Siuntion Sipi jäi keväisenä muistoihin

Ihanat aurinkoiset niskakurssipäivät ovat nyt takana. Haikein mielin hajauduimme omille tahoillemme, mutta nykymaailmassa on sentään helppo pitää yhteyttä. Niinpä ensimmäiset viestit on jo vaihdettu ja valokuvia katseltu. 

Kohdalle osuivat ensimmäiset keväisen aurinkoisesti lämmittävät päivät ja oli ilo tutustua lumikenkäilyn iloihin valkohohtoisilla hangilla. Ohjaajan mukaan liian helpolla pääsimme, kun keväinen hankikanto ei upottanut juuri lainkaan. 

Pitkään odotettu kevät alkaa vilahdella myös luontohavainnoissa. 

Ensimmäiset esikot ja lumikellot on jo kuvattu kaikkein aurinkoisimmilla pihoilla täällä Uudellamaalla. Ei kylläkään meillä vielä, sillä heti ikkunan takana aukeaa näkymä paksuun hankeen ja räystäältä tippuneisiin möhkälemäisiin kinoksiin. 
Mutta tulossa se on. Suomen luonto -lehdestä luin kevätseurannasta. Peippoja on jo nähty sekä leskenlehtiä! 

http://kevatseuranta.luomus.fi/havainnot?locale=fi

Auringon lettuja maistellen, persikkahillon kera

Kevään tulo viipyy kun yöt ovat todella kylmiä. Kirkkaat päivät sen sijaan ovat olleet täynnä keltaista auringon paistetta. Vannoutunut sohvaperunakin on innostunut kaivautumaan ylös kuopasta ja kävellyt lintujen sirkutusta kuunnellen. Mieli piristyy jo pelkästä valon määrästä.

Terminen kevät tuli kuulemma viime vuonna 9. maaliskuuta. No nyt ei sellaisesta ole tietoakaan. Haaveilijan puutarha pursuaa kukkakuvia ja värikkäitä ideoita, mutta tositoimiin ei ole mitään asiaa. Heti ikkunan ulkopuolella avautuu metrinen hanki. Katolta on pudonnut mojovat kinokset ja tuuli tuoda tuivertanut vielä lisäkerroksia siihen päälle.

Kirjojen parissa on silti vielä hyvin ehtinyt viipyillä. Juuri "palasin" Ranskasta, Lansquenetista, jonne sijoittuvat Joanne Harrisin kirjat Pieni suklaapuoti sekä äskettäin lukemani Persikoiden aikaan. Kenelle suklaapuodin tarina, kirjana tai elokuvana, on tuttu, ilahtuu varmasti myös 'persikoista'.

Harrisille tyypilliseen, maagiseen tapaan tarina polveilee pitkin Tannes-joen rannan pikkukaupungin kujia. Tutut hahmot löytyvät joskus jopa yllättävistä paikoista ja tietysti kaupungin puodeista ja kahviloista. Tarina kuljettaa lumoavan vahvasti mukanaan. Twitterin käyttäjille vinkiksi: Joanne Harris on aktiivinen twiittaaja ja löytyy palvelusta nimellä (at)joannechocolat.

Ihanaa, kun tulee kesä - totesi isäntä...

kun ikkunasta ulos katsoi ja pakkasta oli 22 astetta!

Kevät keikkuen tulevi ja uusi lumi on vanhan turma. Näitä on tiuhaan nyt hoettava, jotta säilyy huumori ja mielenterveys.

Tällä viikolla ovat taas I-junatkin pettäneet. Muina päivinä ei 'oo ollut niin vällii', mutta tänään - himpula sentään - yli kahdenkympin pakkasasteen nipistellessä sormia ja varpaita ei ollut hauskaa. VR saisi luvan kehittää meille Malmin värjottelijöille vaikka kahvitarjoilun, jos ei muuta messevämpää keksi.

Kuntoutuksen loppukiri

Totuuden hetki koittaa ensi viikolla. Ja kuten arvata saattaa on heinäsirkka tanssinut ja laulanut kaiken sen kiihkeän puoli vuotta, joka piti pyhittää kuntoiluun chiball-jumpaan, niskan venytyksiin ja lenkkeilyyn. Onneksi sentään jokunen reipas kävelylenkki on tullut tehtyä viikonloppuisin, ettei sentään ihan makailuksi ole mennyt ja GAS-lomakkeeseen löytyy oikeasti täytettävää.

