keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Hämmästys, älypuhelin köyhdyttää SoMen käyttöä

Olen nyt Jollaillut muutaman kuukauden ajan ja laitteen käyttö alkaa jo sujua pienistä kommelluksista huolimatta aika hyvin, kuvat lähtevät eetteriin väärin päin ja kommenttitekstit jäävät välille tai katkeavan kesken ja "vahingon laukauksia" sattuu ja tapahtuu.
Sen olen yllätyksekseni huomannut, että somen käyttöni on puhelimen myötä vähentynyt ja köyhtynyt huomattavasti. Ja minä kun luulin, että olisin entistä paremmin virtuaaliympäristössä mukana ja tapahtumien tasalla. Ei niinkään. Puhelimesta tulee seurattua tuttujen kuulumiset, liitettyä kuvia ja linkattua mielenkiintoisia otsikoita sekä tykättyä joistakin lehtiartikkeleista, mutta siinäpä se.
Erittäin harvoin enää istun koneella Facebookin ääressä, joka tarkoittaa sitä, että kavereitten linkkaamat musiikit jäävät kuuntelematta, kulttuuriryhmän videot katsomatta ja monta mielenkiintoista juttua menee sivu suun. En jaksa junassa näitä kuunnella ja syventyä, eikä nettiyhteydetkään raiteilla ole kovin sujuvat.
Onko tämä sitten hyvä vai huono asia, mene ja tiedä tuota.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Chilihilloketta, vahvoja juustoja ja taidenautintoja


Nordenskiöldinkadun kävelysilta, Helsinki 














Makunautintoja vertaansa vailla sain kokea Juustopöydän vuosikokouksessa Valiolla. Tarjolla oli notkuvat herkkupöydät; mansikka-rucola salaattia, kanalla höystettyä coleslawta, ihania piirakoita, hedelmiä ja tietysti juustoja.

Aivan uutta minulle oli juustojen kanssa tarjolle pantu, ärhäkän tulinen ja miellyttävä chilihilloke. Ihmeellisen hyvin se sopi Ritari ja Alppi Kreivi -juustojen seuraksi. Ei liian tulista, mutta ei missään nimessä pliisua, juuston täytyy olla maultaan vahva, että se kykenee kisaamaan hillokkeen rinnalla tasavertaisesti.
Toinen pöydässä tarjottu, minulle uusi juustohilloke oli tyrni. Se pyöristi mukavasti jopa iki-ihanan Auran kirpakkuutta.

Kotiin tuomisiksi tuli runsasjuustoinen pussukka, jolla pääsee kokeilemaan keittotaitoja ja juuston käytön kekseliäisyyttä. Pussista löytyi muun muassa uusi, helmikuussa markkinoille tullut Vanilja tuorejuusto, joka sopii oivallisesti leivontaan, esimerkiksi muffinien täytteenä on kuulemani keskustelun mukaan oikein makoisaa.

Ateneumissa ihastuttava Tove Jansson -näyttely

Tulipa viikolla pyörähdettyä Ateneumin näyttelyssä. Aivan satumainen. Minuun tekikin suuren vaikutuksen Toven öljyvärimaalaus nimeltä Satu ja toinen, jonka nimi oli Paratiisi. Niissä oli aivan ainutlaatuinen valon hehku, työt suorastaan valaisivat huoneen omalla värimaailmallaan ja hohdollaan. Olisin voinut vain niitä jäädä tuijottamaan tuntikausiksi.

Muumeja oli tietysti nähtävillä myös usealla tavalla. Oli alun hahmotelmia, kehittyneitä valmiita sarjakuvia ja Tuulikki Pietilän rakentamia pienoismaailmoja, jotka olivat hellyttävän yksityiskohtaisia ja taidokkaita ja etenkin pienten vierailijoitten mieleen.

Muista töistä aivoihin jättivät jälkensä Toven rehevät kukka-asetelmat sekä työ nimeltä Kumiplantaasi ja monet parvekenäkymiä kuvaavat ihanat maalaukset. Käykää ihmeessä, näyttely on auki syksyyn asti.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Puutarhaunelmia, kukkaset historian valossa



Lunta on taas maassa ainakin kymmenen senttiä, eikä sää todellakaan innosta puutarhasta nauttimaan, mutta mielenkiintoista oli kuulla Heinolan kaupunginmuseon johtajan Kari-Paavo Kokin esitystä kukkakoristeiden käytöstä huonekaluissa ja muissa käyttöesineissä historian saatossa, kun mukava määrä puutarhanaisia oli kerääntynyt yhteen vuosikokouksen tiimoilta.

