sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Italian viinit ja juustot - ja lämpöinen henkäys




Pitkästä aikaa ilta viinin ja juustojen parissa, kun eloisa joukko juustopöytäläisiä kokoontui Helsinkiin maistelemaan Monditalyn maahantuomia juustoja ja Winestaten viinejä.

Välimerellinen hellesää vallitsi jo reissun alussa kun matka joutui Esplanadin puiston läpi Unioninkadulle. Mukava oli kauppatorin laidalla hetki istahtaa ja katsella veneiden kelluntaa ja meren liplatusta. Espan puistossa oli kansainvälinen tunnelma, piknikporukoita nurmikot pullollaan, ihmisiä kävelemässä edestakaisin hiekkakäytäviä, musikantteja ja rennonletkeää meininkiä. Aivan eri maailma kuin marraskuun harmaudessa.

Illan juustoiksi oli valittu laatuja maan joka kolkasta. Pehmeä lampaanmaidosta pasta filata -menetelmällä valmistettu caciotta-juusto Caglio (nimi tarkoittaa "pieni juusto") oli etelästä. Se on maultaan mieto ja vuohenjuustomainen - myös ulkonäöltään. Piemonten alueelta maistelimme Tomaa, joka on lehmänmaidosta valmistettu, maultaan mieto juusto. Kovaa ja suolaista lampaanmaidosta tehtyä Pecorinoa (pecora = lammas), saimme parmesaanimenetelmällä valmistettuna ja kovasti se parmesaania myös muistutti.

Ja sitten olivat vielä illan kruunut, joihin ihastuin kovasti. Eteläinen Provolone, joka valmistetaan jännittävän näköisesti venyttäen (ks. video!) ja erilasiin muotoihin jäähdyttäen. Paikallinen tyypillinen muoto on kuulemma mandariini. Me saimme maistella tätä herkkua savustetussa muodossa.

Ja viimeisenä sitten oma suosikkini, harvinainen - tietysti - omilla Pohjois-Italian markkinoilla nautittu Formaggio di Fossa eli kuoppajuusto, jonka valmistuksesta kertoo tuo yllä oleva video. Koostumukselta kova ja hyvin suolainen juusto, jonka kanssa yllättävän monet maisteltavat viinit sopivat erinomaisesti. Tätä juustoa ei vähittäiskauppohin tuoda, valmistusmäärät ovat hyvin pienet ja kotoinen kulutus niin suurta, ettei tätä löydy juuri muilta Italian perukoilta. Joskus pitäisi siis päästä matkustamaan tuohon piskuiseen Soglianon kylään, joka kuulemma tuoksuukin juustolta. Juustokuoppia on muutamia, joten niihin kaikki juuston valmistajat tuovat omat merkatut säkkinsä, jotka ladotaan päällekäin kuopan pohjalle. Makueroja juustoihin syntyy sen mukaan ovatko ne päällimmäisenä vai alimmaisena. Alimpien läpi valuu ylemmistä juustoista nestettä koko kypsytyksen ajan. Kuopan aukaisu onkin sitten tarkkaa hommaa, jossa pitää olla ainakin kaksi avaajaa, kuopasta kun pöllähtää semmoinen eteerinen katku?, että avaajalta saattaa mennä taju.

Viineistä mieleisemmikseni nousivat Mezzacoronan valkoinen Cewürztraminer (DOC Trentino) sekä punainen Teroldego Rotaliano, joka valmistetaan saman nimisistä rypäleistä.

Chiantista pidän, mutta minkään juuston kanssa en siihen ihastunut. Maistelimme Natio Organic Chiantia Toscanasta, sen rypäleet olivat pääasiallisesti Sangioveseä. Pahaimmalle se maistui kuoppajuustoon yhdistettynä, mutta en sitä silti valitsisi.

Keväiseen hetkeen sopivat hyvin kuohuva Rotary Rose Brut, rypäleinä Pinot Noir ja Chardonnay sekä Rosa dei Masi Venetosta, sen rypäleet olivat sataporsenttisesti Refoscoa. Myös kuplivainen Lambrusco Emilia-Romagnasta oli hauska juustojen kanssa yhdistettynä, ei liian kevyt, vaan juuri sopiva.




torstai 15. toukokuuta 2014

Lämmintä luvassa!

Vuohensilmä























Tänään on ollut lämpimän lokoisa keli ja vihdoin tuntuu sille, että kevät etenee kotipihassakin.

Ryytimaa ei vielä kummoiselta näytä, mutta nousee sieltä taas aina niin uskollinen aasiansuolaheina sekä näköjään myös sitruunamelissa. Uuden ruohosipulinkin olen saanut vanhan ja väsyneen tilalle.

Vilskettä on piisannut pihassa ja viime viikonloppukin oli säiden puolesta suosiollinen. Ruokailu saatiin siirrettyä ulkotulille ja sitä myöten risukasaakin vähän matalammaksi.

