perjantai 24. toukokuuta 2019

Toukokuu on kukkakuu

Taas kukkii kaikki samaan aikaan.

Huhtikuun hellejakso kypsytti puiden silmut ja kukkien nuput niin, että kun parin viileämmän päivän jälkeen lämpö taas hehkui, avautui lähes koko kukkarunsaus yhdellä kerralla.




Vappua vietettiin kirsikan kukkien lumossa ja siitä pitäen ovat monen väriset terälehdet värjänneet maisemaa kuin ilotulitteet taivasta. 

Yölliset kylmät pitkittivät ihanasti kirsikankukkapuiden loistoa, mutta viivyttivät maan lämpenemistä ja sipulikukkien puhkeamista varjoisella pihallani.




Nyt hehkuvat rusakoilta piiloon jääneet tulppaanit sekä myöhäisemmin aukeavat lajikkeet yhdessä narsissien, helmihyasinttien ja syreenien kanssa. Lammikolla leiskuvat rentukat keltaisissaan ja samaa keltaista toistavat vuohensilmien kakkaramaiset kukat syreenin juurella. Rehevää on ja kaunista.


Lammikolla ovat nuijapäät jo karanneet kudun pauloista ja viilettävät veden syvyyksissä. Manteritkin ovat löytyneet, olemme nähneet seitsemän yhdellä silmäyksellä.

Lavoihin kylvetyt salaatit ja herneet ovat itäneet ja uuteen kuplalavaan on laitettu retiisiä, porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta ja sipulia.

Ruukuissa kasvavat timjami ja rosmariini huumaten hipaisijan tuoksullaan. Persilja, basilika ja ruohosipuli odottavat pöydän päätyaltaassa lautaselle napsaamista.
On vahva kesän tuntu, vaikka vasta edetään toukokuun viimeistä viikkoa kohti ja kelit ovat viilenneet. Sateet huutelevat ennätyksellistä siitepölymäärää kuusista ja männyistä niin, että keltaiset nauhat raidoittavat asvalttia. Haapa puhaltaa höytyviään tuuleen ja näyttää kuin pyryttäisi.

Dahurian alppiruusu on viikon kuluessa availlut kukkiaan ja erottuu pihan perältä fuksian punaisena röyhynä. Alppikärhö maalaa porttinsa siniseksi runsaalla kukkamerellään.
                                                      

Kauan kaivattu vihreys on valloittavaa. 

torstai 16. toukokuuta 2019

Puutarhafilosofiaa - Toinen luonto

Voi miten mainio puutarhakirja!

Michael Pollanin kirja yhdistää kaksi ihanuutta, filosofoinnin ja puutarhan. Toinen luonto, puutarhurin oppivuodet on teos joka hykerryttää ja pistää miettimään. Mikä on luonnollista, mikä ihmisen aikaansaannosta. Tarvitseeko luonto ihmistä... Ainakin se on selvää, että ihminen tarvitsee luontoa, mutta onko sitä? Jos on, niin missä ja minkälaista.

Minä pihapuutarhurina saatan juuri tänä keväänä samaistua ideaaliin vaalia luonnon monimuotoisuutta ja eläinten oikeuksia vain huomatakseni pian, että kyllä rusakkopaisti maistuisikin hyvältä.

Tänä keväänä näet on ensimmäistä kertaa käynyt niin, että kauniit tulppaanini on syöty. Jo olen niistä saanut liki kaksikymmentä vuotta nauttia, mutta silti. Mikä ihme sai jänön haukkaaman niitä nyt?
Pollanin kuvaus myyrien karkotussodasta käy mielessä. Samoin mietin mitä pitäisi tuumata peuraperheestä, joka majailee lähimetsässä...

Mielenkiintoista on lukea myös amerikkalaisesta puutarhakulttuurista. Mitä milloinkin on ihannoitu, mitä viljelty ja miten. Kirjassa on monenlaista pohdintaa kasvien jalostuksesta geenimuunteluun ja terveelliseen sekä vastuulliseen viljelyyn.

Ei tästä kirjasta pihasuunnittelun apuja saa, mutta mainion lukunautinnon ja korvien väliä avartavan kokemuksen kyllä.

lauantai 11. toukokuuta 2019

Tuorepastakurssilla - Mamma mia!

Mainio pastakurssi Arjan opastamana

Kyllä tumpelompikin sokea kana oppii leipomaan tuorepastaa, kun oikein porukalla saa pähkäillä ja kädestä pitäen opastetaan.

