Pari viikkoa sitten siirryttiin kesäaikaan, ja kuin kellon kierron irvikuvana satoi seuraavana päivänä lunta-räntää taivaan täydeltä. Maa peittyi valkoiseen ja pihalta jo mukavasti vetäytynyt lumiraja ulottui taas nuolemaan seinän vierustoja.
Sateiset viime päivät ovat onneksi sulattaneet jo kaiken uuden, ja sitä edeltäneenkin, lumikerroksen pois. Nyt voi ilolla tarkastella sipulikukkien piippoja jotka kurottelevat ylös maan uumenista.
Toisena pääsiäispäivänä oli vihdoin lämmintä ja keväistä ja minun osaltani alkoivat pihatyöt. Sain kiskottua pois länsipäädyn tulppaanipenkistä kaikki syksyltä jäljelle jääneet heinän korret ja kuiviksi käpertyneet mirrinmintun varret. Mansikan lehdet pukkaavat jo uutta kasvustoa, nuo ihanat kevään ensimmäiset ja syksyn viimeiset vihreät.
Leikkasin myös kurtturuusut matalaksi. Keväthurjana klipsautin ne aika tavalla lyhyenlaisiksi, mutta kyllä varmasti taas nousevat korkeuksiinsa. Syksyisin en niitä raaski kurittaa, kun suloiset siemensyöjät, viherpeipot ja punarinnat, vierailevat ahkerasti katseltavina.
Seljoissa on jo pikkuruiset lehdet ja kuusamissa hieman hiirenkorvia suuremmat höröt. Myös molemmat viime kesän hurahdukset, kartanoretkeltä hankitut pionit; tilli ja Sarah Bernhardt, väläyttävät maasta kirkkaanpunaisia kynsiään.
Ja paviljonki saapui.
Ai miten ihana se on! Raukkaparka näyttää tosin vielä aika tavalla hämmentyneeltä seistessään paljaalla nurmipaikalla, kaljuna ja valjuna hissutavan ympäristön keskellä. Mutta minä näen sen jo uusin silmin. Kohta sen seinillä kiertelevät köynnökset ja ympärillä kukkapenkeissä on väriloisto vertaansa vailla...(haavekuva).
Totta puhuen, jos pihasuunnitelmani olisi edes jotensakin johdonmukainen, olisin sijoittanut paviljonkini vesiaiheen viereen enkä kasvimaan laitaan.
Vaan kuten elämässä, niin myös pihan suunnittelussa suhdanteet heittelevät. Nyt minun pömpelini ovat päin vastoin ja vastoin päin, eli lystimaja altaan vieressä ja paviljonki pihan toisessa laidassa. Toisaalta nyt on ideoinnin paikka keksiä paviljongin ympäristöön jotain katseltavaa ja kaunista. Sonjan yrttitarha -esitelmän innostamana olen pyöreää potageria jo hahmotellut.
Mikäpä olisi sen suloisempaa kuin nauttia kello viiden tee rosmariinin ja timjamin tuoksuisessa majassa, vehreän lehvästön katveesta, helteen huumaamaa aurinkoista maisemaa ihastellen.
Tulisi jo se kesä!