Melkein englantilaiset puutarhat

Sataa,sataa ropisee... on ollut tätä kesää kuvaava veisu, ja tänäänkin taas - sataa.

Vaan eipä tuota auta pihapuutarhurin kovasti valitella, kaikki kasvaa ja rehottaa. Vain hyötytarhan puolella on köyhää, sammal kasvaa nopeammin kuin porkkana ja salaatin uusi kylvö saavuttaa pian keväällä kylvetyn, märän maan pinnassa kytisevän kasvun.

Kukkia on, niitä ei kalseus ole haitannut, ainahan aurinkokin sentää on vilahdellut, niin kuin juuri nyt. Nyt on taas niin valoisan kaunista kun vesipisarat kimmeltävät nurmikon pinnassa ja kukkasten lehdillä. Vehreää ja kirvatonta. Nyt on todellakin nähty myös tällä pihalla se ihme, että kirvat ovat hyvin harvalukuiset, samoin kuin muut öttiäiset, jotka tapaavat nuppujani nakertaa. Tosin niin ovat myös perhoset ja leppäketut muutaman havainnon varassa.

Juhannusruusu saa kukkia ehjin, täydellisin kukkapalloin ja suviruusun nuput pikkuhiljaa vilauttavat pinkkiä sisustaan ehjinä ja maistamattomina.

Leuto talvi ja runsas vesi ovat tuoneet ilokseni myös ihastuttavan kauniin kellokuusaman kukinnan. Nyt se on juuri sellainen, kuin Muhevaisen kuvastoissa luvattiin...

Pikkuhiljaa alkavat myös ostokurjenpolvien kukat avautua, metsäkurjenpolvien pääkukinta meni jo.

Uusimpina tulokkaana penkissä loistavat nyt punapäivänkakkaran räiskyvän väriset kehät.

Vielä avautuu myös joitakin unikoita sinne tänne, mutta niidenkin aika alkaa jo olla lopuillaan. Sade on taas kerran niitä piessyt pitkin nurmikkoa, mutta vuosien saatossa runsastunut määrä jättää jo joitakin ihasteltavaksi.
Pionissa on neljä nuppua, pieniä ovat verrattuna niihin, joita sain nähdä Kumpulan puutarhassa. No minulla nämä ovat vasta ensimmäistä kesää ja paikkakin on varjoisan puoleinen. Liekö maakaan tarpeeksi ytyisää, en tiedä, kovin olen yrittänyt lannoitella.

Niin, että kaikenkaikkiaan kaunista ja mukavaa on. Aina sitä englantilaisia puutarhoja tulee seurattua ja ihailtua, samalla tasan tarkkaan tietäen, että sanonnan mukaan puutarhojen saarivaltiossa sataa aina.