Vastuskuminauhajumppaa olen sinnitellyt välillä innokkaammin ja sitten taas lusmuillen. Eikä ohjelma kaiken huipuksi vie kuin puolisen tuntia. Mikä se on tämä tämmöinen ikuinen teiniasenne, että käskemällä ei jumppaamaan saa - eikä sittenkään.

Vatsakin kurisee, kun nyt viimeinen viikko on paastottu koko puolen vuoden edestä! Eikä siinä mitä, odotan kuntoutusta vesi kielellä. Siuntion notkuvat pöydät ja monipuolinen valinnan ilo odottaa. Varmistettu on, keittiö on kunnossa.

No, ei tämä kurssi hukkaan ole mennyt. Yhtään niskaperäistä sairaslomaa en ole joutunut pitämään koko kautena. Sen pitäisi jo puhua puolestaan. Hyvillä mielin siis - puntariin ja ergometriin mars!

Karkasin kesän muistoihin

Talven tulolle ei näy loppua, mutta aurinko lämmittää jo mieltä. Kun laitan silmät kiinni, voin karata kirkkaisiin kesämuistoihin, aurinkoiselle Ahvenanmaalle:

 

           

          

        

        

Tekemisen ihana keveys

Nytpä osuin kirjaan joka todella puhuttelee ja haastaa ajattelemaan työn sisällön ja tekemisen muutoksia vaikkapa vain oman työelämän pituisella aikajanalla. "Elämän korjaajat" pureutuu aiheeseen kattavasti historian sivuilta löydettävien esimerkkien avulla.

Matthew B. Crawfordin tyyli on mielenkiintoinen, leppoisa ja hyvän tuulinen. Kirja on eräänlainen tutkielma, ja samalla omaelämänkerrallinen tarina, koulutuksen ja työnteon merkityksestä ja mahdollisuuksista sekä teoriaoppimisen, että käytännön taitoihin harjaantumisen näkökulmalta.

Crawford haastaa miettimään työn mielekkyyttä. Mistä se muodostuu, mikä on tärkeää ja miten syntyy ns. työn imu. Samalla hän summaa hyvin selkeän päätelmän valkokaulustyöläisten toimistoissa kokeman turhautumisen, työssä kokeman pahoinvoinnin ja stressin välillä.

Keskeinen viesti on, että pieniin, epämääräisiin osasiin pilkotut tehtävät, vaikkapa osana suurta ja tärkeää päämäärää, eivät riitä tuottamaan tekijöilleen tyydytyksen tunnetta ja saamaan aikaan työstä aiheutuvaa mielihyvää. Prosessijohtamisen myötä kun on siirrytty tekemään työtä pieninä palasina, eikä tuotekaan usein ole mikään konkreettinen asia, vaan epämääräinen, käsitteellinen osa pääomasijoittajan abstrakteissa transaktioissa.

Muutama vuosi sitten niin kovin ihannoitu tietotyö on Crawfordin mukaan nyt kiihtyvän globalisaation myötä samassa kehitysvaiheessa kuin liukuhihnatyö teollistumisen aikaan. On helppoa siirtää tieto ja työ teknologian avulla bitteinä paikasta toiseen, samalla hämärtyy kokonaisosaaminen ja vastuunkanto, ja halpamaat sekä osaamisen sirpaloituminen tulevat hoitaneeksi palkkojen alentamisen kuin itsestään.

BoHoBusiness kirjan sanomaa myötäillen tämäkin teos päätyy pohdintaan, että työtä tekevä ihminen voi voittaa vain valitessaan elämyksellisen, työn iloa antavan tehtäväkentän. Näistä parhaimpia ovat Crawfordin mukaan erityisosaamista vaativat ammattityöt. Pihan, talon tai pation rakentamista, putkitöitä tai sähköasennusta ei voi ulkoistaa Intiaan tai Kiinaan. Konreettinen työ tuottaa tekijälleen elämyksiä ja myös osaamisen myötä tulevaa arvostusta.

Harrastukset: pihatyöt, leipominen, ruoka ja käsillä värkkääminen, ovat Crawfordin mukaan niitä konkreettisia hommia, joilla työelämän tyhjiö täytetään.

