Kirjallinen kurkistus yliopistoelämään ja tutkijan kammareihin

Tulin taannoin poimineeksi korvan taakse tiedon Juhani Vahtolan juhlakirjasta Historian selkosilla seuraamaltani Tuulesta temmattua -blogilta. Ajattelin, että sepä saattaisi olla mielenkiintoinen ja erilainen luettava. Niin se onkin. Oikein mielissäni olen lueskellut tarinoita Vahtolan yliopistouran alkutaipaleelta sekä pohjoisen Suomen historiasta monelta eri kantilta katsottuna.

Tähän mennessä olen lukenut varhaiseen historiaan ja sodan aikaan pohjautuvat kirjoitelmat, mutta varsin innostuneena olen ne lukenut, miten sitten lie sujuukaan tuo taloushistorian osuus. Tähän asti luettu on ollut mukavaa ja mielenkiintoista tekstiä, ei ollenkaan kuivakkaa tai vaikeaselkoista, niin kuin tutkijan kammarista saattaisi äkikseltään kuvitella syntyvän.

Erittäin mielenkiintoinen on vaikkapa Pentti Koivusen laatima muinaisen Oulun sisäsataman kaivauksista kertova juttu, josta valkenee niin kaivaustyön kulku, kuin myös se työsarka, joka käynnistyy mahdollisten löytöjen putkahtaessa pintaan.

Kiinnostavia ovat olleet myös sota-ajan kuvat, mm. Turo Mannisen kirjoittama Yrjö Mäkelinin perheen elämää, on koskettava kuvaus sodan temmellyksen jalkoihin jääneen perheen kohtalosta. Taistelujen tuoksinassa koko perhe joutuu kokemaan vankeutta ja vihaa. Vain pienimmät lapset saavat suojan naapureiden hoivista. Koskettavia ovat etenkin välähdykset vankilassa viruvien tyttären ja isän sekä isän ja äidin välisestä kirjeenvaihdosta, josta löytyy mm. hirtehinen lausahdus "älä sinä akka sure, luudan päältä ei pudota korkealta".

Tahdonvoima eli näin meitä viedään

Täysin toisenlainen tutkijan ja yliopistomiehen maailma avautuu Frank Martelan kirjasta Tahdonvoiman käyttöopas. Sivuilleen tempaava ja hauskasti kirjoitettu, käytännön oivalluksia ja esimerkkejä pursuva kirja kuvailee ihmismielen häilyväisyyttä ja taipuvaisuutta mukavuuden haluun. Kirja antaa myös 20 ohjetta, joilla tahdonvoimaa voi lujittaa ja valjastaa omaksi eduksi ja hyvinvoinnin työkaluksi.

Mielestäni kirjassa on erinomainen esimerkki manipulaation voimasta: Kun verrataan kaupan kassalla jaettavia etukuponkeja, joissa pitää kerätä kahdeksan ostosleimaa, ja joilla tietysti pyritään saamaan asiakas sitoutumaan ketjun asiakkaaksi,osoittautuu tehokkaammaksi kortti, jossa pitääkin muka kerätä kymmenen leimaa, mutta joista kaksi on jo etukäteen kupongille merkitty!
Tutkimusten mukaan tämmöinen etukuponki sitouttaa pienen ihmisen tehokkaammin keräämäään loput kahdeksan leimaa, koska asia on pantu jo alulle ja tarvitaan enää vain vähän ponnisteluja tavoitteen saavuttamiseksi. Eihän jo ansaittuja leimoja toki voi hukkaan heittää!

Suosittelen kirjan lukemista. Siinä on loistavia ideoita ja aivan arkisia oivalluksia auki kirjoitettuna raikkaalla tavalla. Kirjan tehosta en puhu mitään, eikä siinä mitään lupaillakaan, vaan annetaan vastuu tahtonsa voimasta lukijalle.
Minä edelleen etsin hukkaan joutunutta niskakuntoilijan tahtoani, mutta salmiakkihimon olen sentään kirjan luettuani kyennyt selättämään jo muutaman päivän ajan!