Ja vielä kerran: Kaarina, Salo ja Tammisaari

Viikonloppu toi vielä viimeisen mahdollisuuden lähteä autoreissulle. Tällä kertaa valitsimme kohteeksi Kaarinan ja siellä Kuusiston linnan sekä Rauhalinnan kartanon.

Saavuimme myöhään perjantai-iltana Kaarinan keskustaan. Pilkkopimeälläkin huomasimme, että kaikki tarvittavat palvelut kyllä löytyivät, mutta ei kyltin kylttiäkään niille nähtävyyksille tai paikoille, joille olimme suuntaamassa. Kiertelyn ja kaartelun jälkeen osuimme sentään Hovirinnan venelaituriin ja pääsimme yöpuulle.

Aamu alkoi klo 6.33, kun ensimmäiset innokkaat kalastajat saapuivat venetrailereineen vesille. Tunnissa koko innokkaitten porukka oli päässyt vesille ja parkkipaikka rauhoittui taas. Arvelimme, että heillä oli sama tilanne kuin meilläkin, viimeisiä viedään. Sää oli siedettävä, ei suurta sadetta tai myrskytuulta ja vesikin vielä vapaa. Kiertelimme Kuusiston linnan raunioilla ja Tuorlan maisemissa ja aloimme etsiskellä tietä Kustaa Maunu Armfeltin Rauhalinnaan.

Kaartelimme Rauhalinnan opasteita etelästä ja pohjoisesta, mutta tuloksetta. Vihdoin välähti. Päättyvä tie näytti kulkevan lehmuskujan läpi jonnekin, kyltissä tosin luki Kaupungin varikkoalue, mutta tienoo näytti lupaavalta ja voilá Rauhalinnan kartanohan se siellä!

Kaarinasta ajelimme Saloon, söimme Cantina Antoniossa ja tutustuimme Vuohisaaren maisemiin. Matkaa jatkoimme illan tullen vielä kuitenkin Tammisaareen.

Ja Tammisaari oli kaunis pastelleissaan kuten aina. Illalla ehdimme vielä lenkille lyhtyjen loisteessa ja aamupäivän kävelimme sekä vanhan kaupungin kivikaduilla, että uudemmalla puolella, jota ei ole aikaisemmin tullut kolutuakaan.

Tihkusadetta ja koleaa säätä. Syksyn pimeyttä ja lyhyitä päiviä, päästiin kuitenkin irti arjesta. Nyt on retket tältä vuodelta retkeilty.