Kumpikin messu kuitenkin kierrettiin ihan ajan kanssa. Matkamessuilla tosin suurin mielenkiintomme jäi kotimaisten kohteiden vangiksi. Kävimme saaristoständillä päivittämässä rengasreitin kartastot ja kohteet sekä kotimaisten viinitilojen anniskelualueella maistelemassa marjaviinejä. Sieltä löysimme aivan uuden tuttavuuden, Rengastien varren Tammiluodon viinitilan, jolla oli osastollaan mansikka- ja herukkakuohua. Makoisia olivat molemmat! Liekö siis sinne reittimme johtaa tulevana suvena.
Hermannin viinitilan annista fiilistelimme tällä kertaa Mezikkaa ja Hingua, ihania, pullotettuja kesän aromeita! Mukava oli jutustella Viinitornin kuulumisista itse isäntäväen kanssa. Siinä tuli taas kerrana päiviteltyä tätä kotimaista politiikkaa, joka ei salli marjaviinitilojen liköörimyyntiä, kuin ainoastaan laseittain. Viinejä sentään saa tiloilta myydä ihan pulloittain.
Ei se pienen ihmisen päähän mahdu, mikä uhka näistä kotimaisista viineistä ja likööreistä muka monopolille koituisi, jos niiden myynti vapaaksi julistettaisiin. Suurkuluttajat eivät näihin tartu, eikä kauppaliikkeen, tuon yhden ja ainoan, pussi siitä mitenkään kevenisi. Päin vastoin, tulisi maaseudulle elinkeinoa lisää ja menekkiä monenlaista - myydäänhän siellä Viinitornissakin monopolin tukemia tuotteita, onhan se baari ihan kaikin oikeuksin.
Mikä siinä sitten, etteikö muillakin viinipaikkakunnilla viriäisi samankaltaista yrittäjyyttä ja kauppa kävisi niin suurilla kuin pienilläkin tuotemerkeillä - ja tämmöiset meikäläiset teemamatkailijat kiertelisivät suloista Suomea kotimaan matkailua piristäen ja elinkeinoa tukien.
Karavaanari, tuo kaikkien kaveri
Silmät ymmyrkäisinä kiertelimme asuntoautojen kolonnat ja katsastimme niin ulko- kuin sisäpinnatkin. Sattuipa tarkastelun kohteeksi jokunen vaunukin.
Kyllä löytyi nykyautoista sentään joitakin miellyttäviä pohjaratkaisuja, vaikka meillä tuntuukin olevan hyvin omintakeiset kriteerit auton valintaan.
Liian monessa merkissä sisätilat ovat ylen ahtaat, lokeroiset ja synkät, eivätkä ne saaneet meiltä niin pisteen pistettä kiiltävistä puupinnoista, täysin varustelluista keittiöistä ja nahkapenkeistä huolimatta. Mutta olipa joitakin hobbyja ja weinsbergejä - ehkä muutama knaussikin, joissa oli avarammat tilat. Sellaiset, että kun autoon astuu sisälle, voi nähdä avarasti ympärilleen, on valoisaa ja tilavaa sekä riittävästi ikkunoita - siis muitakin kuin tuulilasi.
Me peräänkuulutamme avaraa näkymää ulos. Nykyisessä Römpötissämme on vanhan ajan malliin suuret ikkunat ja avoin, yhtenäinen tila hytistä perätuhdolle saakka. Siinä kun pöydän ääressä istuskelee iltaa, näkee kaikista suunnista esteettä ulos ja on kuin avarassa olohuoneessa ikään. Vehreys ja auringon paiste punkee sisään ja huumaava linnunlaulu ja aaltojen loiske kuuluu korvissa...
Sanomattakin on selvää, että pysäköintipaikka on meillä usein järven tai meren rannalla, puskanäkymiä varten kun ei kummoisia akkunoita tarvita.
Mukavasti tuli juttua myös muiden auton katselijoiden kanssa. Siinä vertailtiin mielipiteitä moottoreista ja auton pituuksista - ja korkeudesta (jolla on merkittävä vaikutus lauttamaksuihin) ja etenkin hinnasta. Kalliita ovat, niin kovin kalliita.
Pikkuruiseen Tabbert-"munavaunuun" ihastuin. Se on suloinen, eikä tarvitsisi lainkaan katsastaa. Mies ei siinä mahtunut suorana seisomaan, mutta kyllä mahtuisi pöydän ääressä juustoa ja viiniä siemailemaan mukavasti - tosin leirintäalueella. Asuntovaunun kanssa en lähtisi luonnonhelmaan tai kaupunkien 24 h parkkipaikoille yöpymään minäkään.