"Kukkaset ovat olleet esillä aina, kautta vuosisatojen ihmisten elämässä. Ne ovat koristaneet esineitä niin kauan kuin kukkasia - ja ihmisiä - on ollut".

Näimme kuvia antiikin esineistä, joissa muun muassa akaatti (aganthus) koristeellisine ja koukeroisine lehvineen oli merkittävässä roolissa tuomassa luonnon ja kauneuden lumovoimaa käyttöesineisiin, kuten arkkuihin, joita käytettiin koristeellisina istuimina sen ajan sisustuksessa.

Ja kuulimme nyt niin kotoisen tulppaanimme tulleen muotiin jo 1600 luvulla, jolloin hollantilaiset tekeivät sillä kauppaa mitä suuremmassa mittakaavassa. Erikoisten sipuleitten tiimoilta hankittiin, ja menetettiin, mielettömiä omaisuuksia.
Barokin aika puolestaan toi mukanaan mm. auringonkukka-aiheet ja rokokoo 1700-luvulla innoittui luonnontieteistä. Silloin Linné kokosi kasvistonsa ja ajalle tyypillisiä koristeaiheita olivat akaatit, simpukat ja kukkaset. Pinnalla oli myös fysiografia eli kaikki maanviljelyyn liittyvät aiheet.

Ajalle kosmopoliittista kuvaa loi kiinalaistyyli herkkine pioneineen ja itkuraita- eli willow-teemoineen. Tuolloin myös Euroopan ylimystö ihastui Kiinan posliiniin, sillä Euroopassa osattiin tuottaa vain fajanssia, kunnes saksalaiset vihdoin keksivät posliinin valimistuksen salat ja kuuluisa Meissen posliini sai alkunsa. Sitä koristi etenkin kuuluisaksi koristeaiheeksi noussut saksilainen kukkakimppu, jota edelleen näkyy astiastojen koristeissa käytettävän.

Kustavilainen aika 1800-luvulla toi mukanaan mm. lootuspienat huonekaluihin ja talojen fasadien pylväikköihin. Niitä saamme tänä päivänäkin ihailla mm. Helsingissä monien vanhojen talojen julkisivuissa. Empire puolestaan toi mukanaan herkät kukkaset, mm. Napoleonin puoliso Josephine oli innokas ruusuharrastaja ja tilasi astiaston, joka on koristeltu ihanilla ruusukoristeilla. Toinen Empiren suosima koristeaihe olivat tammenlehvät ja myöhäisempire toi tullesaan biedermeiertyylin.

Kertaustyyli 1800-luvun lopulla nimensä mukaisesti kertasi kaikki edeltävät tyylit ja siihen vastavirtauksena syntyi Jugend-tyyli, johon 1890-luvun tienoilla herätiin ymmärrettävästi halusta luoda jotain uutta vastineeksi kertaukselle.

Suomessa tyypillisiä Jugend-tyylin koristeaiheita olivat omasta luonnosta peräisin olevat aiheet, kuten voikukka, karhut ja linnut sekä monet muut luontomme kasvit, jotka koristavat sen ajan esineistöä ja vaikkapa Arabian talvikkia, jota löytyy omastakin astiakaapista.
Vielä nähtiin kuva Yrjö Blomstedtin suunnittelemista lastenkamarin kalusteista, joita koristi tyylitelty ulpukkakuviointi.

Mielenkiintoinen esitelmä, joka herätti myös kiinnostuksen Heinolan kaupunginmuseota kohtaan. Siellä avataan ensi kesänä suuri barokkinäyttely, joten eiköhän yksi kesäreissun suunnista ala jo selvitä.

Kuvan url: http://media-cache-ak0.pinimg.com/236x/26/34/43/26344385323d8085556e5e0d9ed6f567.jpg

torstai 13. maaliskuuta 2014

Lumipyryn uhka leijuu keväisen maiseman yllä

Katri Valan puisto, Helsinki




















Kevät etenee vauhdilla, aurinkoa piisaa ja sipulikukkaset työntävät neniään maan pinnalle. Mutta mitä vielä! Viikonlopuksi on luvattu tänne eteläänkin jopa 20 senttiä lunta! En tahdo! 

Keskiviikkoaamuna työreissulla nappasin yllä olevan kuvan puistosta. Ihastuttavat vänkkyräiset puut ja viheriöintiä enteilevät nurmikentät sekä paljaat kalliot. Ihan kohta näkyisi jo hiirenkorvia ja narsisseja.