Eikä ollut mikään vaatimaton menu, kurssilla valmistettiin montaa laatua: prosciutto-artisokka -salaattia, foccaciaa ja ciapattaa, pasta carbonaraa, kanacanneloneja, ravioleja sekä äyriäispastaa ja vielä misujen misut. Näistäpä siis koostui primo, secondi, contorno ja dolci, joka oli maan mainio, mutta ei meinannut mahaan mahtua.
Lisäksi ihanat viinit.

Mukava kurssi myös siten, että se karisti mysteerien vaikeuden italialaismammojen suvereenisti hallitseman munapastan valmistamisen yltä.

Osa porukasta lähti perinnelinjalle, laittoi jauhot keoksi, munat keskelle kuoppaan ja alkoi vaivata. Minä otin oikotien ja käytin kulhoa. Durumvehnää käytettiin, ja sitä sain lisäillä moneen otteeseen ennen kuin taikinasta tuli muovailuvahamaista.

Pastakone oli mainio peli. Melkein jo aloin sellaisesta haaveilla.




keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Kuoleman kutsu osui lähelle

Tähän Vappuun jäi surun merkki. Tuli viesti lapsuuden leikkikaverin, poikaserkuista tutuimmaksi tulleen, arvaamattomasta kuolemasta.

Auringon lämmittämän päivän askareissa, pihalammikon puhdistuksessa, sen pohjaan uponneita lehtiä siivilöidessäni, nenässä risujen poltosta nouseva savun tuoksu, nousee mieleen muistoja vuosien takaa, kauan sitten menneistä kesistä.

Rautjärven rannalla Savitaipaleen Heituinlahdessa, Kirppuvuoren juurella, meidän äitiemme kotikonnuilla, oli serkuksilla tapana viettää kesää uiden ja rantanuotiolla ruokaa keitellen. Siellä vilistettiin pitkin metsiä, kerättiin marjoja ja sieniä. Käytiin polkupyörillä Nurkan kauppa-autopysäkillä. Tutkittiin käärmeitten pesät peltojen kiviraunioilla ja rantasaunalla kylvettiin. Tupakkaa salaa polteltiin poikain aitan yleisillä ja linnun pesiä tutkittiin navetan vintillä.

Suru ja yllätys, tyhjä tunne.

Oman äitini, hänen kummitätinsä, hautajaisissa viimeksi juteltiin, sen jälkeen vain auton ikkunan läpi moikattiin.

Elämä on lyhyt, ja arvaamaton.

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Hain haukkaaman miehen halaus

Julkisilla kulkemisen ihanin puoli ovat värikkäät kohtaamiset ja mukavat juttutuokiot.
Tänä aamuna kohdalleni osui Vappu-etkoja nauttinut herrahenkilö, joka oli sydämellinen, hyvän tuulinen... ja juttukumppania vailla.
Sain kuulla jännittävää elämäntarinaa, nousuja ja laskuja, perhekuvioita ja nähdä hain repimän käden arpikartaston.
Yhteisellä matkalla juttua piisasi ja käsipäivää sanottiin viereisenkin penkin matkalaisten kanssa. Hyvä mieli tuli koko päiväksi, toivottavasti hänellekin sekä junavaunun muille matkaajille.
Kyllä kevät ja aurinko saavat ihmeitä aikaan :)
Hauskaa Vappua!

torstai 18. huhtikuuta 2019

Matkustin ympäri Mallorcaa

No tulipa siitä lähes saaren ympäriajo kuitenkin. Koska loma lyheni meistä riippumattomista syistä parilla päivällä, päätimme sentään skipata Palman ympäristöineen ja se osoittautui viisaaksi teoksi. Siitäkin huolimatta kiire meinasi yllättää.


Majapaikkamme sijaitsi Cala Pi'ssä, joka oli pieni ja rauhallinen niemi ja lahden pohjukka uimarantoineen. Rantaan johti suoraan hotellilta jyrkät kiviportaat ja korkeilta calan reunakallioilta oli kaunis näköala. Itse hotelli, Ona Cala Pi oli viehättävä ja hyvätasoinen. Meidän varauksemme oli tehty RCI:n kautta.

Calojen päivä

Ensimmäinen retkemme suuntautui läheisille Cala s'Almunian sekä Cala Lombardsin rannoille. Kauniita rantapoukamia molemmat. Calat ovat kaiketi jokien tai valumavesien suistoja, niiden rannat ovat korkeat ja jyrkät lähes poikkeuksetta.
Samalla retkellä osuimme vielä Mondragon luonnonpuistoon. Sen ranta oli laakea ja matalavetinen pitkine valkoisine hiekkoineen. Kävelimme rannan ympäri kiertävää kävelyreittiä ja osuimme sievälle ruokokattoiselle baarille josta sai sopivasti evästä. Uimareitakin nähtiin.

