousevan mullan pinnalle.
