lauantai 13. lokakuuta 2012

Kahta ei kanna... sekä juhlahumua Helsingissä

 
Tänä syksynä pihlajat ovat pullollaan marjoja. Jo kolmena syksynä on käynyt niin, että puut ovat sylkeneet marjansa pihakivetykselle lokakuun alussa, mutta nyt... Nyt marjoja on tilhien juopottelujuhliin riittävästi!
 
Minulla on teoria. Vuotuinen ajan kierto -kirjassa muistaakseni sanotaan pihlajasta että "kahta ei kanna". Aikaisemmin olen ajatellut sen niin, että jos marjoja on paljon, niin ei tule paljoa lunta. No se on osoittautunut vääräksi ajatelmaksi. Vaan - jospa onkin niin, että jos marjat pysyvät puussa, niin ei tule paljoa lunta. Hm... nähtäväksi jää. Nyt ainakin on paljon marjoja ja ne pysyvät puussa. Sääennustajat sen sijaan lupailevat hurjaa ja runsaslumista talvea. Puutarhurin kannalta pakkanen ja paksu lumivaippa on hyvä yhdistelmä. Silloin kasvien juuret pysyvät lumen alla suojassa. Jos lunta ei tule ennen paukkupakkasia on aina vaarana että herkimmät kasvit paleltuvat, eivätkä enää keväällä nosta päätään.
 
 
Enemmän funkista Reino
 
 
Perjantaina juhlin merkkipäivää mm. museokäynnin myötä ... sekä kera hullujen päivien.
 
Juhlatunnelma oli kertakaikkiaan absurdi. Ensin ryntäsimme läpi (kolme tuntia) hullujen päivien tarjonnan. Hypistelimme jos minkä sorttisia mallirekkien jakkutarjontoja ja tunkeuduimme läpi ihmisvilinöiden ja pitkien kassajonojen. Sitten suuntasimme kulkumme Sofiankadulle Helsingin kaupungin museon WDC 2012 näyttelyyn "Enemmän funkista Reino".  Näyttelyyn on koottu mahtava kavalkadi vanhaa aikaa. Lapsuuden mustavalkoiset elokuvat pyörivät valkokankailla ja hohdokkaat Ansa Ikosen ja Regina Linnanheimon puvut ja kuvankauniit valkokuvat edustavat Suomen Filmiteollisuuden kulta-ajan tunnelmaa näyttelytilojen vitriineissä ja seinillä.
Näytillä on myös vanhoja SF:n lavasteita kuten kalusteita ja valaisimia sekä esineistöä johon kuuluu mm. maskeeraajan välineitä sekä vanhaa tavaraa hajuvesipulloista baarikaappien antimiin.
 
Epätodellinen tunnelma syntyi katuvilinän keskelle sijoittuvan näyttelyn autiudesta. Saimme suorittaa yksityiskierroksen näyttelyssä. ja istuimme yksityisnäytöksessä Kino Engelin "Tulevaisuuden toivot" -lyhytfilmissä. Hieno näyttely. Toivottavasti se on vetänyt katsojia enemmän juhlavuoden alussa, jolloin markkinointi oli näkyvimmillään.
 
Mahtavaa oli myös siemaista lasillinen luomukuohuvaa kauniissa Kieseleffin talossa. Eihän tämä ikääntyminen nyt niin paha asia olekaan.