sunnuntai 31. elokuuta 2014

Loviisan Wanhoissa taloissa - ja hiukkasen puutarhoissakin

LWT - Pilasterien pihamaalla, Loviisa

Olipa viehättävä viikonloppu. Koko viime viikon ajan tutkailin sääkarttoja ja mietin voinko varmistaa osallistumisen Loviisan vanhojen talojen tapahtumaan. Etenkin arvelutti tehdä pöytävaraus etukäteen Guinness-ennätystä tavoittelevaan pitkään, 1,3 km, ruokapöytään. 

Pöytävarausta en tehnyt, mutta ajateltiin toki osallistua, jos vaan sekaan mahduttaisiin ja mahduttiinhan me. Jo perjantai-iltana rantauduimme tuttuun rastipaikkaan vanhan sahan niemekkeelle. Siinä oli mukava merta katsella ja illan hämyn edetessä esiin puikahtelevia kaupungin valoja ja vastakkaisen rannan lyhtyjonoja.

Lauantaiaamulla aloitimme sitten talokierroksen. Onneksemme valitsemamme talot olivat kauempana rantakadun ja suola-aittojen hulinasta, joten saimme tutustua niihin rauhassa, ilman sen suurempaa jonottamista. Vaan mitä lähemmäs rantakatua tulimme, sitä suurempi oli ihmismassojen kuhina. 

Koska olin netistä lukenut jo edellisenä päivänä, että viime vuoden tapahtumassa oli vieraillut 15 000 kävijää, olimme sen verran hajulla, että pitkään pöytään kannatti mennä ostamaan liput ajoissa, jos mieli mahtua mukaan. Marssimme siis määrätietoisesti rantaan ja onneksemme löysimme lipun myynnin. Vielä onnekkaampaa oli, että osuimme paikalle sopivasti kun "ruokahanat" avattiin. Vain kymmenisen minuutin jonotus, ja maukas possuannos oli lautasella. Pöytäpaikan löytäminen olikin sitten jo toinen juttu. Koska meillä ei varausta ollut, marssimme etsimään numeroimattomia paikkoja, joista ensimmäiset löytyivätkin jo parin sadan metrin päästä. Vaikeinta oli taiteilla täyden lautasen kanssa ihmisten tullessa vastaan, ohi ja istuessa omilla pöytäpaikoillaan. Kaikki kuitenkin sujui ja ennätyskin saatiin!

Taloista mielenkiintoisinta on vaikea nimetä, niin monta kaunista ja tunnelmallista kotia nähtiin, mutta Villa Degerbyn kauniit huoneet ja mielenkiintinen yläkerrassa näkyvä kolmihaarainen hormi jäivät mieleen.
Villa Degerby

Lilla Villa Gula oli suloinen sekä Liisantalo, jonka yhteydessä toimii Tuhannen Tuskan kahvila

Liisantalo

Erityisen hyvän mielen sai Bongan linnassa, jossa on Riitta Nelimarkan näyttely ja työtilat. Myös työtiloihin pääsi nyt kiertelemään ja niiden ihmeellisen kaunista, siirtomaahenkistä sisustusta ja värimaailmaa ihailemaan.

Lisää kuvia Haaveilijan puutarhan LWT-albumissa

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Aavistus syksystä


Onpa sadetta piisannut jo parin viikon ajan. Helteinen aurinko on muisto vain, mutta ei nämä kelit silti hassummat ole olleet. Vain muutama kolea aamu on ollut ja takkia on pitänyt päälle hamuilla. Muuten on vielä kesäistä ja lämmintä.

Kasvit kasvaa rehottavat pihamaalla. Vaan voi surkeus. Ihailemani viherportti eli villiviinien valtaama keinun kehys tulla romahti alas! Koivun rungot, joiden varaan vaakapuu oli ripustettu, olivat jo aivan haperot, eivätkä jaksaneet pidellä ylhäällä valtaisaa lehvästöä näiden runsaiden sateiden alla.

