Vain muutama ripsaus vettä saatiin niskaan, kun helatorstaina kuljimme Roihuvuoren kirsikkapuistossa satojen muiden ihmisten seassa.
Väkeä oli valtavasti liikkeellä ja onneksi sää oli suosiollinen soitto- ja lauluesitysten ajan. Kun lähdimme kävelemään kohti Porolahden rantapuistikkoa, saimme aika rankan vesiryöpyn niskaamme, mutta siltä pelasti sateenvarjo, tuo oivallinen keski-ikäisen naisen käsilaukusta löytyvä varmuusväline.
Porolahden rantaa kiertelimme ja näimme kaupunkiluonnon ihmeen. Kyhmyjoutsen oli pesässään somasti unten maille kaulansa kiertäneenä. Enpä moista ole ennen tavannut. Rohkea joutsenpariskunta ei ollut moksiskaan uteliaiden ihmisten katseista.
Pitkän matkaa kävelimme rantaa seuraillen ja venevalkamissa poikkeillen.
Ihanan ruokahetken vietimme Puotilan kartanossa, jota reunustavat suloiset viljelypalstat. Viljelyssä näytti olevan värikäitä kevätesikoita, tulppaanit ja narsissit hehkuivat aurinkoista riemuaan.
Tammisalosta tupsahdimmekin jo Herttoniemen kartanopuiston liepeille.
Kartanon puisto hehkui keväistä vihreää. Lammikossa heinäsorsilla oli pikkuruiset poikaspallerot, jotka plumpsahtivat veteen kuin korkin palaset. Herttaiset pikkuvesselit.
Kartanon käytävillä oli suloisia saniaisen kippuroita nousemassa täyteen mittaansa. Paraatipihaa puolestaan reunustivat tulppaani, helmililja ja pioni-istutukset jotka hehkuivat värikkäinä lämpimän paisteen alla.
Kiertelimme myös Kulosaaren kartanon reunustoilla, siirtolapuutarhoissa ja Kivinokan suloisessa hyvän mielen mökkimetsässä. Niistä täytyy kirjoittaa ihan oma juttunsa.