Jo toinen viikonloppu perättäin on aurinko hellinyt meitä viikonloppuvapaata viettäviä. Aivan mahtavaa on saada istuskella helteisessä pihakeinussa linnun laulua kuunnellen ja kylmää juotavaa siemaillen. Ei uskoisi syyskuun olevan jo käsillä. Lämpö ja kosteus saavat kasvit villiintymään. Köynnökset venyvät pituutta ja rikkaruohot rehottavat. Tuoretta vuohenputkea on saatavilla salaattiin kaiken aikaa ja kurjenpolvet ja mansikat lykkäävät lisää kukan nuppuja kuin keskikesällä ikään.
Heinät kasvavat pitkin poikin perennapenkkejä ja niitä olen kitkenyt taas urakalla, että ei aivan täysin tikahtuisi ristikkien ja maksaruohojen kasvu ja ensi kevään kukinta. Karhunkierto kiemurtaa maata pitkin ja uhkaa tukehduttaa unikkopenkin allensa. Sitäkin raastoin pois monen neliön alalta. Hennot ja hoippuvaiset unikot sentään vielä löytyivät köynnöshirviön alta.
Rusketus syvenee, nenä punoittaa ja on hiki. Ihanaa!
Naapurin kissa on ottanut pihakeinun nukkumapaikakseen. Ei sitä milloinkaan keinussa näy, mutta karvaa on toppauksissa niin paljon, että kyllä uskon sen keinua nukkumapaikkanaan pitävän. Laitoin laventeliöljyä pesuveteen ja pyyhin sillä kaikki keinun puuosat. Saa nähdä mitä katti siitä tuumaa, vai kiitteleekö vain.
Olisi aika ostaa ensi kevään kukinnan takaavat sipulit. Kuvastot houkuttelevat taas tarjouksillaan, mutta tällä erää olen päättänyt pitäytyä tiukasti suunnitelmassa. Suuria tulppaanin sipuleita varmalta toimittajalta, värinä sinipuna ja fuksia, no ehkä muutama vaaleanpunainenkin. Eikä ripaus krookuksiakaan olisi pahitteeksi ja mielellään myös sinililjoja ja ehkä muutama iiris ja posliinihyasintti. Lummetulppaaneista en niin välitä, mutta ovathan nekin kauniita. Niin ja ehdottomasti pitäisi hommata lisää ukkolaukkoja!