lauantai 28. marraskuuta 2015

Korkeakulttuuria, Sibeliuksen sävellyksiä harpulle ja sopraanolle


Sibeliuksen 150 v juhlavuoden piikkiin osui taas yksi riento, johon pääsin osalliseksi. Korkeakulttuuriksi voi kai luonnehtia "Sibeliuksen Unet" -konserttia, jonka kävin kuuntelemassa Malmitalossa männäviikolla. Mielenkiintoinen, ja taas uusia ulottuvuuksia taiteilijamestarista esille nostanut kokoelma.

Illan käsiohjelma tiesi kertoa, että ruotsalaisen kuvataiteilijan ja runoilijan, Ernst Josephsonin dramaattinen, sanoilla ja sävyillä, muodoilla ja symboleilla toimiva taide inspiroi usein Sibeliusta. Lisää aiheesta on luettavissa mm. Tomi Mäkelän Sibelius-kirjoituksesta, johon päädyin hakiessani lisätietoa Sibeliusta innoittaneista taiteilijoista.

Esitys oli vaativa. Ensimmäinen kappale, ruotsiksi laulettu Soluppgång viuhahti kieli- ja kuuntelushokkina ohitse nostaen tajuntaan ajatuksen; apua, en ymmärrä tästä yhtään mitään. Kirkkaalla ja heleällä sopraanollaan Minna Nyberg heläytti ilmoille sellaisen ääniskaalan, että kielellinen ymmärrys ei ehtinyt reagoimaan sanoihin kuin hyvin hatarasti.

Onneksi seuraava laulu, Svanesång - Joutsenlaulu soljui jo tajuntaan saakka ja pikkuhiljaa, etenkin lausuntaosioissa pääsin sisälle kieleen - ja musiikkiin. Ja lopulta, etenkin runo Jag är ett träd - Minä olen puu, jonka suomennosta olin jo ehtinyt käsiohjelmasta vilkaistakin, valloitti, ja nosti illan annin nautittavalle tasolle. Mielenkiintoista oli tutustua Sibeliuksen sisäisen maailman vähemmän tunnettuun puoleen sekä hänen harpulle säveltämäänsä musiikkiin.

Näin jälkeen päin ajatellen otaksun, että jos olisin tuntenut konsertin sisällön, en ehkä olisi paikalle mennyt, mutta kun sattumanvaraisesti ja ennakkoluulottomasti konserttiin osuin, olen iloinen uudesta, erilaisesta kokemuksesta. Taidokkaan esityksen oli koostanut Essi Iso-Oja, joka myös soitti harppua taivaallisen ihanasti. Harpulla ei rumia säveliä voi soittaakaan, sille minusta ainakin tuntuu. Käsiohjelman sanoin: Sibelius käytti harppua useissa orkestraatioissaan sekä sinfonioissa että sävelrunoissa (Aallottaret, Bardi, Luonnotar, Pohjolan tytär...). Paitsi soittimen perinteistä tehtävää maallisen ja taivaallisen tason välittävänä instrumenttina, se edusti hänelle myös skandinaavisen balladiperinteen säestyssoitinta.

Ernst Josephson:

Jag är ett träd - minä olen puu 
Minä olen puu, hyvälaatuinen ja varmasti kestänyt kauan, 
ellei myrsky olisi riistänyt lehtiäni keskellä kesäni aikaa. 
Nyt ojentelen paljaita oksiani ylöspäin kohti taivasta 
vaikka kaikki ympärilläni kesäisissä väreissään tarjoaa ihanan näkymän. 
Oi, koska saan peittää itseni, koska minun suodaan menehtyä? 
Oi, kuinka kaipaan sinua, sinä kylmä, valkoinen lumi! 
(Suomennos Essi Iso-Oja)

 
Tunnelmapala:
 

Svarta rosor, laulajana Anne-Karin Mikonaho

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun piipahdit ja jätit terveisiä :)