No nyt olen nähnyt kartanoita!
Suomalaista romantiikkaa parhaimmillaan ovat nämä toinen toistaan ihastuttavammat, pitsiverannoin ja pylvästerassein varustetut 1800-1900-luvun vaihteen herttaisen kauniit kartanot, joita vieläkin voi ihailla.
Mielessäni saatan kuvitella helteiset poutapäivät ja parasollit sekä rehevät lehtikujat, joiden varjossa leveähelmaiset neidot ja valkokauluksiset herrat käyskentelevät pitkin kiemuraisia sorakäytäviä toisiaan vienosti silmiin katsellen.
 |
| Jokelan kartano, Hämeenkoski |
Kartanoihin sain tutustua, kun otin osaa Puutarhanaisten kevätretkelle (
täällä tarkempi tarina). Retken aluksi kiertelimme
Huovilan puistossa ja kuulimme sen historiasta ja entistämistöistä. Tuo englantilaistyyppinen lammikkopuisto sekä Collinin suvun mielenkiintoiset vaiheet valloittivat sydämeni uudelleen. Eikä tämäkään käynti vielä riittänyt, vielä on päästävä sinne keskikesällä kun kukkaset ovat parhaimmillaan. Toki nyt jo näimme kurjenmiekkoja, kurjenpolvia, akileijoja ja ruusuja sekä syreeneitä ja iiriksiä. Silti kaikkein parhain kukkaloisto oli vasta nupullaan.
Retken lomassa pysähdyimme ruokailemaan
Jokelan kartanoon Hämeenkoskelle. Viehättävä paikka. Suloinen lasiverannalla varustettu valkoinen rakennus, jonka alakerrassa on juhlava ruokasali valmistuskeittiöineen ja aulatiloineen ja yläkerrassa monta pientä, herttaista huonetta. Kartanossa järjestetään B&B majoitusta ympäri vuoden. Meidän murkinoistamme päätellen kannattaa aamiaismajoitukselle mennä, jos vain tilaisuuden saa.
Hankalan pellavaloukkuun tutustuimme myös. Enpä ole tästäkään kohteesta mitään aikaisemmin tiennyt. Mielenkiintoinen väläys teollistumisen historiaan avautui tuon Tampellan kutomoille pellavaa tuottaneen, Suomen ensimmäisen koneellisen loukuttamon tuotantotiloissa. Nyt loukku toimii museona ja päärakennuksen tiloissa järjestetään taidenäyttelyitä ja myydään kokous- ja juhlatilaa erilaisille organisaatioille.
 |
| Porkkalan kartano, Lammi |
Porkkalan kartano oli aivan omanlaisensa kohde. Se on edelleen yksityinen koti, joten oli mahtavaa päästä tutustumaan pihan
perennapuistoon ja valtaviin agaaveistutuksiin. Taidokkaat kasviryhmät, orvokit ja kukkapuut, sadat bellikset ja tänä keväänä upeasti kukkivat alppiruusut antoivat iloa silmälle. Ei edes sade haitannut kun ponnistelimme pitkin sorakäytäviä tutkimaan nauhuspenkkejä, tulikellukoita ja erilaisia nupullaan olevia suloisuuksia.
Ja kuinka ollakaan, työpaikan Tyhy-päivä osui tänä vuonna
Sannäsin kartanoon.
 |
| Sannäsin kartano, Porvoo |
Sadekeli teki maisemasta entistäkin vehreämmän ja raikkaan. Linnun liverrystä ja käen kukuntaa kuunnellen kävelimme pitkin luontopolkua, joen vartta ja vihreänä lainehtivien peltojen pientareita. Ihastelimme pinkkejä ailakkeja, metsäkurjenpolvia, kieloja ja koiranputkia sekä pitkänhuiskeita piennarpukinpartoja, jotka lienevät viheliäisiä rikkakasveja, mutta minun silmissäni kovin kauniita, rotevia ja pystypäisiä, ilmestyksiä.
