Vastaus haasteeseen "Kuvaile itseäsi kirjojen nimillä"

Tuulesta temmattua -blogilta lennähti haaste kuvailla elämän vaiheita ja asioita luettujen kirjojen nimillä. Vastaan mielelläni, vaikka joihinkin kysymyksiin olisi pitänyt kyllä penkoa muistilohkoa vähän pitempään. Tässä kuitenkin lähiaikoina luettujen kirjojen nimillä kuvailtuna se, miten ajattelen elämäni kaaresta tällä hetkellä.

Oletko mies vai nainen?
Punapukuisen naisen talo (Maija Asunta-Johnston)

Kuvaile itseäsi
Mañana, Mañana (Peter Kerr) sekä aika-ajoin
Myskyävä meri (Donna Leon)

Kuinka voit?
Elämän lempeät maut (Erica Baumeister)

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi
Auringon puolella; jaettujen ajatusten talo (Risto Ranta)

Kuvaile työtäsi
Digitaalinen markkinointiviestinta (Heikki Karjaluoto)

Kuvaile harrastuksiasi
Kulkijoiden vanhaa saariselkää, autiotupien kertomaa (Yrjö Teeriaho) sekä
Andalusialaiset sitruunat (Chris Stewart)
Tekstia ruudulla (Katleena Kortesuo)

Minne haluaisit matkustaa?
Lumoava Provence (Yvone Lenard)
Viva Mallorca (Peter Kerr)
Puutarha Italiassa (Joan Marble)
Sitruunoita Sisiliasta (Luigi Pirandello)
Pieni kaupunki Sardiniassa (Salvatore Satta)
ja ainakin ne kymmenen muuta ---

Kuvaile parasta ystävääsi
Ystävyyden piiri ( Maeve Binchy)
Sydämen asia (Maeve Binchy)

Mikä on lempivärisi?
Vihreän saaren puutarhoissa (Hanna Tuuri)

Millainen sää nyt on?
Pimeä (elokuun) yö (Maria Lang)

Mikä on paras vuorokaudenaika?
Elämän kirkas keskipäivä (Alexander Mc Call Smith)

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Elämän paradoksit (Tommy Hellsten)

Päivän mietelause
Isi, mihin mennään (Jean Louis Fournier)

Millainen on parisuhteesi?
Tämä siunattu koti (Jhumpa Lahiri)

Mitä elämä sinulle merkitsee?
Kameli neulansilmässä (Ephraim Kishon)

Minkä neuvon tahtoisit antaa?
Sen saat mistä luovut (Tommy Hellsten)

Käsityksesi kuolemasta?
Tyhjentävä vastaus (Vikas Svarup)

Mottosi?
Karamellikengät (Joanne Harris)

Kyllä juustossa löytyi!

Tuli opittua taas roppakaupalla uutta. Kävin suht' extempore Ravintola Pörssin Juustonäyttelyssä ja sain tutustua ihaniin kotimaisiin juustoihin, joista moni oli tuttu jo entuudestaan, suosikkikin, mutta moni myös aivan uusi tuttavuus. Uusista tuttavuuksista osa oli sellaisia, jotka tulevat vasta tänä syksynä markkinoille, kuten levittyvä Aura, tutun sinihomejuuston voileipäkakkuihin ja joulupipareiden päällyksiin sopiva tuttavuus. (Suuri purnukka on kuulemma ollut jo saatavana, mutta nyt syksyllä tulee myös kotitalouksiin sopiva pikkuinen parin sadan gramman purnukka). Myös Arlan savunmakuinen Pohjanpoika oli uusi tuttavuus, joka on saatu kauppoihin nyt syksyllä.

Tilaisuus oli mukavan letkeä. Salia kierrettiin sen reunoilla sijainneitten maistelupöytien kautta keskelle, jossa sai tutustua ruusukkein koristeltuihin voittajiin sekä sarjoissa kilpailleisiin juustoihin. Osallistuin myös kilpailuun, jossa oli määrä tunnistaa eri juustolaaduille sopiviin raastimiin/höyliin ynnä muunlaisiin vempeleisiin, joilla erilaisista ulkomaan juustoista yritetään päästä osille. Tunnistimme helposti Stilton-juustoille tyypillisen "lapion" sekä pienen pähkäilyn jälkeen Mozzarella-leikkurin, mutta sitten meni arvailuiksi.
Otimme matkaan myös Juustonaisten hakemuslomakkeen, mahdollista liittymistä ajatellen, mutta se asia vaatinee vielä vähän kypsyttelyä; kuten hyvä juustokin.

