Kartanopuutarhoissa ja Hanamijuhlassa

Pitkä viikonloppu vietettiin Hanamijuhlassa kirsikankukkia katsellen ja kartanoita, palstaviljelmiä ja siirtolapuutarhojen ihanuuksia kierrellen.

Vain muutama ripsaus vettä saatiin niskaan, kun helatorstaina kuljimme Roihuvuoren kirsikkapuistossa satojen muiden ihmisten seassa.

Väkeä oli valtavasti liikkeellä ja onneksi sää oli suosiollinen soitto- ja lauluesitysten ajan. Kun lähdimme kävelemään kohti Porolahden rantapuistikkoa, saimme aika rankan vesiryöpyn niskaamme, mutta siltä pelasti sateenvarjo, tuo oivallinen keski-ikäisen naisen käsilaukusta löytyvä varmuusväline.

Porolahden rantaa kiertelimme ja näimme kaupunkiluonnon ihmeen. Kyhmyjoutsen oli pesässään somasti unten maille kaulansa kiertäneenä. Enpä moista ole ennen tavannut. Rohkea joutsenpariskunta ei ollut moksiskaan uteliaiden ihmisten katseista.

Strömsin kartano jäi myös matkan varrelle ja näytti olevan remontissa. Rakennuksessa on tällä hetkellä kuvataidekoulun tiloja.

Pitkän matkaa kävelimme rantaa seuraillen ja venevalkamissa poikkeillen.
Ihanan ruokahetken vietimme Puotilan kartanossa, jota reunustavat suloiset viljelypalstat. Viljelyssä näytti olevan värikäitä kevätesikoita, tulppaanit ja narsissit hehkuivat aurinkoista riemuaan.

Seuraavana päivänä kiertelimme Tammisaloa, sen kanavan rantoja ja rakennuksia. Löysimme ihanan orvokkikallion ja suloisia asuntoalueita.

Tammisalosta tupsahdimmekin jo Herttoniemen kartanopuiston liepeille.

Kartanon puisto hehkui keväistä vihreää. Lammikossa heinäsorsilla oli pikkuruiset poikaspallerot, jotka plumpsahtivat veteen kuin korkin palaset. Herttaiset pikkuvesselit.

Kartanon käytävillä oli suloisia saniaisen kippuroita nousemassa täyteen mittaansa. Paraatipihaa puolestaan reunustivat tulppaani, helmililja ja pioni-istutukset jotka hehkuivat värikkäinä lämpimän paisteen alla.

Mukava reissu. Ihan kuin kauempanakin oilisi käynyt.

Kiertelimme myös Kulosaaren kartanon reunustoilla, siirtolapuutarhoissa ja Kivinokan suloisessa hyvän mielen mökkimetsässä. Niistä täytyy kirjoittaa ihan oma juttunsa.

Kirsikankukkakävelyllä - kuin Kiotossa konsanaan

Vanhasta blogihistoriasta katsoin, että viime vuoden Vappua toivottelin kirsikankukkien kera. Vaan eipä tuo kukkapilvien paljous kovin kauaksi Vapusta jäänyt tänäkään vuonna.

Nyt kukkii joka tien haarassa ja etenkin keskustassa. Kirjaston aukio on aina ihana, mutta myös Lidlin risteys on tänä vuonna vertaansa vailla!

Ensimmäiset otokset ovat sadepäivältä. Sade onkin kiusannut viime päivinä jatkuvasti, toisaalta kasvu on alkanut, kun lämpimiä öitä on vihdoinkin piisannut.

Aurinkoa kuviin sain eilen kotiin töistä palatessa. En malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, vaan kiertelin keskustan parhaat kirsikkapaikat.

Viileä Vappu Heinolassa, Harjupaviljonki ihastutti

Kovin viileä vappusää kohtasi meidät Heinolan harjulla, mutta Harjupaviljonki oli ihana!
Ei turhaan ole mainittu, että paviljongin mäki on heinolalaisten Ullanlinna.
Totta se on.

Meidät yllätti, kun paikalle päästyämme olivat harjun rinteet jo täpösen täynnä valkolakkeja ja muita juhlijoita.
Hetken verran siinä soittoa kuuntelimme ja lähdimme kävelykierrokselle suojaan hyytävältä myrskytuulelta. Takaisin palasimme vielä myöhemmin, kun pahin ryntäys oli ohi.

Käymisen arvoinen ja erittäin kaunis paikka.
Ja maukkaita vohveleita siellä saa myös.

Suloisesta paviljongista suuntasimme kävelyretkelle Siltapuistoon, jossa kevät vasta hiukkasen availi silmiään.

Kaiken kaikkiaan olivat kukkaset ja pensaat aivan alkutekijöissään. Hieman lehtiä näkyi puissa ja pihlaja-angervoiden oksistoissa, mutta skillat olivat maasta nousevista sipulikukista ainoita kylmää pelkäämättömiä kukkijoita.

Metsät sen sijaan olivat sinivuokkoja pullollaan.

