sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuu alkoi vihreänä

Eilen istuimme iltaa tuttavien luona ja sieltä lähtiessä oli maa valkoisessa kuurassa. Tänään on kaikki härmä häipynyt ja nurmikko vihreänä jälleen.

Mukavaa on sentään poltella kynttilöitä pihalyhdyissä ja katsella tunnelmallista valon tuiketta, joka heijastuu pömpelipöön ikkunoista. Köynnöksiä pitäisi käydä karsimassa pois tulevan lumen alta, mutta millään en jaksa innostua.

Voisi kenties myös tutkia, joko tulppaanit nostavat piippojaan mullan suojista. Monena edeltävänä syksynä ne ovat ehtineet jo nousta vihreille korville, ennen kuin hanget ovat saapuneet niitä suojaamaan.

Tälle päivälle on luvattu muutaman viikon takaisen Eino-myrskyn veroisia tuulilukemia. Onneksi me elämme notkelman pohjalla, jonne tuuli ei taivu. Peltikattoja se kyllä täälläkin paukuttelee ja kääntelee lähimetsän koivujen runkoja luokille.

Lunta enteilevä keli houkutti kielikylpyyn:


La nieve

Cae menuda la nieve
cubriendo las aceras,
vistiendo las alas de los árboles,
apretando la risa de los campos
contra su corazón helado.

Cae sobre los lirios soñados,
sobre los parques dormidos.
Tiende su pálido destello
sobre los recuerdos escondidos
implacable, descalza:
enmarañada rima de la nieve
con el verso desnudo del invierno.

Helado corazón de gotas blancas
palpitando en el frío campanario
y en el íntimo curso del arroyo,
cae la nieve...


(Damablanca) http://damablanca.foroes.org/t1363-la-nieve-poema