Viisi jokea, kaksi järveä ja meri - Baltian kierros rantoja katsellen

Viro mennessä: Narva - Narvajoki, Ranna - Peipsjärvi, Võru - Tamula järv

Viime kesän automatkamme alkoi Tallinnasta Narvan suuntaan kulkien. Kiersimme Neemen ja Kaberneemen rantakylät ja tutustuimme Rakveren linnaan, jossa pääsimme osallistumaan vanhan ajan markkinoille.

Linnan sisäpihalle on kokoontunut suuri joukko vanhan ajan käsityöläisammattien edustajia. Oli sepän pajan työnäytöksiä, historiallisia turnajaisia, lampureita ja kankaan kutojia. Oluen panijoita ja yrttijuomien keittäjiä, koruseppiä ja leipureita. Mielenkiintoinen tapahtuma oli suunnattu koululuokille ja lapsia olikin turnajaisiin osallistumassa suuret joukot.

Mukava oli linnan tornihuoneitten ikkunoista katsella alas pihalle ja kuvitella millaista siellä on mahtanut olla satoja vuosia sitten. Sää suosi, oli aurinkoista ja mukavaa ja hauskaa katsella touhukasta menoa ja tutkia Viron historiaa linnan museohuoneissa. Täällä tutustuimme Baltian ristiretkiin, Pohjan sotaan ja liiviläisten valloitusretkiin ensimmäisenkerran.

Narvaan saavuimme aamupäivällä ja tutkimme tarkkaan Narvajoen rannan parkkipaikat. Rauhallista ja tilavaa oli, joten auto sai jäädä venesatamaan ja me lähdimme kävellen tutustumaan Narvan linnaan ja katselemaan maisemia rajan toisella puolella patsastelevaan Ivangorodiin. Narva oli siisti, kaunis ja rauhallinen ennakkoon kuulemastamme poiketen ja viihdyimme mainiosti joen rannan vapaalta parkkipaikalta löytämässämme ruudussa kilpa- ja huvisoutajia, kanootteja ja kajakkimelojia sekä kalastajia seuraten. Iltapesullekin pääsi aivan omalta pikkuiselta rantahietikolta, ja vesi oli kirkasta ja yllättävän lämmintäkin, sillä virtaus oli voimakas.

Narvasta kääntyi matka etelää kohti. Yövyimme Peipsjärven rannan tuntumassa ja saimme uida ilta ja aamu-uinnit järven matalassa lämpimässä vedessä autiolla hiekkarannalla. Tarttoon poikkesimme ja kasvitieteellisen puutarhan kiertelimme ja myöskin Emajoen rantoja kuljimme. Paljon tuntui kaupunki rakentuneen sitten viime käynnin, mutta onhan siitäkin jo monta vuotta vierähtänyt.

Taevaskoda oli seuraavana rastipaikkanamme. Sen ihmeellisiä värikallioita, tai paremminkin rantapengermiä menimme katselemaan. Kaunista, värikästä, sopivasti ilta-auringossa kimmeltävää okraa ja punaisen violettia seinämää kuvasimme tovin.

Näistä seinämistä ihastuneena jatkoimme seuraavana aamuna kohti Piusan luolia (Piusan koopad), opaskirjan kuva oli vaikuttava, ja niin oli paikka aidosti myös. Viron oma Petra, toki ilman temppelia, mutta vaikuttava silti! Ja sitten Vörua kohti. Sieltä löytyikin helteen helpotukseksi mainio uimaranta aivan kaupungin keskeltä. Tamulajärven pitkät hiekat oli valjastettu uimareitten käyttöön. Löytyi kioskia ja kahvilaa, lasten leikkipaikkoja, uimakoppeja, hyppytelineitä ja poimutettuja nurmikkoalueita, joiden suojassa oli mukava kuivatella nahkaansa. Vesi oli kirkasta ja lämmintä ja uimareita paljon. Silti antoi sopu sijaa ja laajalle ranta-alueelle mahtui hyvin. Piti toki kylällä käydä vielä katselemassa historiallista pihapiiriä, jossa ovat kohdanneet toisensa Viron kansalliseepoksen Kalev-pojan kirjoittaja Friedrich Reinhold Kreutzvald ja Elias Lönnrot.

