Kivinokka, hyvän mielen mökkimetsä

Voi miten sadunomaiseen ja sievään maailmaan osuimme keväisellä viikonloppulomasella. Kartanoita ja siirtolapuutarhoja kierrellessä tupsahdimme aivan onnen kantamoisena Kivinokan ulkoilualueelle. Voi miten suloisia pikkumökkejä kaikissa mahdollisissa väreissä ja varustuksissa löytyikään metsän siimeksestä.

Historiallisesti mielenkiintoinen ja kovasti kuntapolitiikan keskusteluissakin vellonut Kivinokka on mahtava paikka. Ei tuon parempaa mökkipaikkaa voi maa päällään kantaa. Meren rannassa, keskellä kaupunkia hyvien liikenneyhteyksien varrella!

Kjell Westön Missä kuljimme kerran oli se kirja, joka minut tutustutti Kivinokkaan. Sitä ennen olin kyllä kuullut tuosta kaupunkilaisten kesänviettoparatiisista, mutta en oikein tarkkaan tiennyt mikä lienee kesämökkialue oli kyseessä. Westön kirjassa kuljetaan historian selkosilla ja valotetaan helsinkiläistyöläisten arkea ankeissa vuokrakasarmeissa Pitkän sillan takana Hakaniemen kerrostalokortteleissa ja kuvataan kuinka ihanaa ja vapauttavaa oli sieltä kesän koitettua päästä Kivinokkaan nauttimaan uimavesistä ja luonnon ihanuudesta ja Ponnistuksen urhelukentälle pelailemaan.

Toinen toistaan sievempiä pikkumökkejä oli metsässä sekalaisessa järjestyksessä mikä mitenkin huollettuna ja hoidettuna.

Asukkaiden mieltymykset kävivät ilmi piha-alueiden istutuksista. Niin kuin muillakin asuntoalueilla, oli täälläkin viherpeukalonsa, yrttiviljelijänsä ja kukkaihmisensä ja ympäröivän alueen istutukset sen mukaiset.

Oli myös jos jonkinlaista terassia, puusta rakennettua maisemamallia ja luonnon kalliolle perustettua kartanopihamaata. Samaten löytyi erilaisia pihagrillejä, keinuja ja istuinryhmiä.

Koska lämpimät kelit antavat edelleen odottaa itseään, oli porukoita kotosalla hyvin vähän. Joistakin piipuista sentään savu nousi. Ja alueen ilmoitustauluilla oli muutamia kaminailmoituksia, joten sellaisilla sitkeimmät ilmeisesti mökkiä lämmittävät, jotta saavat jo aikaisin keväällä ja pitempään syksyisin luonnon riemuista nauttia.

Ja mikäpä on nauttiessa. Siinä kavikupposen ääressä on mahtava tilaisuus katsella meren lahden yli Helsingin horisonttiin ja miettiä kiireisen maailman menoja.

Nyt kovalla tuulella ja kevään vasta ollessa aluillaan, saattoi vain kuvitella

helteisiä, riemukkaita päiviä niemen lukuisilla hiekkarannoilla ja kalliopoukamilla.

Kyllä tämä söpöinen paikka varmasti yhteisöllisyyttä asukkaaltaan vaatii. Eivät nämä mitään erakkomajoja olleet, eivät todellakaan.

Vaan mikäpä on tämmöisen yhteisön oleillessa. Saatan kuvitella, että näitä ihmisiä puhuttelee luonnon kauneus, yksinkertaisuus ja vanhanajan mutkattomuus.

Ei näissä mökeissä liikoja neliöitä ole, eikä mene arvokasta loma-aikaa ylenmääräiseen luutimiseen. Sateen sattuessa tila voi käydä ahtaaksi, mutta toisaalta kaupungin keskeltä pääsee aina helposti sadetta pitämään muualle.


Olipa ilmoitustaululla muutama mökki myytävänäkin ja alkoipa houkuttaa ajatus tästä paratiisista. Onneksi kuitenkin ovat tarjolla vain paikkakuntalaisille. Vaikka olen Helsingissä syntynyt, ei se riitä metsämökin hankintaan. Kirjoilla siellä pitäisi olla. Eipä silti, mökkiä on kotioloissa aivan tarpeeksi, jos jonkinmoista. Pyörällisellä 'mökillä' olimme liikenteessä ja täytyy sanoa, että vanha Römpötti-Rutinoff hoiti osuutensa tälläkin reissulla mallikkaasti.

Käykää hyvät ihmiset Kivinokassa kun se vielä olemassa on. Ilmoitustaululla oli lappunen, että kaupunki on jatkanut sopimusta kymmeneksi vuodeksi, joten kauhea kiire ei vielä ole, mutta asuntoaluettahan sinne kaavaillaan.

Alueella on myös luontopolku, joka johtaa Saunalahden lintulavalle. Sieltä saimme katsoa luontodokkaria ja seurata silkkiuikkujen soidinmenoja, niitä isäntä kuvasi järeämmällä kameralla ja minä tallensin maisemia.