Onpa sadetta piisannut jo parin viikon ajan. Helteinen aurinko on muisto vain, mutta ei nämä kelit silti hassummat ole olleet. Vain muutama kolea aamu on ollut ja takkia on pitänyt päälle hamuilla. Muuten on vielä kesäistä ja lämmintä.
Kasvit kasvaa rehottavat pihamaalla. Vaan voi surkeus. Ihailemani viherportti eli villiviinien valtaama keinun kehys tulla romahti alas! Koivun rungot, joiden varaan vaakapuu oli ripustettu, olivat jo aivan haperot, eivätkä jaksaneet pidellä ylhäällä valtaisaa lehvästöä näiden runsaiden sateiden alla.
Vesiaiheen parissa olemme tempoilleet. Torstaina tuli kivikuorma ja allassubstraattilähetys Kivapihalta Mäntsälästä. Nyt niitä on aseteltu altaan pohjalle ja puropadan kukkulalle niin ja näin päin. Toiveissa on saada urakka tänä kesänä valmiiksi. Toisaalta syksy käy päälle, eikä motivaatio ole enää korkeimmillaan, kun voi olla, ettei veden äärellä enää tänä kesänä tee mieli istuskella.
Jo nyt kuitenkin on lätäkkö tuonut pihaan paljon elämää. Ihana vihreän turkoosi, suuri sudenkorento kiertelee veden päällä ja itse altaassa on monenlaista sukeltajaa ja mönninkäistä nähty. Helteiden aikaan siellä kävivät pärskimässä pikkulinnut. Mustarastaat, sinitiaiset ja punarinnat ovat tämän pihan asukkeja.
Viime viikonloppuna tuli pyörähdettyä Porvoossa lättähattureissulla. Mukavaa, vaikka satoikin. Saatiinpa syy mennä kauppohin tavaroita ihmettelemään. Mukaan ei kuitenkaan keksitty muuta kuin Brunbergin suklaata ja lakupussi.
Ensi viikonloppuna olisi Loviisan Wanhat talot -tapahtuma. Sinne on toive päästä. Säätietoja nyt tarkkailen silmä kovana.