Vihdoin kellertävät meilläkin tulppaanien nuput lupaavasti ja narsissit kukkivat. Kummallisen matalaksi jäivät niiden varret tänä keväänä, eikä kukinta muutenkaan ole kaikkein loistokkain. Jännityksellä odotan myös mitä nousee niistä kymmenistä UpStar-tulppaanin sipuleista, jotka istutin myöhään syksyllä.

Toivottavasti edes jokunen innostuu kukkimaan. Olen niin haaveillut ja tarkkaan punninnut suloisen sinipunervan värin loistoa keltaisen pömpelipöön seinustalla...



perjantai 9. toukokuuta 2014

Kevään kone hyytyi, pakkasöitä ja sadetta (mobiilisti)

Vapun jälkeen ei vielä kovin montaa lämmintä päivää (tai yötä) ole ollut. Kasvit ovat jymähtäneet paikoilleen, vain joissakin koivuissa lehdet vihertyvät hiljalleen ja pajut sekä salavat ovat kasvatelleet lehden alkuja, kaikki muu kytisee ja hytisee alkuasetelmissaan.
Onneksi keskustan kirsikat kukkivat ja suovat lohtua tähän ankeaan ilmastoon. Kukat pysyvät nyt kauan näkyvissä, kun punaisten lehtien puhkeaminen kestää.
Pihalla narsissitkin ovat minivarressa, joitakin nuppuja näkyy, mutta eipä noita innosta kukkiminen. Tulppaanit ovat nupullaan länsipäädyn penkissä ja pihan puolella ovat vasta lehdet "jäniksen korvilla".
Eipä liioin ole tullut grillattua eikä edes risuja poltettua, vaikka nyt jo hyvin uskaltaisi tulet sytyttää, niin on maa märkää ja kostean udun ympäröimää.
Viime viikonlopun äkillinen ukkosmyräkkä iski modeemin mykäksi ja nettisurffailu on hoidettava toistaiseksi kännykkää käyttäen. Oppia ikä kaikki. Nyt on Jollassakin jo mobiiliverkon jako-ominaisuus, joten pärjäileehän sillä.
Viikonloppuna on äitienpäivä. Tuutit tuuppaavat mainoksia mahdollisista lahjoista, matkoista ja kukkasista. Omassa mielessä väikkyy pari viikkoa sitten äidin haudalla kukkinut suloinen sinivuokko. Sen vierellä oli nousussa joitakuita krookuksen ripusuja, toivottavasti ovat päässeet jo maan pinnalle.




torstai 1. toukokuuta 2014

Kirsikka kukkii, kevät on tullut yhden hypähdyksen taktiikalla



Mahtavaa, miten kevät on harppauksin edennyt muutaman viime päivän aikana. Koivut vihertävät ja nurmikko kasvaa kohisten. Aurinkoisilla pihoilla avautuvat jo tulppaanit nupuistaan ja sievä punerrus on ilo silmälle pitkän harmaan kauden jälkeen.

Kotoisat kirsikkappuumme kukkivat taas kaupungin puistoissa ja katujen varsilla, kaunista!

Vihdoin olen saanut syksyltä pystyyn jääneet korret kerättyä ja pensaat leikattua. Siistit kukkapenkit täyttyvät hiljalleen krookuksista ja narsissien vehreistä lehdistä. Nuppuja näkyy jo siellä täällä, mutta kylmä ja savinen maa antaa vielä odottaa kukkijoita.

Talon länsipäädyssä appeldoornit sen sijaan ovat jo tuloillaan. Näyttää sille, että leuto talvi on ollut niille suosiollinen, lehtikasvusto on tiheämpi kuin aikaisemmin. Innolla odotan, kuinka paljon itse tulppaaneita kehittyy.

Naapureiden aurinkophoilla ovat lumikellot kukkineet jo kauan, mutta omalla pihalla näkyy sinivuokkojen villiys. Nyt niitä on levittäytynyt tuppaiksi sinne tänne, valkovuokot valloittavat kuitenkin laajemman alan ja ketunleivissäkin on sievät kukkahamoset.

Ihanaa vihdoinkin päästä kourimaan multaa ja riipimään oksia!

Aikaa ei tahdo jäädäkään virtuaalipuutarhuroinnille, kun aurinkoinen keli on suosinut pihalla hääräämistä.

Kasvimaa on vielä kylmä ja multa liejuisen märkää. Mullan pinnalta sai märän syksyn ja talven jäljiltä rullata sammalta pois kuin rupea ihon pinnalta. Olisipa nyt ollut vireillä viherkaton rakennus, siirtosammaleen olisi saanut omalta maalta.

Tästä pekiltä takapihalle tähyillessä näen, että alppiruusuista Mikkeli odottaa kesää jo malttamattomasti lehdet ylöspäin auringon suuntaan ojentuneina, Haaga sen sijaan on vielä uninen. Sen lehdet suuntaavat osittain vielä maata kohden, varpaita paleltaa, eikä se millään viitsisi herätä tähän vappuiseen raesateeseen ja viiden lämpöasteen kevätsäähän.