Vesiaiheen parissa olemme tempoilleet. Torstaina tuli kivikuorma ja allassubstraattilähetys Kivapihalta Mäntsälästä. Nyt niitä on aseteltu altaan pohjalle ja puropadan kukkulalle niin ja näin päin. Toiveissa on saada urakka tänä kesänä valmiiksi. Toisaalta syksy käy päälle, eikä motivaatio ole enää korkeimmillaan, kun voi olla, ettei veden äärellä enää tänä kesänä tee mieli istuskella.

Jo nyt kuitenkin on lätäkkö tuonut pihaan paljon elämää. Ihana vihreän turkoosi, suuri sudenkorento kiertelee veden päällä ja itse altaassa on monenlaista sukeltajaa ja mönninkäistä nähty. Helteiden aikaan siellä kävivät pärskimässä pikkulinnut. Mustarastaat, sinitiaiset ja punarinnat ovat tämän pihan asukkeja.

Viime viikonloppuna tuli pyörähdettyä Porvoossa lättähattureissulla. Mukavaa, vaikka satoikin. Saatiinpa syy mennä kauppohin tavaroita ihmettelemään. Mukaan ei kuitenkaan keksitty muuta kuin Brunbergin suklaata ja lakupussi.

Ensi viikonloppuna olisi Loviisan Wanhat talot -tapahtuma. Sinne on toive päästä. Säätietoja nyt tarkkailen silmä kovana.


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Ilma kuin Espanjassa, siis tapaksille...

Bar Tapastan punejuuret sinihomejuuston kera, maiskis


Ties kuinka monetta viikkoa jatkuu jo helle. Mahtavaa, mutta ukkoskuuroja on kyllä ollut myös ja vettä on saatu aseman alikulun täydeltä!

Pihamaassa kuivuus vaivaa terassin puolella eli paahteisella kohdalla. Sen sijaan takatontin lehvästöissä on edelleen kosteaa ja vehreää. Kulottunut nurmikko elpyi hetkeksi tuon mahtavan saderyöpyn seurauksena, mutta on nyt taas aivan keltaiseksi kulottunut. Uusille, keväällä hankituille pensasaidan taimille on pitänyt vettä kantaa, mutta muuten ovat kasvit saaneet pärjätä omillaan.

Innostipa hellekeli tässä päivänä muutamana piipahtamaan tapaksilla, eteläisen ilmaston, mutta myös uutiskirjemarkkinoinnin innoittamana. Ei ollut huono löytö ollenkaan. Suosittelen kaikille muillekin tätä pikkuruista, Uudenmaankadulla sijaitsevaa Tapastaa. Hyvä ruoka, eikä hinnatkaan olleet suolaiset.

Osuimme paikalle juuri ukkoskuuron alkaessa ja ystävällinen hovimestari/tarjoilija avasi meille ovet hiukkasen ennen virallista aikaa ja pääsimme sisälle katselemaan ulkona ryöppyävää sadetta. Mikäs oli siinä ollessa. Etukäteen olimme jo päättäneet  tilata Tapas menun. Hyvää.
Annoksessa oli yrttioliiveja, Manchego-juustoa ja balsamico-hunajapähkinöitä, Serrano-kinkkua ja cantaloupea sekä jättirapupannu, Chorizovarras ja mansikkasalaattia ja lisäksi paahdettua perunaa, chilikastiketta ja aiolia sekä yllä kuvassa näkyvää punajuurta sinihomejuuston kera. Oli siinä kahdelle syömistä kerrakseen, vaikka annokset olivatkin niin no, tapaksia, eli pikkuisia maistelupaloja. Juomaksi sopi hyvin talossa tarjolla oleva Cava Nu.