Latvian uimapaikat mennessä: 4 x Gauja ja Lielupe Jelgavassa 

Vörusta porhalsimme Valka-Valgan kaksoiskaupungin halki aina Valmieraan saakka. Kaunista kaupunkia katselimme heti ensimmäisenä iltana auton ikkunoista öitsemistä suunnitellen ja päädyimme joen rantamille oikein aitoon puskaparkkiin. Ensin kuitenkin pääsimme uimaan ihanaan, hiekkapohjaiseen Gaujajokeen. Uimaranta oli kuitenkin sen verran vilkas, rakentelivat siellä beachvolley-kisakenttiä, että yöksi emme jääneet. Valmierassa hurahti seuraavakin päivä. Kaunis linnakaupunki ja ihastuttavat puistoalueet! Vanhan kaupungin kukkaistutukset ja joen rannan vehreät töyräät. Kaunista oli, ja ruoka makoisaa sekä olut! Valmiermuizan mainiot kuohut jäivät mieleen ja kieleen.

Hansakaupunki Cesis oli suloinen linnanpuiston mustine joutsenineen. Pikkuruinen ja soma kuten Valmierakin. Siellä rakennettiin puistoon massiivista musiikkitapahtumaa, joka radioitiin suurelle yleisölle. Minä koetin saada harjoituksista ääninäytteenkin, mutta eihän se tietenkään siinä rytäkässä onnistunut.

Ja sitten Sigulda ja Turaida. Gaujajoen rantaan taas. Kalastajia oli joen rantatöyräillä siellä täällä ja keli oli hiostavan kuuma. Rantaan tutustuessamme sade yllätti. Yläjuoksulta alkoi kuulua voimakasta huminaa ja ensimmäiset suuret pisarat lätsähtivät kasvoille. Juuri auton oven suljettuamme alkoi ryöpytys ja avoimen ikkunan rakosesta alkoi tulla vettä sisään saakka! Ensimmäisen kerran jouduimme Römpöttiä äyskäröimään.

Turaidan linna oli upeasti entistetty. Kiipesimme ylös torniin saakka ja katselimme huikeata maisemaa yli metsien ja kiemurtavalle Gaujalle saakka. Siguldan vanha linna oli remontissa. Sinne emme sitten lainkaan yrittäneet, vaan tyydyimme linnan edustalta löytyvän Valmiermuizan olutkellarin ja kellarin terassin antimiin, ja lepuutimme jalkoja.

Sitten ihana Jelgava ja sen upea, Lielupe-joen ympäröimä Pasta eli Postisaari. Tykästyimme kovasti tähän rentoon kaupunkiin, sen ihanaan palatsiin ja ystävällisiin ihmisiin. Kävelimme myös palatsin takusmaille saakka, missä alkoi luonnonpuiston alue ja sen laitamalle pystytettyyn näkö/lintutorniin kiipesimme. Aitauksen takana hevoset kävelivät vapaina ja tulivat juomaan joelle.

Liettua ja uimareissu Kuurin kynnäällä Itämeressä

Kuurin kynnäs oli ääretön ja sellaisena nähtävyys todellakin, mutta ei se römpöttimatkailijaa suosinut eikä meidän sydäntämme valloittanut. Parkkipaikat olivat etäällä rannasta, paitsi tietysti Juodkranten ja Neringan keskustoissa. Yövyimme tien varrella, saimme huomautuksen maastopysäköinnistä luonnonsuojelualueella (vaikka mielestämme olimme ruudussa), kävimme uimassa raikkaassa ja suolaisessa meressä, kuulimme aaltojen pauhun ja sateen ropinan.

Seuraavana päivänä kiertelimme mantereen puolella sijaitsevat rantakaupungit, söimme ahventa rantaravintolassa ja lähdimme kohti Latviaa.

Latviassa taas: Liepaja, Kuldiga, Talsi ja Tukums

Latviassa tutustuimme Liepajan historialliseen satamakaupunkiin. Kanavassa oli paljon veneitä ja siinä katsellessamme saapui suurehko purjevene, joka löysi kuin löysikin viimeisen vapaan laituripaikan. Historialliset puiset Villat olivat nähtävyys koristeleikkauksineen ja erkkereineen. Osa taloista oli kunnostettu jo, osa sai odotella ilmeisesti vuoroaan.