Puutarhan ja satamien retki

Retki Jardines de Alfabiaan oli vuorossa seuraavaksi. Palman ruuhkista selvittyämme matka sujui niin nopsasti, että saavuimme puutarhalle tunnin verran etuajassa. Siispä päädyimme jatkamaan matkaa Porto Solleriin aamupalalle.
Hyvä päätös. Löysimme rantakadulta terassin, joka oli täynnä paikallisia murteita (katalaania) puhuvia ja istuimme pöytään.

Aamupala koostui tuoreesta appelsiinimehusta, kahvista ja rouheasta tostada leivästä, joka oli sivelty öljyllä ja päällystetty tomaatilla, juustolla ja ibericokinkulla. Hyvää.

Puutarhassa oli vielä kovin keväistä ja vihreää. Vesiaiheet talven jäljiltä sameat ja kukkivia vähän, mutta kaunista silti.

Sieltä matka jatkui Valdemossan ja Deian kautta Andraxtiin ja sen rantakaupunkiin, jossa olikin jo lounasaika. Tim's oli rantaravintola joka houkutti ja jonka kaunis ja suojaisa terassi kylpi auringonsäteissä. Hauskoja nimiä oli monilla ravintoloilla, suloisin niistä Kurrywurst und Meerblicken. Paikkakunta oli kovasti saksalaisten suosiossa.

Kotiuduttuamme ehdimme vielä nauttia huoneiston kattoterassilla laskevan auringon säteistä viinilasillisen ääressä.

Retki Tramuntanaan ja Pollencaan

Tästä retkestä tuli pitkä, mutta paljon nähtiin. Ajettiin Llucmajor in kautta Sineuun ja Incaan ja siitä Puig Majorille katsomaan vuoriston vesialtaita. Sieltä jatkoimme  Pollencaan ja Cap Formentorin majakkaniemelle.
Kotiin kurvasimme pimeän laskeuduttua peltojen halki juuri mitään näkemättä. Mieleen jäi vain joitakin kylien nimiä.

Maurilaislinna Capdeperassa ja itäranta

Viimeinen retkistämme suuntautui Alcudian ja etenkin sen lähistöllä sijaitsevaan maurilinnoitukseen.

Näkymät linnalta merelle ja laaksoon olivat huikeat. Meren takana häämötti Menorca ja saatiin  lukea historiallisista taisteluista.

Alcudian vanha kaupunki on pieni ja kompakti sen ehdimme koluta aika hyvin sekä istahtaa muurin varjoon sangrialle.

Itärantaa pitkin ajellessa tutustuimme moneen pikkukylään, jotka vaikuttivat hiljaisilta. Porto Cristossa oli kuitenkin jo kuhinaa ja veneitä miljoonien eurojen edestä. Olipa rantaan löytänyt tiensä myös My way Joensuusta! Niin pieni on maailma.

Ihana reissu. Kaunis saari ja helppo liikkua hyvillä teillä. Toivottavasti osuu joskus kohdalle uusi reissu, jolla ehtii näkemään Palmankin.

https://photos.app.goo.gl/Y5xpMBXmnyBjNo6o8





sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kinkit kengät ja uudelleen näkemisiä

Olipa hauska teatteripäivä!

Helsingin kaupunginteatterin päivänäytös alkoi yhdeltä, joka tarkoitti sitä, että kotoa julkisilla matkatessa piti lähteä jo puolen yhdentoista aikoihin. No, hyvä on, koko porukan kohtaaminen oli alkajaisiksi sovittu Oodiin, joten aikaa piti varata vähän enemmän ennen näytännön alkua.

Vaan eipä sieltä Oodista cavaa saanutkaan! Matkasimme siis pikaisten halausten jälkeen jo teatterille päin lasia kilistämään, emmekä olleet lainkaan liian varhain perillä. Kuulumisia ehdittiin sentään vähän jutella jo ennen näytöstä.

Olin kuullut ja lukenut Kinky bootsista ylistäviä arvioita ja tutut olivat sitä kovin kehuneet, silti itselläni oli jotensakin kinkkinen ennakkoajatus ja pelkäsin että kaikki hymistely nostaa odotukset liian korkealle. Hyvin kuitenkin toimi, tykkäsin kovasti. Loistavat laulusuoritukset ja mahtava puvustus, rento tunnelma ja mukaansa tempaava rytmi menivät jalan alle ja fiilis oli hyvä. Olipa iloisen mielen näytäntö todellakin.

