Voi mikä lukukokemus! Kyllä saatoin kirjan kuvailutekstistä sen jo aavistaa, ja siksi kai lukulistalleni valikoituikin tämä Niina Miettisen esikoisteos Israel-tyttö.
Kirjan sivuilta voin löytää henkilöhahmoja omasta lapsuudestani. Sieltä löytyvät hurmahenkinen mummo, maailmaa parantava eno, masennukseen taipuvainen äiti ja kielillä puhuva rempseä tätikin. Kirjassa keskushenkilöitä ja kertojia on useita ja elämän kulku valottuu usean ihmisen kokemusten, taipumusten ja tarinoiden takaa. Keskeiseksi hahmoksi nousee kuitenkin Katariina, joka tulee vaimoksi valmiiseen perheeseen jossa kasvaa kuollutta äitiään kaipaava, kapinoiva Ilona. Talon yläkertaa asuttavat kuolleen puolison sisar, taloudenhoitaja, Fiinu miehensä Heikin kanssa.
Teksti on ihanan ymmärtävää ja juonen kuljetus kietoo mukaansa kuin varkain. Vaikka aihe on rankka ja koetut kokemukset synkkiä ja elämää sekoittavia, on teksti pehmeää, ymmärtävää ja herkkää. Eletään telttakokousten hurmiollista aikaa, kaataja saapuu kaupunkiin. Pikkupaikkakunnalla tiedetään tarkkaan missä kukakin kulkee, ja innokkaasti arvaillaan miksi.
Katariinann tarina on haikean todellinen. Nuoren tytön sydäntä polttavat kokemukset ja hyljätyksi tulemisen tunteet hiillostavat koko iän. Juhanin puhumattomuus ja Ilonan ylenkatse avaavat hyvin niitä syitä, jotka ajavat Katariinan suuriin tunteisiin ja tyhjyyden karkottavaan haavemaailmaan.
Kirja antaa varmasti eniten niille, joiden henkilöhistoriaan kuuluu voimakas uskonnollinen lataus. Hyvällä tavalla se jättää tuomitsematta oikean ja väärän ja tyytyy kuvaamaan ihmisten valintoja heidän kokemusperästään käsin. Kutkuttavalla tavalla se avaa taustoja hiljalleen, väläyksen omaisesti ovea raottamalla ja antaa lukijan ajatusten kehittyä vastaanottamaan kokonaisuuden hitaasti ja ymmärtävästi. Lempä lukukokemus.
Tervetuloa! Sivuilla suloisesti sekaisin: Puutarhurointia. Juustoa ja viiniä. Karavaanailua. Matkoja. Kirjoja. Runoja. Arjen ajatuksia.