Ilta muinaisissa ja nykyisissä puutarhoissa

      kuva on Kotkasta, Sapokan vesipuistosta

Eilinen ilta hujahti nopsasti Tammen kirjamyymälässä ja Tammitalon auditoriossa, jonne oli saapunut  likemmäs seitsemänkymmentä puutarhojen ja puutarhakirjojen ystävää kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja ja hakemaan toiveikkaita tuoksahduksia aurinkoisen sään lupaamasta keväästä.

Kiinnostava tilaisuus. Saimme tietoa kevään ja syksyn kirjauutuuksista, ja kuulimme Julia Donnerin ihanan esityksen 1900-luvun taitteen puutarhakulttuurin ja -koulutuksen saapumisesta suomalaisten naisten saataville. Lisäksi saimme ennakkoon tirkistellä parhaita paloja tulevista Kevätmessuista Inari Janssonin kertomana.

Molemmat esitykset tempasivat mukaan. Minulle uutta oli Suomen varhaisen, kansallisromanttisen historian sävyttämä puutarhakulttuurin kehitystarina sekä Jenny Elfvingin vahvaan persoonaan tutustuminen. Mielenkiintoinen oli myös Karjalassa, Antreassa sijainneen Järvilinnan eli naisten puutarhakoulun historia. Oli antoisaa kuulla Julia Donnerin värikäs ja herttaisin vanhoin kuvin höystetty kertomus varhaisen, erittäin eurooppalaisen ja kansainvälisen, Suomen alkuajoilta.

Yhtään ei jäänyt varjoon myöskään Kevätmessujen promootio, jonka myötä saimme kaikki kipinän mennä huhtikuisille messuille. Oheisesta linkistä pääsee tutkailemaan mitä luvassa on. En malta edes odottaa, että pääsen näkemään millaiset maakohtaiset osastot tulevat esittelemään mm. Italian, Espanjan, Islannin, Saksan, Japanin ja Marokon puutarhojen tyypillisiä piirteitä.

Ennen kaikkea oli mahtavaa saada katsella kesäisiä puutarhamaisemia ja lumoutua kukkien kauneudesta etenkin, kun ulkona aurinko jo sulattelee jäätä ja räystäät lirittävät iloisesti. Kohta on kevät meilläkin!


http://www.skr.fi/default.asp?docId=15288 
http://www.finnexpo.fi/Sites3/Kevatmessut2013/Kavijat/Ohjelma/Sivut/yleiskoristelualue.aspx

Kieliä korvassa

Sain vihdoin viimein aikaiseksi hankkia itselleni mp3-soittimen! Ei siinä mitään musiikkia ole, enkä saanut radiotakaan kuulumaan, mutta sen sijaan latasin siihen kaikki ne kielikurssimateriaalit, jotka olen aikojen kuluessa tullut haalineeksi.

Korvissa on siis soinut kielten kakofonia. Eipä silti, kuunneltuani ensin kertaalleen läpi sekä venäjän, italian että espanjan oppimateriaalit, olen rauhoittunut kuuntelemaan espanjan fraasisanakirjaa.
Kielet ovat siitä kummallisia, että niitä osaa ja omaksuu kyllä nopeastikin passiiviseen muistiin, mutta sanotuksi ei sitten saakaan paljon mitään.

Espanjan fraasisanasto, jonka Positiivareitten puodista tilasin, osoittautui pieneksi pettymykseksi. Olen lueskellut espanjaa jo useamman vuoden ajan, mielestäni jotakin jo osaankin, joten kaikki oppimateriaalin fraasit tuntuivat kovin tutuille ja vaikutti siltä, että rahat menivät hukkaan. Mutta kuinkas onkaan, kun opettaja Kulmalan ääni jokaisen aihealueen jälkeen iloisesti kehottaa "Testaa taitosi!" ei asia ole ollenkaan niin helppo.

Kertaus on opintojen äiti. Niin kauan olen päättänyt 'ämpärit päässä' kulkea kunnes fraasit pamahtavat suustani sujuvasti ja epäröimättä. Sitten siirryn palauttamaan mieleeni kaikki ne unohtuneet venäjänkieliset sanat. Se kurssi on sentään vain "sanahelinää", mutta auttaa toivottavasti elvyttämään käyttämättömät tiedot. Voinpa sitten työmatkoilla arvuutella mistä junavaunussa puhutaan, hyvin paljon siellä venäjänkielistä keskustelua ympärillä sorisee.