Näytännön jälkeen jatkui päivä Frans & Amelie -ravintolassa, jossa saimme todella loistavaa ja yksilöllistä palvelua. Viini virtasi ja ruoka oli maistuvaista. Ehdittiin myös kunnolla turista ja muisteloita kertoilla. Jännä miten erilaisia asioita kullekin on jäänyt mieleen. Minä hädin tuskin pystyn palauttamaan mieleen konttoriopin tunteja, kielten ja matikan muistan kyllä. Opettajia muisteltiin, kuka kenetkin muisti..

Nippanapan muistivat kyllä kaikki!

Olisipa pitänyt nostaa malja hänen kipakan ankaralle, mutta myös mahtavan sarkastisen huumorin kyllästämälle ja huolehtivaiselle muistolleen.

torstai 11. huhtikuuta 2019

Juustoja Kuusamosta

Kevään virtapiikki riitti vielä ainakin Juustopöytä-yhdistyksen tapahtumailtaan, jonka keskiössä olivat Kuusamon juuston makoisat tuotteet.

Saimme maistelun lomassa kuulla mielenkiintoista historiaa juustolan vaiheista ja opittiin, kuinka vuosien saatossa toimintaan ovat olleet 
vaikuttamassa niin Valio kuin Arlakin. Arlan siirrettyä valmistuksensa Suomesta pääosin Tanskaan, aloitti Juustola paikallisten maidontuottajien, yritysten ja kunnan toiveesta ja myötävaikutuksella oman yritystoimintansa, joka alun vaikeuksien jälkeen nyt näyttää hyvältä. Uusiin laitteisiin on voitu satsata ja mm. muovipakkauksia vaihdetaan nyt uusiutuviin materiaaleihin.

Maistella saatiin savujuustoa, punaista ja mustaa emmentalia, paimenpoikaa, goudaa ja Peltolan blueta, jonka tie maistelupöytään kulki syystä että Peltolan tuottajat löytyvät Kuusamon juuston taustalta myös.

Maistuva tapahtuma. Kivassa coworking tilassa Kuntatalon siivessä.



Makupareista vielä sen verran, että tyrnihilloke sopi tosi hyvin savujuuston kanssa ja Lemoncurd eli sitruunahillo oli lyömätön sinihomejuuston kumppani. Aprikoosi juustotarjottimella oli kaunis ja maukas tuttavuus. Viikunoita tässä kombossa ei ollut lainkaan. (kuvaa tarkemmin tsuumaillessa huomasin, että viikunahilloa olikin :) 


sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Parmesaanin tuoksua kevätmessuilta

Ihana aurinkoinen päivä siivitti tänä vuonna juurakoiden ja taimipottien kauppaa Pasilan messukeskuksen käytävillä.
Ensivaikutelma portaita alas astellessa ei minua puhuttanut, mutta ehkäpä koneista ja laitteista kiinnostuneet saivat kiksinsä Fiskarsin oranssista osastosta, joka toivotti messuvieraat tervetulleiksi yhdessä viereisen pihakalusteiden laajan läänin kanssa.
Tunnelma onneksi parani syvemmälle hallissa vaeltaen ja kauniit istutukset tunnelmapuutarhan alueella pelastivat paljon. Tästä messusta jäi kuitenkin hajanainen fiilis. Ehkäpä odotin jotain kantavaa teemaa viimevuoden tapaan, tai sitten olin vain nälkäinen, sillä kassiini päätyi aimo lohkare parmesaania ja makkaroita. Löytyipä hallin laidalta vielä sievä "riihirimputin" eli sekoitepellavainen tunikamekko! Että sellaista tällä erää.

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Gaalojen kevät

Juuri kun Mesoamisesta oli selvitty, saatiin kutsu Eventoawards-juhlaan. Mikä lie kärpänen on tänä keväänä puraissut, kun on ollut kiva tarttua kaikkiin rientoihin innolla.
Mukavat olivat nämäkin bileet. Oli ohjelmaa, juomaa ja ruokaa - ja kaamea tungos, mutta sopu sijaa antoi.
Oivaltava juttu oli leffasaliin, jokaiselle penkille, valmiiksi "katettu" Fazerin toteuttama alkupalapussukka josta löytyi poppareita, sapaksia, pikkolopullo kuoharia ja jälkkäripatukka. Näitä sai nakerella palkintoseremonian aikana ennen varsinaista tarjoilua.
Palkintoja jaettiin useassa gategoriassa ja aikaa kaikkien pystien jakoon menikin, joten eväät paransivat viihtymistä merkittävästi.
Palkituista jäivät mieleen erityisesti Lataamon ja Hartwallin yhteistyönä toteutettu Suomen harmain päivä, jota itsekin olin hypettänyt kovasti, ja joka, ironista kyllä, sattui olemaan yksi sateisen syksyn aurinkoisimmista.
Toinen tuttu oli Kyrödistilleryn lanseeraama riehakas päivä, joka saa jatkoa taas elokuussa.
Tapahtumapaikoista palkittiin Koskenranta, joka oli myös oma suosikki sekä Clarion joka on vielä käymättä.

