sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Juhlahumua ja Sibeliusta



Vipinää viikonloppuun saatiin Helsingin Katajanokalla. Työpaikan juhlia tanssattiin Katajanokan kasinon parketilla ja vielä jatkoillekin kykenimme Teatterin humuun. Mahtavat pirskeet, ystäviä, hyvää ruokaa ja kaunis tila. Harmitti, että en tullut ottaneeksi yhtään kuvaa juhlasalin koristeellisista seinistä ja kruusatuista kattorakennelmista. Daamien juhlapuvuista nyt puhumattakaan. Toivottavasti joku toinen otti!

Siinä työpaikan historiikkia katsellessa sai takautua parin kymmenen vuoden takaisiin tunnelmiin. Kuvissa olin minäkin hento, lapsen näköinen tyttönen vaan, vaikka kaikki lapset oli siinä vaiheesa jo tehtynä. Ja muistan, kuinka luulin silloin elämän olevan haastavimmillaan; kolme pientä lasta, rakennusvelat, uuden mielenkiintoisen työn ja kodin yhteen sovittaminen. Vaan siitähän se todellinen haasteellisuus sitten vasta alkoi. Onneksi nyt helpottaa, eikä pidä menneissä märehtiä...

Sattui sopiva keli, ei lunta eikä sadetta. Tuuli oli kyllä kohtalaisen navakka ja kylmä. Etenkin Katajanokalla puhalteli katujen tuulitunneleissa aika tavalla.

Päädyin ratkaisuun, että yövyimme saman tien Katajanokan vanhassa vankilassa, josta on muokattu viihtyisä hotelli. Hotellilta oli matkaa kasinolle kävellen vain muutamia satoja metrejä, joten valinta oli nappisuoritus.

Viihtyisää ja rauhallista sellien kätköissä oli, ja eksoottinen tunnelma. Vanhat porttikalterit käytävillä ja metalliset portaikot loivat fiilistä. Samaten aamiaisella tarjolla olevat astiat; peltiset lautaset ja mukit. En kuitenkaan ruvennut niillä pöytää paukuttamaan elokuvamaiseen tapaan.

Sibelius Ateneumissa



Lauantaina olimme tarpeeksi skarpissa kunnossa, jotta saatoimme toteuttaa suunitelman käydä katsastamassa Ateneumin koottu Sibeliuksen 150 v juhlanäyttely.

Kyllä on laaja-alainen mies ollut tuo meidän kansallissäveltäjämme. Tauluja oli esillä Sibeliusten yksityiskokoelmista sekä taiteilijaystäviltä. Monessa tietysti kuvattiin säveltäjän vuosien saatossa yhä synkemmäksi käynyttä olomuotoa, mutta oli mukana toki myös kauniita Tuusulan maisemia ja mielenkiintoisa maalauksia, jotka linkittyivät herran matkoihin maailmalla.

Kyllä ihailla täytyy näitä oman aikansa kosmopoliitteja. Matkoja on tämä herra tehnyt sen aikaisilla menopeleillä pitkin Eurooppaa ja Amerikkaa. Aina ei oikein tule ajatelleeksikaan, kuinka kansainvälisiä monet näistä kotoisista kuuluisuuksistamme oikein ovatkaan.

Herttaista oli myös tutustua Järnefeltien ja Sibeliusten ystävyyteen. Nähdä maalauksia Jannen ja Eeron yhteiselta matkalta Kolin jylhiin maisemiin sekä tutustua Tuusulanjärven taiteilijayhteisön tiiviiseen kanssakäymiseen. Näyttelyssä oli maalauksia myös Pekka Haloselta.

Vielä olisin mielenkiinnolla voinut jäädä kuuntelemaan Ainon ja Jannen välistä kirjeenvaihtoa, jota oli kuultavissa myymälän aulassa, mutta juhlarasitus otti veronsa ja kotisohvalle alkoi tehdä jo mieli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun piipahdit ja jätit terveisiä :)