On aika laskea kuolleet

Nyt alkaa hahmottua talven kylmän kouran synkät aikaansaannokset. Hyvästejä saan jättää monelle ihanuudelle, kaunokaiselle ja luotetulle toverille.

Menehtyneiden joukkoon voinen kirjata suurta huolta ja ihastusta tuottaneen villiviinin, joka niin kauniisti kiipesi viheriöimään metallisen majani kaarevia seinustoja ja kiehkuraista kattoa. Samaan haudan lepoon hyvästelen kai myös viinikärhön suloiset kiehkurat omalaatuisine punavihreine terälehtineen. Niinpä ovat pihaltani poistuneet myös monet malvat sinipunervine kukkapilvineen, jotka viime kesänä uhkasivat ryöhätä alleen kaiken muun.

Onpa joukoista poistunut myös monen monta mansikkaa. Asia, jota en heti ensimmäiseksi olisi osannut ajatella, niin sinnikkäästi ne levisivät ja kasvoivat valloittaen koko tontin sinne tänne perennapenkin reunoja pitkin kiemurrellessaan.

Myös kellokuusama on hätää kärsimässä ja sinnittelee hämärän rajamailla tuottaen vihreitä lehtivöitä vain korkeimpiin ja uusimpiin oksiinsa. Ne rangat, joissa viime kesänä oli kukkasia pilvin pimein, ovat nyt kuivat ja hengettömät. Kirsikkapuu näyttää myös kuivattavan osan oksistaan, kukkia siihen tuli kokonaiset kahdeksan kappaletta, mutta ylen kaljulta näyttää nyt puuparka.

Heikosti hengissä näyttäisi olevan myös mummolan seinustan muistoa kantava suviruusu. Se kuitenkin elää ja hengittää, joten uusia varsia ja versoja ilmaantuu kyllä kesän mittaan. Paletunut on myös monta kurjenpolvea, mutta onneksi aina sinne tänne on jokin jäänyt. Niitä voin sitten jakaa ja lisäillä paikkoihin, joista ei enää kasvua nouse. Kova talvi on ollut. Sipulikukkasten hiipuessa ja vihreyden vallatessa pihaa, menee nyt jonkin aikaa, ennen kuin maasta työntyy esiin mitään kukkivaa. Niin kaukana tuntuvat juuristoista ponnistavat kasvuvoimat olevan.

Vakaasti hengissä sen sijaan ovat pyristelleet marjaomenapensas, joka kukkii parhaillaan. Kukkasia kantaa myös pihasyreeni sekä useat kivikkokukat. Tillipioni on jo ehtinyt omat kukkasensa karistaa, kun taas Sarah Bernhardt työntää omia nuppujaan esille viime kesää voimakkaampana. Ilokseni huomasin myös vaalean kulleron nousevan pintaan nuppuineen. Sen lehdet ovat kipeää saaneet ja läikälliset, mutta nuppuja on paljon.

Tuoksuköynnöskuusama on hengissä myös. Vaikka runko on kuiva ja kalju, on uutta versoa tullut sen verran, että jokunen kukkanen on tullut tuoksumaan seinustalle,

Alppiruusut Haaga ja Mikkeli ovat availemassa nuppujaan. Ei mikään hyvä kukkasaldo, mutta joitakin nyt kuitenkin.

Sää on lämmin, ei luvattua aurinkoa koko viikonloppuna, vasta huomenna maanantain myötä tulevat ne luvatut hellepäivät, mutta mukavan leppoisaa pilvistä ja kosteahkoa vihreää keliä. Hengähdystauko kasvellekin monen aurinkoisen ja paahteisen päivän jälkeen.

Kasvimaalla ovat itäneet salaatit ja nauris sekä retiisi. Sipulia ja pinaattia vielä odottelen, eikä porkkanastakaan näy vielä vilahdusta.

Terveisiä tumpulan puutarhasta!

kurjenpolvella_

Alkoi sataa aivan ennusteiden mukaan, tai oikeastaan vähän aikaisemmin, kuin oli luvattu.

On siis palattava sisälle pihapuuhista, kitkemisen ja pihalätäkön siivoamisen sekä kasvimaan kimpusta.

Vettä tuli ensin vain ripsuttelemalla, joten en heti malttanut lähteä karkuun, mutta nyt tuntuu hupparin selusta märältä kun tätä kirjoittelen. Sen verran ehti kastella ja lopulta satoikin aika ravakasti, vaikka vielä yritin jotain länttiä sinnikkäästi pöyhiä.

Siinä touhutessä mietiskelin, että missä vaiheessa tästä puutarhuroinnista oikein pääsi tulemaan näin mentaalista ja haihattelevaa. Ennen, silloin kun pihapuuhiin pääsin sinuiksi, oli sentään tähtäimessä - ja tuloksenakin - jotain hyödyllistä. Retiisejä, porkkanoita, sipuleita. No nytkin sentään löytyy kasvimaan kupeesta ruohosipuli, raparperi, lipstikka ja piparjuuri... Todettava kai on, että virtuaalihärpäkkeet ovat uutuutena astuneet mukaan harrastuksen piiriin voimakkaasti ja kuvia on mukava jakaa ja juttuja kirjoitella.

Parasta on kuitenkin vieläkin tämä keväinen rynnistys, joka saa mielen pirteäksi, selän kipeäksi ja kynnet katkeamaan.

Lammikossa kukkivat nyt juuri rentukat parhaimmassa kukassaan. Mahtavaa on niitä katsella, kun jännittämään jäin viime syksynä miten mahtavat talvesta selvitä. Kasvimaa pukkaa viime suvena kylvettyjä palsternakkoja. On niissä pieni juuri, näyttävät kasvavan jatkoa siihen, mihin viime syksynä jäivät... Mitä lie pitäisi niistä ajatella.

On minulla tulossa kahdenlaisia tomaatin taimia, härän sydäntä ja jotakin muuta, jota nyt juuri en muista. Siemenet ostin Annalasta, Hytötykasviyhdistyksen myyntipöydältä. On niitä jo jonkun verran itänyt, mihin sitten ne tungen on toinen juttu. On minulla myös pussukallinen muita syötäviä siemennettäviä, lehtikaalia, salaattia, jopa punajuurtakin! Yritystä on siis, mutta tumpulointiahan tämä on, ei siitä mihin pääse. Enemmän kiinnostavat kauniit kukkaset, perennapenkkien muoto ja polkujen kiemurtava linja. On muuten kirsikkapuussani, siinä varjomorellissa (happamet hillomarjat) kolme kukkaa! Saman verran taisi olla viime keväänä myös.

Jokohan sateeseen tuli tauko, että pääsisin viemään loput maasta kiskomani rönsyleinikit kompostiin, tai siihen kekoon, joka kompostin tointa hoitaa...