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Testilähetys...

Kirjoittelen tätä postausta minulle udella Bloggerin appsilla, jonka käyttö on helppoa, mutta julkaisu hankalaa.
Blogi kaipaisi uutta pontta elpyäkseen ja tämä voisi toimiessaan olla sellainen. Toki pelkän tekstin kirjoittelu ei innosta, kuvat olisivat tärkeä osa juttua...
Kuva on liitetty muilla konsteilla. Ei appsissa toimi. Harmi.

Aurinkohaaveita, Viva Mallorca



On tulossa niin sanottu talviloma, vaikka ilmassa on jo vahva kevään fiilis. Suunnitteilla on matka Mallorcan ympäri, tai, no olkoon, ehkä pienempi kierros kuitenkin.

Kävi näet niin, että reissumme tulee kutistumaan muutamalla päivällä, syystä että lentokieltoon on laitettu Boeing-lentimet. Nyt on lehtoyhtiö sitten uudelleenjärjestellyt lomalentomme ja päiviä on nipsautunut pois.

Toki tarjosivat tilalle välilaskullisia lentoja alkuperäisinä päivinä, mutta neljän tunnin odottelu kentillä ei tuntunut mielekkäältä.

Mallorca on ollut bucket-listallani siitä lähtien kun luin ensimmäisen Peter Kerr kirjan Lumipalloja ja appelsiineja. Siinä Kerr kirjoittaa alkutaipaleestaan appelsiinitilalla, tai oikeammin sopivan talon ja tilan etsiskelystä, tapaamistaan ihmisistä, kulttuurista ja onnekkaista sattumuksista.

Tuo ihana kirja aloitti ketjureaktion, jonka seurauksena tilasin Amazonin kaupasta loputkin teokset, Mañana mañana, Viva Mallorca, Basket full of snow flakes ja From Paella to Porridge, joista yhtäkään ei ole suomennettu (vinkki).


Nyt olen palannut Kerrin maisemiin kirjojen sivuille matkaopas toisessa kädessä.

Paljon on nähtävää ja vähän päiviä...

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Suomen Messut vietti synttäreitä - onnea satavuotiaalle!

Ja viini virtas vaan...

Upeat juhlat järjesti Messukeskus 100-vuotispäivänsä kunniaksi.  https://100.messukeskus.com/messukeskus-100/

Oli ilo päästä mukaan. Illan spiikkasivat ansiokkaasti Marja Hintikka ja Roope Salminen. Ohjelma oli mainio ja tarjoilua piisasi katkeamatta.

Ilta alkoi Mesoaja-juhlan merkeissä jossa palkintoja jaettiin seitsemässä kategoriassa. 

Ja kun palkinnot oli taputeltu, alkoi varsinainen 100-vuotisjuhla. Ruokaa tarjottiin kymmenissä kojuissa. Maisteltiin blinejä ja särkiburgereita, juustoja ja maa-artisokkakeittoa, karkkeja ja suklaita...
Oli skumppabaarit ja viinitiskit. Ihania makuja, loistavaa palvelua.

Puheitakin pidettiin, valtiovarainministeri Orpo toi tervehdyksensä ja kaupunginjohtaja Vapaavuori tuli bongattua puolisonsa kanssa kulkiessaan. Oltiin arvokkaassa joukossa.

Ja ohjelmalavalla roihusi Michael Monroe 




Hienot kinkerit kertakaikkiaan. Hyvin toteutettu, sai olla ja viihtyä. Pönötystä ei ollut havaittavissa, sen sijaan pukuloistoa senkin edestä.

Kun ammattilaiset järjestävät, näkyy se kyllä. Punainen matto, mutkaton sisääntulo, nimellä, ilman litteroita. Tunnelma hieno, tarjoilu sujuvaa, hymyjä, iloisia tervehdyksiä, kotoisaa oloa, yhteen kuuluvuutta. Pitkäksi aikaa ja hyvä mieli, kiitos kestityksestä!


Video: Minna Tervamäki tanssi punaisessa mekossaan.