Nyt, kuten aikaisimpinakin vuosina, saimme unikoiden kukinnan myötä rankkasateet ja ukkosmyräkät.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä vaille neljän oli ukkosmyrsky kotitorpan kohdalla. Välähdys ja jyrähdys, väliin ei ehtinyt sanoa kissaakaan. Kauniit, hehkuvan punaisina kukkivat idänunikot tulivat jälleen kerran liiskatuiksi pitkin maata. Onneksi vielä oli jäljellä nuppuja joten kukkia on riittänyt vielä sateiden jälkeisiinkin päiviin.
Ihana oli Suomen kesää katsella aamuyöllä. Sen verran hämärää oli olevinaan, että aurinkolyhdyt paloivat nurmikon laidassa ja maisema oli autereinen. Lintujen laulua ei vaientanut edes myräkkä, vaan heti pienenkin tauon tultua alkoi kuulua mustarastaan liverrystä takametsän laitamilta.
Juuri leikattua nurmikkoa ja siisteiksi puhdistettuja kukkapenkkien reunuksia oli ilo katsella varhaisena aamuhetkenä. Jonkin aikaa siinä valvoin ja vahtasin, sitten kömmin takaisin unille. Sade laantui, jyrinä etääntyi, linnun liverrys senkun vain yltyi valon lisääntyessä.
Kaiken viikkoa onkin sadellut ja istutukset ovat riemuissaan, vehreää ja rehevää on. Tänään on sitten jo ollut poutapäivä ja aurinkokin vilahdellut, mutta huomiseksi on luvattu rankahkoa sateen ropinaa koko maahan. Mukava lienee siinä kelissä viettää Tyhy-päivää Nuuksion metsissä, Haltian näyttelyvierailua odotan mielenkiinnolla.