Kuldigan suloiseen kaupunkiin osasimme matkaoppaan vihjeen perusteella. Nähtävyydeksi luvattiin upea holvisilta ja Baltian pisin putous, jolla korkeutta toki on vain pari metriä. Kuldigassa tutustuimme myös Brūžaan, minä erityisesti vadelmaiseen tykästyin. Kioskin terassilta oli upeat maisemat joella putouksen reunalla käveleviin ja veteen hyppiviin joukkoihin. 

Talsi ja Tukums olivat pikkuruisia kukkivia kaupunkeja. Talsista ajellessamme löysimme suloisen ja kirkasvetisen järven jossa kävimme helpottamassa helteen nihkeää nahkaamme. Uimareita tuli tiuhaan tahtiin parkkipaikalle paljon. Kävivät uimassa ja lähtivät. Varsinaista rantaviivaa tai laituria ei ollut, vain loiva rantatöyräs josta pääsi veteen.

Tukums on ruusufestivaalien keskipiste ja kukkaiskaupunki kaikkinensa. Sieltä ostin muistoksi muutaman ruusuisen hellemekon.

Vihdoin Jurmala ja Riika, Daugava-joki

Jurmalaan saavuimme innokkaina näkemään taas meren ja Riian lahden. Kaikkea vielä! Jurmalan kävelykatu oli viehättävä, monta kauppaa ja ravintolaa. Elämämme ensimmäinen gruusialainen illallinen oli makoisa!, mutta merestä ei tietoakaan. Siispä etsimään autolle sopivaa pitkäaikaisparkkia ja meren rantaa etsimään. Löytyihän tuo. Ranta on oma juttunsa. Kilometreittäin vaaleaa hiekkaa ja muutama lasivitriini juotavia ja syötäviä varten. Ihmisiä kulkemassa edestakaisin ja runsaasti auringon laskua kuvaavia joukkioita, kuten mekin.

Aikamme ihailimme merta ja kuljimme pitkin hiekkoja ja palasimme autolle nukkumaan. Aamulla lähdimme uintireissulle ja tutkimaan Jurmalan antia kävelykadun ulkopuolelle. Taas kerran osuimme paikallisen tv:n ja radion nauhoittamaan konserttiin. Jurmalassa tehtiin ohjelmaa paikallisen staran, Laima Vaikuleen konsertista, jota pääsimme kuulemaan ilmaiseksi  aitojen takaa.

Voi miten paljon jäi kertomatta ja kuvia arkistoon. Siltikin tästä tarinasta tuli pitkä! Mukava reissu oli tämä kaksi ja puoli viikkoa kestänyt Baltian pyörähdys. Suosittelen, ei vaaroja eikä pelottavia tilanteita missään osunut kohdalle, lukuun ottamatta Siguldan myrskyä ja rankkasateita...

Kuvat: Baltian pyörähdys

Lepaan puistopuutarha on ihana!

Huom! klikkaa kuvat suuriksi.

Vietimme juhannuksen Hämeen kyliä kierrellen. Matka alkoi lupaavasti kun rantauduimme Hämeenlinnan keskustan kupeeseen leppeässä kesäillassa. Kävelimme ja kiertelimme kaupungin katuja, tutkimme kauniita rakennuksia ja ihmettelimme kuinka paljon ulkomaalaisia ryhmiä hakeutui sievän Ravintola Piparkakkutalon suuntaan. Katselimme linnan puistoa, ylitimme sillan ja kuljimme pitkin kauniita rantoja.

Sateen alkaessa ripsutella koukkasimme uuden, moottoritien päälle valmistuneen, kauppakeskus Goodmanin suojaan. Uudenkarhea, monessa tasossa puhtaan valkeana hehkuva ostosparatiisi oli miellyttävä. Mieleen jäivät tavanomaisista kotitaajaman kaupoista poikkeavat liikkeet kuten Bikbok ja Your face, joissa oli mukavan näköisiä kesävaatteita, mutta nyt ei ollut sellainen hetki...

