Tuli taas aika tyhjennellä kameraa, ja siltähän löytyi talvisiakin kuvia. Yleensä kaikki kuvani ovat kesästä ja kukkasista tai lomareissuilta, mutta näköjään Strömforsin ruukki on päässyt tallennetuksi myös talviasussaan.
Tänne putkahdimme kerran reissullamme tarkoituksena päästä ruokailemaan Ruukkiravintolaan, mutta eihän mikään palvelu ollut avoinna. Kyltin mukaan ravintola tarjoilee arkipäivinä lounasta, mutta siinä se sitten onkin.
Ehkäpä asiakkaita ei talviviikonloppuisin riitä, niin että homma löisi leiville, mutta kyllä ainakin tämä alue oli mukava nähtävyys talvisissakin oloissa. Muutenkin tuntuu, että useimmat Suomen palveluista uinuvat talviunta ja availevat ovensa vasta kesän tullen. Samanlaista on ollut Naantalin reissuillamme, kaikki paikat kiinni, vaikka on ollut meneillään lomaviikot.
Minun ei kyllä parane enempiä asiasta rutista, kun vaivun talviuneen itsekin. Lämpöisiä vällyjä vaan ylle ja kirjapino viereen. Semmoinen ei matkakohteitten kassaa kartuta, mutta sen kerran kun on liikekannalla, olisi mukavaa jos tarjontaa olisi valittavaksi asti.
Kirjoista puheen ollen, junakirjana nautin näinä viikkoina Chateau Inkeroinen nimisestä hullun hauskasta novellikokoelmasta, jonka on kirjoittanut Jari Järvelä. Tarinat ovat ihan päättömiä ja novellien aiheet poukkoilevat laidasta laitaan. Porukasta löytyy mm.viinin viljelystä haaveileva, entinen yrittäjä Kerttula, kirkonpolttoa suunnitteleva kaupan kassa ja Suursaareen yönselässä matkaava aarteenetsijäpartio. Hulvaton lukukokemus, tajunnanvirtaa ja todella ennalta arvaamattomia juonen käänteitä.