torstai 14. heinäkuuta 2011

Suru

On äidin kehosta elämä poissa,
mut lempensä vielä tapaan.
Se viipyy daalian mukuloissa,
ja varrella pionin vapaan

Sen löydän lehdeltä päiväliljan
ja punasta unikon kukan,
Se liikkuu vuokkojen mättähillä
ja pinnassa kukkien nukan

Ja helskyy äänessä peukaloisen,
mi istuu oksalla koivun
Näitä kaikkia katsellessa
kai joskus surusta toivun

13.7.2011 M.Ruotsalainen




Muistot

Oli äidilläin lahjoja neljä tai viisi
ne kaikki hän sulloi vakkaan

Mutt’ kuudes ei suostunut
sullottavaksi
vaan loimusi lakkaamattaan

Se oli se lämpö, jolla hän otti
vastaan lapsien ilot ja surut
ja tarjosi aina parhaimmastaan
pani kiehumaan kahvin purut

Hän kestitä taisi ja nautti siitä
kun toinen sen otti vastaan
On meillä nyt paljon muistoja siitä,
mutt’ muistoja ainoastaan



Kuolema

Kuolema haukkasi minusta palan
jättäen onkalon ammottavan
Siitä aukosta näkyy mun sydämeni
joka ennen piilossa sykähteli

On avoin ja suojaton tie sydämeen
ennen kuin arven saa verhokseen
Se arpi muodostuu suloisista
muistoista, niin elävistä

Ne on muistoja äidin ja lapsen
sekä mummon harmaahapsen

1 kommentti:

  1. Tosi nätisti kirjoitettu Kauniita ajatuksia


    Tämä on nyt testi että toimiiko näin

    VastaaPoista

Kiitos kun piipahdit ja jätit terveisiä :)