Mieli halajaa jo muutenkin kohti kevättä. Römpöttiläisen saisi kohta laittaa reissukuntoon, kun ei enää ole edes talvirengaspakko voimassa. No, ensin on talviloman vuoro. Niin hassulle kun tuntuukin tuo talviloma nimitys tänä talvena, varmaan pitää ensi vuonna anoa loma jo helmikuulle, jos tahtoo päästä lunta pakoon, vaikka mikä sen tietää, voihan pian olla, että ensi talvena saadaan kestää tämänkin talven lumikuormat.

Piha alkaa myös olla sula, enää vain takametsään ulottuvilla laitamilla on lumilämpäreitä, kaikki muu on sulanut. Vielä ei meillä pilkistele mikään nenä, ei krookus eikä narsissi, mutta naapurin eteläisellä pihalla lumikellot valkoisina mättäinä loistavat. 

Jännityksellä viikonlopun säitä odottelen, jos tulee lunta, on luontevampaa pian viettää sitä talvilomaa. 

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Aurinko! Kukkarunoa pukkaa


















kukkaissiivin synkkyydestä suunnistin
katsoin silmiin leinikkiä malvaa
ja tuudittauduin kevään suomiin iloihin
en antanutkaan pimeyden kalvaa

mä nään jo vuokkoniityt ihanat
ja puroveden solinankin kuulen
kuin helisevään lauluun linnut puhkeevat
voin tuntea myös henkäyksen tuulen

on  talvi - vaikka kirkkaasti jo aurinko
pinnistellen metsän takaa loistaa
ja lumi kinoksissa sulaa jo
se ajatuskin mielen murheen poistaa

hetki vain niin herää kukat unestaan
saan todistaa sen riemun toistuvaisen
kun krookus pilkistellen uudestaan
värikkääksi maalaa pinnan maisen

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Viherkattoja, kaupunkiviljelmiä ja puutarhakirjoja


Torstainen puutarhanaisten järjestämä kirjallinen ilta Tammen talossa antoi taas paljon ja oli ennakolta odottamaani mielenkiintoisempi. Ohjelman saatuani ajattelin, ettei aiheista mikään oikein sytytä, otsikoissa oli kasvikuulutusten satoa, viherkattojen rakentamista ja kaupunkiviljelyä.

Jokainen aihe osoittautui kuitenkin mielenkiintoiseksi ja puhujat olivat niin sujuvia, että aiheista olisi kuullut mielellään enemmänkin.

Kattopuutarhojen lumoa

Viherkattojen rakentamiseen liittyvät seikat auttoivat ymmärtämään sadevesien ohjauksen tärkeyttä suurkaupungeissa ja käytännön tasolla asia avautui, kun ymmärsin, että samaan problematiikkaan liittyy myös oman asuinalueeni hulevesijärjestelmien uudelleensuunnittelu ja muutostyöt.
Mahtavia kuvia nähtiin maailman viherkatoista, joista voi vain haaveilla. Sellaiset liuskekivipolut ja puutarhat katoille oli rakennettu, että niistä saa meikäläinen kauan vain haaveilla maan pinnallekin toteutettuna.

Kaupunkiviljelyä koskeva Salla Kuuluvaisen esitys oli ihastuttava. Minulle sen parasta antia olivat kuvat maailman kaupunkiviljelmistä, joista ei totisesti mielenkiintoa jäänyt puuttumaan. Kotipuutarhuria lähelle tuli myös Sallan toteamus, että ei viljely vaikeaa ole, täytyy vain aloittaa jostakin. Taidot kehittyvät tekemisen myötä.

Työ kasvikuulutusten taustalla

Kaikkein mielenkiintoisinta illassa oli kuitenkin MTT:n Merja Vartiaisen kertoma kasvikuulutuksien tiimoilta tehty työ. Hän valotti, kuinka vanhoja, yli 60 vuotiaita kotimaisia nykyisin enää 'mummon pihalta' löytyviä kasveja kuulutetaan, etsitään, luetteloidaan ja tutkitaan. Näin pyritään vanhaa kotimaista kasvikantaa  pitämään tallessa, elvyttämään ja suojaamaan uusien tuontilajikkeiden vyöryessä pihoihin.

Muistoksi mukaan tilaisuudesta lähti juuri ilmestynyt Suomalainen metsäpuutarha -kirja, jonka kirjoittaja Ella Räty oli myös vieraana kirjaillassa.
Toinen ihastuttava ostos oli Risto Ahdin kirjoittama proosarunoteos Lentäviä kukkia. Se lumosi tekstillään ja sisältää monia ovaltavia ajatuksia.

http://www.puutarhanaiset.fi/tapahtumat/tilaisuudet/puutarhakirjojen-ja-kulttuurin-ilta-27-2-2014/