sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kirjallinen patikka John Muirin seurassa

Aivan Mahtava (kuten nyt kuuluu hehkuttaa) patikkareissu löytyi John Muirin kirjasta Pitkä kävely Meksikonlahdelle (Basam Books). Vuosi on 1867 ja reitti suuntautuu Ohiosta, Kentuckyn, Tenneseen, Pohjois-Carolinan, Georgian ja Floridan läpi vaeltaen Meksikonlahden aaltoileville rannoille. Siitä eteenpäin matka jatkuu vielä laivareissuna Kuubaan ja sieltä Kalifornian kukkiville seuduille.

Olin korvamerkinnyt lukulistoilleni tämän kirjan jo silloin, kun se ilmestyi suomennettujen listoille vuonna 2011. Sitten kirja unohtui ja peittyi uusien ihastusten varjoon, kunnes nyt tarttui näppeihini aivan sattuman kantamoisena.

Kirja perustuu Muirin muistiinpanoihin ja päiväkirjamerkintöihin reissun ajalta sekä myöhemmin kirjoittamiin kuvauksiin ja kirjeisiin sekä teksteihin joissa mahtava matka on ollut innoittajana. Kirja on julkaistu postuumisti pari vuotta kirjoittajan kuoleman jälkeen vuonna 1916.

Reissun luonnetta kuvaa kirjan lukujen otsikointi: Kentuckyn metsät ja luolat, Cumberland-vuoria ylittämässä, Georgian joenuomat, Matka Floridan soiden ja metsien läpi jne. Kerronta on ihanan rauhallista ja kaikkea matkan varrella nähtyä kuvailevaa ja kasveihin keskittyvää, olihan Muir kasvitieteilijä. Matkan pontimena, luonnossa liikkumisen lisäksi, lie ollutkin erilaisten kasvien keräily ja tunnistaminen. Tekstissää vilahtaa puristettujen kasvinäytteiden lähettäminen veljelle, joka ilmeisesti huolehti kasviston säilyttämisestä reissumiehen kolutessa maita ja mantuja.

Kasvitietäjän matkassa kun ollaan, niin tietysti kirjan sivuilla vilisee latinankielisiä nimiä ja lajeja, joista ei aina ole harmainta haisua. Sen kuitenkin ilahtuneena huomasin, että oma 'botanicojen' kiertelyni on syövyttänyt muistiini muutamia lajeja. Esim. Tillandsiat herättivät heti mieleeni aivan oikean käsityksen trooppisen kukinnon värikkäästä muodosta ja variaatioista. Usein kuitenkin turvauduin internetin ihmeelliseen luontoon ja hain kuvia käsittääkseni paremmin. Kuvaus pitkäneulasmännystä (pinus palustris) avautui vasta, kun katsoin kuvasta kummoisesta hapsiaisesta oli kyse.

Paitsi vuoria, kukkia ja kukkuloita sekä jokia ja rämeikköjä, vilisee kirjan sivuilla myös erilaisia eläimiä ja ihmisiä, persoonien ja vieraanvaraisuuden - tai töykeyden, kuvauksia. Useasti matkamies yöpyy tiettömien taipaleiden takana luonnon helmassa, viikon verran jopa hautausmaan suojaisissa pensastoissa, rahalähetystä nääntyneenä odotellen. Mutta usein hän myös saa majapaikan ystävällisten ihmisten luona, joskus maksusta, joskus hyvästä tahdosta vain. Usein majapaikoissa ollaan juttuseuraa vailla ja niistä saa kimmokkeita uusiin toimiin, sivupuikkauksiin nähtävyyksien pariin ja pitemmänkin lepotuokion rankan vaelluksen keskelle.

Kirja on myös luojan ylistys luonnon kauneuden kautta. Muir on haltioissaan jumalan hyvyydestä nähdessään niin paljon kaunista ja ilon aihetta antavaa. Hän on vihoissaan kehityksestä, jossa ihminen omavaltaisesti ja röyhkeästi käyttää voimaansa luonnon ja eläinten kustannuksella. Koska eletään yhdysvaltain sisällissodan (1861-1865) jälkeistä aikaa, näkyvät luonnossa monin paikoin sodan runtelemat jäljet. Sota kuvastuu myös ihmisten pelokkuutana ja epäluuloisuutena kulkijaa kohtaan. Monin paikoin patikkamies saa pitkään todistella tarkoitusperiään ja vilpittömyyttään reissun varren asukkaille. Joutuupa hän pari kertaa uhkaaviin tilanteisiinkin, mutta selviää lähinnä siitä syystä, että ei kanna mukanaan mitään arvokasta. Vain vaatekerran ja kasviprässin (ja ilmeisesti keksejä, sillä niitä hän mainitsee mutustavansa silloin tällöin).

Kirjan loppupuolella päädytään Muirin elämän suuren rakkauden, Kalifornian Yosemiten, Twenty Hill Hollow'n, maisemiin. Voi sitä kielikuvien määrää ja ihanuuden ylistystä! Silmissäni alkoivat vilistää jylhät maisemat kukkarinteitä tulvillaan. Korvissani kuulen leivon laulun, jota kirjottaja ihanasti kuvailee:
"Olen huomannut täällä kolme leivolle tyypillistä laulua. Ensimmäisen sanat, jotka merkitsin muistiin, kuuluvat seuraavasti: "II-oo spii-oo vii-oo viiee-oo vii-iit." Tammikuun kahdentenakymmenentenä 1869 ne lauloivat "Kii-dliks buudluu" mitä ne toistivat säännöllisesti, tuottaen musiikkia, joka oli yhtä kaunista kuin taivas, josta se kuului."
Muirin luonnonfilosofia on kaukonäköistä ja ajankohtaista myös tänä päivänä. Kirjan lopusta löytyy kehote mennä luonnon helmaan rauhoittumaan, jos moniajo alkaa ahdistaa.
"Jos haluat kohentaa terveyttäsi, karkaa lääkäreiltä ja ystäviltäsi, täytä taskusi kekseillä ja piileskele Hollow'n kukkuloilla....
... jos koet yhteiskunnan tukahduttavaksi ja olet lopen uupunut maailmaan, täällä epäilysi karisevat, lihalliset paineesi häviävät ja sielulsi hengittää syvästi ja vapaana rannatonta Jumalan kauneuden ja rakkauden tunnelmaa...