maanantai 1. tammikuuta 2018

Costa Blancan puutarhoissa - osa II

El Sueño, Ondara

Ihan toisenlainen oli hotellimme esitehyllystä bongattu, samaten aivan lähellä Deniaa sijaitseva El Sueño. Nimi viehätti kovin, onhan omakin virtuaalitarhani nimeltään Haaveilijan puutarha.
Tämä haaveuni oli toisenlainen. Kurnautimme taas kerran portille joka oli kiinni. Mutta pian siihen ilmestyi portin takaa olkihattuinen mies lapio kädessään, häneltä sain huikatuksi, että sopiiko tulla "esta Abierto?" Ja sesam - portti avattiin ja meidät ohjattiin ajamaan peremmälle pihamaalle. No muutama parkkiruutu löytyi pergolan alta. "Emäntä tulee pian esittelemään paikkoja," sanottiin ja kohta tulikin talon sisältä iloisesti hymyilevä emäntä meitä tervehtimään.
Saimme kierroksen kädestä pitäen ja minä otin sen rohkeasti kielikurssina, pyysin kaiken informaation espanjaksi, muutamia englanninkielisiä täydennyksiä lukuunottamatta, joilla ymmärrystäni täytyi aina välillä jonkin verran avittaa.
Tämä puutarha on suurimmalta osalta keskittynyt traakkipuihin, mehikasveihin, kaktuksiin, aloeihin ja agaveihin ja näitä ympäröiviin hedelmäpuihin. Oli monia erilaatuisia appelsiineja (makeita, saimme hedelmät mukaamme) granaattiomena, manteli, kirsikka, nispero, sitruuna, luumu ja pomelo, ainakin nämä puut jäivät mieleen. Sitruksissa oli hedelmiä, ja granaattiomenassa yksi näytekappale. Muut olivat jo talviunessaan.
Puutarha ei juuri nyt ollut parhaimmillaan, sillä herkät mehikasvit oli peitetty kylmien öiden varalta kuivilla lehdillä ja korsilla sekä suojattu vihreillä suojakatoksilla, mutta saimme perinpohjaisen esittelykierroksen valokuva-albumien kera. Jokaisesta kohteesta saimme nähdä kuvat kukinnan parhaimmasta vaiheesta. Ja toki monet lajit olivat kukassa jonkin verran nytkin. Harmi, etten osaa kasvien latinankielisiä nimiä, olisin oppinut paljon enemmän.
Pian lähtömme jälkeen sain facebookissa nähdä kuvan, kuinka el Sueñon puutarhat olivat peittyneet lumeen. Onneksi kasveilla oli hyvät suojaukset.

Ihanaa, että tämä unelma on toteutunut. Puutarha on viisitoista vuotta vanha, vanhimmat traakkipuut neljätoistavuotiaina ja aika nuoria ja pieniä vielä. Emäntämme visio oli jo tulevissa vuosissa, jolloin puut ovat suuria ja täyttävät tilaa eri tavalla. Antavat silloin ehkä myös enemmän suojaa herkille mehevävartisille kaunottarille. Lopuksi saimme kierroksen karppialtaalle, näimme kilpikonnan, tutustuimme luolaan, jonka sisälle saattoi kuumana päivänä vetäytyä nauttimaan veden solinasta ja viileydestä. Mahtava paikka jäi lämmöllä mieleeni.