Muuten viikko on ollut yhtä hervotonta hemorataa.
EMG-tutkimus todisti, että alkuperäinen diagnoosi oli oikea ja vaivani on G7 niskanikaman välilevyssä, joka on pullistunut ja painaa hermojuurta. Saikkua tuli siis lisää marraskuun alkupuolelle saakka. Toisaalta pullistuma on jo alkanut vetäytyä takaiisin - keskisormessa on jo tunto - joten vahvoja toiveita on, että pian etusormikin pelittää. Lenkkeilyä siis ja kevyttä irrottelua ja venyttelyä pitäisi nyt harrastaa. Ei "kenokaulauinnille", iskeville liikkeille ja rajuille rytkäyksille. No, onneksi en harrasta kuntonyrkkeilyä tai tennistä.

Mikäpäs tässä on ollessa. Lueskelen, siivoilen ja yritän päästä / saada aikaiseksi liikkumaan lähtemisen, ensi viikko on täällä koululaisten syyslomaa, joten seuraakin on tiedossa, josko vaikka tutustuisin lähemmin siihen vesijouksuun.

Jäähyväiset lastensairaaloille

Viime torstaina oli vuorossa retki Helsinkiin, bussilla, junalla, ratikalla ja jalkaisin Töölön perukoille, lastensairaaloiden kortteliin. Aina tähän saakka matka on taittunut autolla, joten tämä reissu oli erilainen, monimutkaisempi, aikaa vievempi, mutta omalla tavallaan myös paljon antoisampi.

Erilaista oli myös, että saatoimme kahdestakin syystä ja hyvillä mielin jättää jäähyväiset näille jo niin tutuiksi käyneille kulmille: pikkuinen on varttunut nuorukaisen ikään ja sairaus on saatu monta vuotta kestäneitten hoitojen jälkeen selätettyä. Kaksi ihanaa asiaa, joita ajatellessa lämmin virtaus hulvahtaa kehon läpi, silmänurkaan tirahtaa kyynel ja mielen valtaa syvä kiitollisuus.

Torstaiksi oli luvattu syksyn ensimmäinen varsinainen talvimyräkkä. Radio pauhasi jo aamuvarhain tulevan lumituiskun ja myräkän voimakkuutta ja pyysi varautumaan koiran keliin. Mitä vielä! Pientä tihkua riitti menomatkalle, mutta siitä selvittiin sateenvarjoin, kun tallustimme 7B:n pysäkiltä Kirjaiijan puiston läpi määränpäähämme. Siinä kävellessämme muistelimme niitä kertoja, kun auton kanssa pyörimme ympäri puiston yksisuuntaisia katuja ja etsimme parkkipaikkaa. Nyt ei tarvinnut, polleasti vain marssimme eteenpäin ohi autorivistöjen ja parkkimittareitten. (Nyt oli paikkoja tietysti vapaana vaikka millä mitalla.)

Kirjailijan puiston alareunassa, Arvo Ylpön puistikossa kukkivat ruusut vielä täyttä päätä, vaikka maata peitti jo keltainen vaahteranlehvämatto. Sairaalan käytävillä hyvästelimme tutut piirrokset ja hahmot, kiemuraiset käytävät ja valtavan suuret hissit, joihin joskus matkattiin sängyn pohjalla pötkötellen. Taakse jäivät kaikki ne hämärät, kipeät muistot...

Paluumatkalla lounastimme juhlavissa tunnelmissa ja kiireettömästi Nepalilaisessa ravintolassa, jatkoimme matkaa ja söimme jälkkäripehmikset Hessburgerin "terassilla". Matkasimme kotia kohti iloisin mielin, vanhoja muistelematta, murehtimatta.