Yö sujuikin sitten sateen ropinassa.

Juhannusaaton aamuna suuntasimme Lepaalle. Ihka ensimmäiseksi Lepaan viinitilalle ja viinimyymälään ostoksille. Kätevä keskittymä tuo paikka olikin, sillä samassa pihapiirissä toimivat Lepaan golfin, keramiikka ja savipajan, taimiston ja viinitilan myyntipisteet.  Lounasruokaa oli tarjolla ja tilat viihtyisät, valoisat ja avarat. Ostosten jälkeen kiertelimme ympäristössä Hamin puutarhoja etsien, vaan eiväthän ne siinä olleet.

Pienen matkan ajettuamme hoksasimme kyltin Hämeen ammattioppilaitoksen puutarhatilalle ja sieltä avautuivat monet ihanuudet. Kiertelimme ja katselimme polkujen varren istutuksia, löysimme tiemme punaiselle mamselli myllylle ja sen vierestä aukeavaan hedelmäpuutarhaan.

Aivan erityisen ihana alue löytyi läheltä rantaa pikkuisine lampineen ja paahteisen paikan rinteineen.
Helteinen alkukesä oli saanut kaiken kukkimaan ja viime päivien pisarat lopuksi virkistäneet kasvit parhaaseen hohtoonsa. Pionitkin vielä hehkuivat suurina mättäinä varjoisemmissa paikoissa.

Parahiksi saimme kaikki alueet laivarantaa myöten koluttua ennen kuin hyytävä myrskytuuli ja sade hätyytteli meidät autolle.

Viikonloppu Viimsissä ja Kadriorgin kierros

Kevät on todellakin räjähtänyt käyntiin. Pitkään värjöteltiin viluisina ja tuntui, ettei lämpöä tule laisinkaan, mutta viime päivien aikana on vihdoin tuntunut keväältä. Äkkinäisen lämmön ansiosta kaikki luonnossa valmiina väijymässä ollut vihreä on ponkaissut pintaan ja alkaa jo näyttää hyvältä.

Extempore kevätreissu tehtiin Tallinnan kupeeseen Viimsin kylpylään. Ihan kiva paikka. Ei ihmeellinen, mutta pieni, siisti ja viihtyisä. Allasosastoja oli monenlaisa, ja niihin pääsi lisämaksusta. Kylpyläpakettiin kuului uimahallin ja pienen kotoisen kylpylän käyttöoikeus, lisämaksusta pääsi "lapsettomaan" +18 kylpylään ja lapsillekin oli oma lismaksullinen H2O osastonsa liukumäkineen.

Viimsiä jotkut luonnehtivat Tallinnan Espooksi. Taisipa se sellainen ollakin. Meren rantaan kävelimme ja tulimme Haabneeme rand -rannalle. Pitkät hiekat, matala kivinen ranta ja kymmenittäin joutsenia. Hotellin ikkunasta näkyivät Pohjakönnan trepit, eli siksak-muotoon rakennetut kuntoportaat.

Vapun aatoksi oli luvattu reissun ainoa aurinkopäivä. Silloin suuntasimme Tallinnan keskustaan. Bussi lähti kylpylän takaa ja vei Viru keskukseen. Maksu oli 2 euroa ja lipun sai ostaa bussista.

Kaunis päivä houkutti kävelemään vanhaan kaupunkiin ja etsimään aurinkoterasseja sieltä. Mukavaa oli kierrellä suhteellisen väljässä tunnelmassa, kovin monia turistiryhmiä ei ollut liikkeellä.

Vanhasta kaupungista kävelimme Kadriorgin puutarhaa katsomaan. Hitaasi käynnistynyt kevät ei paljoa näyttänyt. Orvokkeja oli istutettu nurmikkoalueita värittämään, mutta sipulikukat uinuivat vielä. Itse palatsin piha-alueella tehtiin istutustöitä ja kaivettiin muotopuutarhan kukka-altaita pehmeämmiksi. Taimia ei vielä näkynyt. 

Tänä kesänä kannattaa puistoon mennä jos on meinannut, sillä Kadriorg täyttää 300 vuotta! Uskon, että juhlavuoteen panostetaan myös istutusten muodossa.