Kevät joka tuli kahdesti

Taas kerrottiin uutisissa termisen kasvukauden alkamisesta. Johan se maalis-huhtikuussakin uutisoitiin.

Kukkien puolesta kuitenkin viikkoa liian aikaisin pyörittiin Helsingin kaduilla. Kova tuuli puhalteli korvia luimuun, mutta sää pysytteli poutaisena.

Muutamia kuvia kuitenkin sain. Ja Töölönlahdella oli poseeraamisesta innostunut joutsen. Kerrankin sain kuvaan muutakin kuin pyrstön!

Kauniit skillarinteet löytyivät Talvipuutarhan kupeesta ja näkyihän noitä narsissejakin joissakin suojaisissa ja aurinkoisissa kohdissa kukkivan, mutta pääasiallisesti olivat vielä nupuilla.

Kotipihassa alkaa nurmikko jo vihertää. Kasvimaalta on sammal kuorittu, mutta vielä on maa liian märkää, jotta sen pääsisi kääntämään. Hitaasti tuntuu etenevän kevään tulo, kun sormet jo syyhyäisivät tekemään vaikka mitä.

Vaan kun järjellä ajattelen, on Vappuunkin vielä matkaa ja perinteiset räntäsateet mahdollisia. Viikonlopulle toivoisin kuitenkin aurinkoista keliä.

Piha herää kevääseen

Nyt on kevät. Sen huomaa, kun samaan päivään mahtuvat kaikki säät. Vuoroin vettä, rakeita ja auringon iloista loistoa.

Kylmistä, pakkasen puolella käyneistä öistä huolimatta kukkaset ovat alkaneet nousta koloistaan. Narsissit ja tulppaanit nousevat tänä keväänä aika runsaslukuisina. Krookukset ja sinivuokot kukkivat ja terttuseljassa on hauskat viininpunaiset lehtiruusukkeet. Kohta niiden poimuista ilmestyvät limen vihreät kukkatertut ja silloin selja on kaunis.

Vielä eivät uuden paviljongin päälle viritellyt villiviinit osoita suurta innostusta kevätherätykseen, mutta kultaköynnöskuusamassapa on jo pienet vihreät lehdet. Sitä jännitän, miten ottavat vastaan uuden asumuksensa, kylmän rautaisen alustan.

Myös lammikko on nyt vihdoin sulanut jääpeitteestään. Aika kaljulta se vielä näyttää kevätmeiningeissään, ennen kuin rannan kasvillisuus alkaa vihertää. Jotakin pitäisi kehittää myös jyrkän reunan kohdalle, jossa musta allaskumi pilkistää esiin.

Kaikki pihassa näyttää talvehtineen hyvin. Myyrän koloja ei juurikaan näy, paitsi piparjuuren reunamilla, niin ja ne piparjuuret, ne ovat lähettäneet nuorukaisensa sankoin joukoin valtaamaan kasvimaan ryydeille pyhitettyä osiota.

Alppiruusuista olin katsovinani, että kukkia ei kovin paljon tänä keväänä nähdä. Mikkelissä on nuppuja jonkin verran, mutta Haagassa vain muutama. Atsalea on samanlainen kuin aina ennenkin. Viime syksynä ei muistaakseni nuppuja paleltunut, mutta saapi nähdä kuinka käy. Nähdäänkö ihastuttavaa pinkkiä väriloistoa vai ei.

Huhtikuu toi paviljongin ja ailahduksen lämpimistä päivistä

Pari viikkoa sitten siirryttiin kesäaikaan, ja kuin kellon kierron irvikuvana satoi seuraavana päivänä lunta-räntää taivaan täydeltä. Maa peittyi valkoiseen ja pihalta jo mukavasti vetäytynyt lumiraja ulottui taas nuolemaan seinän vierustoja.

Sateiset viime päivät ovat onneksi sulattaneet jo kaiken uuden, ja sitä edeltäneenkin, lumikerroksen pois. Nyt voi ilolla tarkastella sipulikukkien piippoja jotka kurottelevat ylös maan uumenista.

Toisena pääsiäispäivänä oli vihdoin lämmintä ja keväistä ja minun osaltani alkoivat pihatyöt. Sain kiskottua pois länsipäädyn tulppaanipenkistä kaikki syksyltä jäljelle jääneet heinän korret ja kuiviksi käpertyneet mirrinmintun varret. Mansikan lehdet pukkaavat jo uutta kasvustoa, nuo ihanat kevään ensimmäiset ja syksyn viimeiset vihreät.

Leikkasin myös kurtturuusut matalaksi. Keväthurjana klipsautin ne aika tavalla lyhyenlaisiksi, mutta kyllä varmasti taas nousevat korkeuksiinsa. Syksyisin en niitä raaski kurittaa, kun suloiset siemensyöjät, viherpeipot ja punarinnat, vierailevat ahkerasti katseltavina. 