http://www.bartapasta.fi/fi/etusivu/


sunnuntai 3. elokuuta 2014

Muistoja Berliinin puutarhamaratonilta

Ihanat loppukesän helteiset päivät ovat houkuttaneet ulkosalle, eikä millään malta koneen vieressä kökkiä... Pihakin on nyt siinä vaiheessa, että voi vain nauttia. Enää en kyyki kitkemässä, enkä edes raaski perennapenkkejä "kurmoottaa", vaikka ehkä pitäisi. Ovat nimittäin nyt vihdoin täynnä alkukesän ajan piilossa pysytelleitä perhosia, kimalaisia ja muita öttiäisiä, enkä kehtaa mokomien ruokapöytää käydä sorkkimaan.
Niinpä, aurinko on polttavan kuuma kun sitä asettuu oikein ottamaan, nahka on nyt punertava ja hiukkasen jo kirveltää, joten lienee sopiva aika pysytellä hetki sisätiloissa ja kertoilla loppuloman reissusta Berliinin puutarhoihin Puutarhanaisten iloisessa seurassa. (Huom! jutusta tuli myös maratoni, joten klikkaa auki "lisätietoja"-linkki, niin voit lukea tarinan loppuun saakka).
Ensimmäinen kohde: Botanica, Berliinin kasvitieteellinen puutarha

Vierailuhetkellä puutarhan teemana oli Kaukasus ja matka sinne kulki kiemurtelevien sorapolkujen, kukkivien mättäiden ja monenmoisen kukkapuutarhan läpi kilometrien pituisena reittinä. Katselimme vuoroin suon kasveja, kosteikkoja, preeriaa ja Himalajan lajistoa. Tutkimme Alppien kukkijoita, saavuimme tuoksupuutarhaan, ruusutarhaan ja lääketieteelliseen yrttipuutarhaaan. Jopa japanilainen puutarha matkan varrelta löytyi. Tosin se oli mielestäni tylsä, vain vihreää harmoniaa, ei romanttisia, punaisia portteja tai solisevia kivipuroja.

Pääportin lähellä oli myös museo, jossa näimme kasvien, marjojen ja hedelmien lajitietoa sekä esityksiä kasvillisuuden kehittymisestä maapallolla jättimäisistä saniaispuista metsäviidakoihin. 
Kiertelimme kaikki rastit, jotka opaslehdykkään oli merkitty, lämmin 29 asteen helle sai tuoksupuutarhan, lääkeyrtit ja ruusut erittämään mahtavia aromeja. Onneksi reitiltä löytyi myös varjoisia siimeksiä arboretumin käytäviltä, ne auttoivat hillitsemään omien "aromeittemme" tyrmistyttävää hajahdusta. 
Illalla ruokailimme Brauhaus Lemkessä, jonne saavuimme parin tunnin hotellilevon jälkeen. Pääsimmekin heti mukavasti jutustelemaan, tutustumaan ja juomatilausta tekemään. Palvelu tosin oli hitaan puoleista, mutta puheen pulinassa aika vierähti ja meidän pöytämme olutvalinnat tulivat tässä panimoravintolassa nopeasti.
Ruoka sinänsä – kermainen purjokeitto, kanan rinta ja kirsikat jäätelöllä - oli kyllä hyvää ja ravintola tiloiltaan ja fiilikseltään oli viehättävä. Paikallista väkeäkin saapui pöytiin paljon, joten paikka lienee suosiossa. Suurista sammioista päättelimme kyseessä olevan panimoravintola ja kyllä olut hyvää olikin! 
Toinen päivä: Park Sanssouci, Potsdam

























Mikä valtava linnan puisto! Halkaisijaltaan yli kaksi kilometriä. Ja mikä palatsi! Versallesin kopioksikin mainittu. Aivan uskomattoman kimaltava ja toinen toistaan hienompia huoneita käsittävä Fredrik II:n rakkaasti hellimä ja tarkkaan suunnittelema asumus, joka tosin on kokenut modia modifiointeja sitten Fredrikin päivien.


Voi miten vaikuttavat sisustukset. Eri värisiä huoneita, kultakoukeroita ja mahtava orienttihuone puusta muotoiltuine kukkasineen, hedelmineen ja lintuineen. Mukava opas Birgitte kertoi paljon myös paikan historiaa ja valaisi linnan isännän, Frederik II:n persoonaa ja elämän vaiheita. Persoonallinen herra tämä Voltairen kirjekavero, ei nauttinut suuresta hovin pidosta, vaan eleli oman porukan kesken. Vaimo tosin asui aivan muualla, toisessa linnassa, eri puolella Saksan maata.