torstai 20. helmikuuta 2014

Muisti pätkii, kesäkuvat kadoksissa - Ruikan mylly


Kilahtipa sähköpostiin tässä päivänä muutamana Puutarhanaisten kesäretkikutsu ja ohjelma. Retki suuntautuu tällä erää Huovilan puistoon, ihanaan paikkaan, jossa kerran olen syksyn kynnyksellä käynyt. Silloin pääsin näkemään hiipuvaa kukintaa ja alkavaa ruskaa romanttisen puiston kiemuroilla käytävillä.

Matkaohjelma oli kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen, ruokailu Jokelan kartanossa ja tutustuminen Saaren kartanoon sekä vierailu Hankalan Pellavaloukussa. No tuota Pellavaloukun kuvaa nettilinkistä hetken tuijotin ja mietin, että siellähän olen käynyt. Jollain autoreissulla varmasti juuri tuon näköisessä paikassa kävimme, mutta milloin, minkä retken yhteydessä? Muisti pätkii.

Etsin siis todisteita, kuvia puistoretkestä ja kesän reissuilta mutta ei mitään sopivaa löytynyt. Mutta kun tuon sillan varmasti muistan ja tuommoiset sisätilat, pitkät pöydät ja hirsiseinät ja perinnetavarat. Ei auta, mielikuvitusko on tehnyt tepposet vai unessako lie olen siellä ollut?

Viimein sytytti. Ei siellä päinkään, ei pellavaloukku ollenkaan vaan kesälomareissun kotiinpaluuosuudella löytynyt Ruikan mylly! Sinne osuimme, kun kävimme katsomassa Eurajoen museomaisemia ja Vuoljoen kartanoa. Osuimme paikalle juuri Eurajokipäivien aikaan. Tapahtumia oli kylällä monenmoisia ja Myllykin auki satunnaisille matkailijoille.

Kuviakaan ei minun kätköistäni löytynyt, sillä olin tuhlannut kameran akut loppuun jo Kristiinankaupungissa. Porista eteenpäin kuvausvastuu oli yksinomaan isännällä ja kuvat tietysti hänen kansioissaan.

Helpotti, ei sentään dementiaa, vielä palailee muisti pätkittäin ja eri reissujen ilmansuunnat hahmottuvat kun muutaman päivän antaa ajatuksen muhia.




sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Vipinää viikonloppuun, piristystä kulttuuririennoista

Päästiinpä sittenkin liikekannalle. Jo jonkun aikaa olen vain laahustanut töihin ja takaisin melko apaattisin mielin. Enkä minä nytkään olisi viitsinyt mihinkään lähteä, mutta isännällä virtaa riittää.
Onneksi sain tossua toisen eteen minäkin.

Valokuvia Taidehallissa

Ensitöiksi tutustuimme Taidehallin valokuvatarjontaan. Monen monituista kertaa olen tehnyt lähtöä mielenkiintoisiin näyttelyihin, mutta nyt vihdoin tuli käytyä. Tällä hetkellä tarjonnassa on Esko Männikön teoksia. Ne kattavat Männikön koko valokuvaajauran aikajanan ja näyttelyn nimen "Time Flies" mukaisesti kertovat ajan kulusta ja maailman muuttumista sekä siitä, kuinka vähän ihminen muuttuu aikojen saatossa, ja kuinka samanlaiset ovat ihmisten unelmat ja arki maailman eri kolkissa.
Kuvia on niin Suomesta kuin Texasistakin ja niiden rinnastukset ovat upeita ja oivaltavia.

Myös Studion näyttely, Markus Henttosen "Night Time Stories" oli vaikuttava.

Luomuksen eläimet, Kirahveja Kimnaasissa

Valokuvien maailmasta loikkasimme tien toiselle puolelle, Luonnontieteelliseen museoon, luurankojen ja täytettyjen eläinten keskelle. Voi miten upeaksi tilat ja näyttely on remontoitu. Häpeäksi täytyy tunnustaa, että tämä oli, vuonna 2008 valmistuneen remontin jälkeen, ensimmäinen kerta kun museossa vierailimme.

Muistanpa, kuinka suuren vaikutukseen minuun pikku tyttönä teki eläinnäyttelyn kaksipäinen vasikka. Nyt samainen vasikka seisoo alakerran kahvitilassa lasivitriinissään ja ala-aulassa seistä törröttää massiivinen Afrikannorsu. Muinoin eläimet seistä nököttivät laivaköyden takana seinän vierustoilla ja hyllyillä. Nyt sai katsella upeita lasivitriineihin lavastettuja tuokiokuvia, joissa leijona jahtaa seepraa tai villisika tonkii tryffeleitä. Vaikuttavaa. Paikalla oli myös paljon turisteja valokuvia näpsimässä sekä lapsiperheitä eläinmaailman ihmeitä tutkimassa.




































No näistä selvittyämme yritimme päästä Stephans Stakehouse'en - ja pääsimmekin - pikaisesti pöytään, joka oli varattu, mutta jossa ehdimme nauttia nopean pääruuan. Mukava paikka, hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu. Ottivat sentään sisään ilman pöytävarausta vaikka täyttä oli. Jäi hyvä fiilis. Pihvin himon lisukkeineen siirsimme myöhempään kertaan ja valitsimme listalta "jotain nopeaa", kuten lammasta ja ankkaa.

Lyömäsoitinkonsertti Musiikkitalossa

Pikaruokailu meinasi vesittää koko idean Musiikkitalon konserttiin menosta. Luppoaikaa jäi reilut kaksi tuntia konsertin alkuun. Keli oli mukavan leuto ja ajatus konsertista kiehtova, joten taivalsimme pitkin katuja niin lennokkaasti, että hyvä kun lopulta ehdimme ajoissa Sonore-saliin!

Mielenkiintoinen löytö! Onneksi tulin surffanneeksi Musiikkitalon sivuilla, ikinä en olisi muuten tätä keksinyt. Muun muassa tämä Kyoto-kappale kuultiin, tosin eri porukan esittämänä.



http://taidehalli.fi/finnish/exhibition/188/T
http://luomus.fi/fi/elainten-konservointi
http://www.nordplusmusic.net/index.php?id=357

torstai 6. helmikuuta 2014

Kesäinen kuvakimara talvipäivien joudukkeeksi


Nyt tuntuu, että päivät kulkevat yhtenäisenä tummana nauhana. Kuvissa voi sentään palata
menneen kesän valoisiin, lämpimiin päiviin.








Kuvat olen ottanut Forssasta viime kesäkuussa.