Mahtava Manchester

En ikinä uskonut, että Manchesterissa voisi olla niin paljon nähtävää! Varhaisen teollisuuden kehto tiilenpunaisine rakennuksineen keskellä englantia, mitäpä nyt siellä voisi olla. Oli siellä - ja paljon. Perjantai illasta maanantaihin kestäneellä reissullamme saimme koluttua vain pikkuruisen osan kaupungista. Olimme ennakkoon määritelleet kaksi tärkeää käyntikohdetta, jotka olivat Manun stadion sekä Fletcher Mossin kasvitieteellinen puutarha. Molemmissa kohteissa oli paljon ihmeteltävää. Minulle selvisi myös englantilaisten totaalinen jalkapallohulluus. Fanikaupasta löytyi tavaraa vauvasta vaariin. Oli tuttia, nokkamukia, golfbägiä, mailan suojusta ja tietysti paitaa, sukkaa, kenkää, ... no, tukkaa en nähnyt, mutta kaikkia muuta kyllä.

Onnistuimme ostamaan riemukkaan kokemuksen jälkeen kokopäivälipun, jolla sai ajella busseissa ja ratikoissa mielin määrin, paitsi, että juuri sinä sunnuntaina raitiovaunulinjoissa oli vikaa, eikä reittejä voitu ajaa kaikilta osin. Niin, että ei tuo kotoinen "venamme" ole ainoa vaikeuksissa kahlaava liikennöijä.

Ajelimme perinteisellä kaksikerrosbussilla mm. Traffordiin ja Didsburiin ja pyrimme aina yläkerran etupenkkiin, ja pääsimmekin usein. Tosin yläkerta ei ollut se paras paikka istua silloin, kun ei oikein tiennyt millä pysäkillä pitäisi jäädä pois. Bussit tulivat täyteen yläkerroksen portaikkoa myöten, joten ulos pääsy bussin pikapysäyksen aikana ei onnistunut. Vahingoista viisastuneina opimme laskeutumaan alas hyvissä ajoin ennen omaa määräasemaa.

Kiertelimme tietysti paljon myös jalkaisin ja kolusimme läpi valtavat ostoskadut Kings Street ja Market Street. Niissä riitti kauppaa jos minkälaista, oli laatumerkkejä ja puolen hinnan putiikkia, joten ostettavaa kertyi enemmän kuin matkalaukku tahtoi vetää. Kaupunkikävelyillä satuimme China Townin portille ja näimme värikkäät kadut ja kiinankieliset kylttirivistöt.

Minun unelmani kohde, Fletcher Moss, ei myöskään tuottanut pettymystä. Puisto oli laaja ja ruska-aikaankin valtavan kaunis. Tietysti monet kukat olivat jo ohi kukkineita, syyshortensiatkin jo enimmiltään kukkaterttunsa menettäneet, mutta ne värit! Puut ja pensaat loistivat keltaisina ja punaisina kilpaa toistensa kanssa hehkuen. Syksyiset kukkaistutukset ja kesän viimeiset ruusut olivat kauniit ja nousivat esille muuten jo talvikauteen taittuvasta luonnosta.

Hyvä reissu, kannatti tehdä. EasyJetin halpa lähtö maksoi parisen kymppiä per suunta ja hotellin sai kolmeksi yöksi parilla sadalla. Työkaveri jo innostuikin ja katseli hintoja maaliskuulle Manun matsiin mennäkseen. Minä haaveilen vielä joskus näkeväni Fletcher Mossin keväisessä loistossaan.

Tuskaa ja ruskaa

Sairaslomalla edelleen käden kipuillessa. Vika piilenee kaularangassa. Kun muuta ei nyt voi tehdä, niin olen tehnyt kävelylenkkejä ja ottanut kuvia värikkäistä syksyisistä puista.

Lisäksi olen ryysännyt vaatteiden kanssa ja pakannut lentolaukkua viikonlopun "Mankesterin" matkaa varten. Matka tuli varattua jo ennen äkillistä kipukohtausta, joten sinne mennään; sama kipuhan se on niin kotona kuin matkassa. Innokkaana odotan retkeä Fletcher Mossin kasvitieteelliseen puutarhaan ynnä muita syksyisiä teollisuuskaupungin näkymiä. Taidemuseossa käydään ainakin ja kuulemma matkakaverin pojan vaatimuksesta myös Manun fanikaupoissa!

Tuli mieleen kuvausreissulla, että kun käsi hakeutuu vaistomaisesti takin napitukseen tai kameran nauhaan turvaan heilumiselta, vaikka ei siedäkään kantositeeseen vangitsemista, niin kärsiköhän se Napoleonkin vaan kaularangan vaivoista?