Seljoissa on jo pikkuruiset lehdet ja kuusamissa hieman hiirenkorvia suuremmat höröt. Myös molemmat viime kesän hurahdukset, kartanoretkeltä hankitut pionit; tilli ja Sarah Bernhardt, väläyttävät maasta kirkkaanpunaisia kynsiään.

Ja paviljonki saapui.

Ai miten ihana se on! Raukkaparka näyttää tosin vielä aika tavalla hämmentyneeltä seistessään paljaalla nurmipaikalla, kaljuna ja valjuna hissutavan ympäristön keskellä. Mutta minä näen sen jo uusin silmin. Kohta sen seinillä kiertelevät köynnökset ja ympärillä kukkapenkeissä on väriloisto vertaansa vailla...(haavekuva).

Totta puhuen, jos pihasuunnitelmani olisi edes jotensakin johdonmukainen, olisin sijoittanut paviljonkini vesiaiheen viereen enkä kasvimaan laitaan.

Vaan kuten elämässä, niin myös pihan suunnittelussa suhdanteet heittelevät. Nyt minun pömpelini ovat päin vastoin ja vastoin päin, eli lystimaja altaan vieressä ja paviljonki pihan toisessa laidassa. Toisaalta nyt on ideoinnin paikka keksiä paviljongin ympäristöön jotain katseltavaa ja kaunista. Sonjan yrttitarha -esitelmän innostamana olen pyöreää potageria jo hahmotellut. 

Mikäpä olisi sen suloisempaa kuin nauttia kello viiden tee rosmariinin ja timjamin tuoksuisessa majassa, vehreän lehvästön katveesta, helteen huumaamaa aurinkoista maisemaa ihastellen.

Tulisi jo se kesä! 

Mamma mia mikä viikko - ja kalliiksi käyneet kevätmessut!

Menneelle viikolle kasautui suuri joukko koko kevätkauden riennoista! Viikko alkoi juustopöytälaisten vuosikokouksen merkeissä, jatkui Svenska teatterin Mamma Mian tahdissa ja päättyi Kevätpuutarhamessuille. Viikonloppu onkin sitten sujunut kirjojen parissa, harmaata ulkoilmaa tuijotellen.

Mamma Mia hurmasi. Taidokas ja hauskasti sovitettu, elokuvaa tarkasti myötäilevä toteutus oli hauska. Oman värinsä esitykseen antoivat pienet suomenruotsalaiset oivallukset, jotka höräyttivät katsomossa naururemakan aina silloin tällöin. Yksi isäehdokas oli kotoisin Sipoosta ja toinen töissä Suomen pankissa, laulettu ruotsinkieli ei aivan kaikissa kohdissa ollut helpointa ymmärrettävää, ja joitakin sisäpiirin vitsejä jäi varmasti oivaltamatta, mutta tunnelmaa se ei haitannut. Taitavia laulajia, ihana lavastus ja tanssivaa silmäniloa lavan täydeltä.

Vuosikokoukseen oli väkeä saapunut ennätyksellisesti eikä ihme, tarjoilut ovat siellä aina ensiluokkaiset ja ylenpalttiset. Mukaan saimme Valion uutta levitettävää Koskenlaskija Ruoka -juustoa sekä Kreivi-juuston sekä Polar-viipaleita. Tarjoiluissa ihastuin erityisesti kreivijuuston ja inkiväärihillokkeen yhdistelmään.

Paviljongin lumoissa

Kevätmessuille jaksoin harmaasta sadekelista huolimatta harppoa, vaikka perjantaipäivällä jo tuntui, että laistan koko homman.

Kiertelin paljon ja monta ihanuutta tuli nähtyä. Kukkasia ja sipuleita olisi ollut myynnissä, ja kauppa näytti myös käyvän vilkkaasi, mutta viime päivien erityisen kylmät tuulet ja synkkä keli hyydyttivät minun ostohaluni niiden suhteen. Erityisesti olisin toivonut löytäväni lammikkoon sopivia somisteita, suihkuideoita ja sen sellaista. Niitä en löytänyt ollenkaan.

Sen sijaan kiertelin kuin kissa kuumaa puuroa Aada Sisustuksen osastolla olleen puutarhapaviljongin ympärillä.

Rautaista, kestävää ja kaunista paviljonkia olen etsiskellyt jo muutaman vuoden. Suunnitellut sille paikkaa, miettinyt ja haaveillut, ja pannut isännänkin asialle sellaista etsiskelemään. Nyt se tupsahti messuilla eteeni aivan ajattelematta.

Kaupatkin tuli ja toivon paviljongista olevan iloa moneksi vuodeksi ja loppuupahan etsiskely ja kuvastojen selailu.

Nyt pääsen tositoimiin kun yritän kotouttaa lahonneiden koivun runkojen mukana maahan mätkähtäneet köynnöksen uuden telineensä päällysvieraiksi. Sopivan amppelin ostin myös, jotta on mitä katsella sen aikaa kun odottelen uuden pihapömpelin toimitusta.