torstai 11. heinäkuuta 2013

Mansikoita ja malvan tuoksua

Voi, aina pitäisi kulkea kamera valmiina. Taas, ihan lähellä, pihapuutarhassa olisi ollut saatavilla mitä mainioin luontokuva pienestä kurresta, joka kaksin käpälin tunki suuren suurta makoisaa ja kirkkaan punaista mansikkaa suuhunsa. Niin hartaasti tuo oravainen keskittyi ahtopuuhiinsa, että sain tarkastella sitä pitkän tovin. Sitten se tajusi tirkistelijän ja pyörähti muutamalla loikalla läheiseen pihlajaan, ja jäi oksan haaraan syömään herkkuaan. Suloinen olento.

Hönttejä nuoria linnunpoikasia sekä näitä sinne tänne humpsivia pikkuoravia on nyt saanut seurailla pihamaalla. Erityisen kesy punarinta pyörii melkein jaloissa, kun kitken kukkapenkkejä hiukan väljemmiksi kaiken kasvavan mansikan rönsyn ja vesiheinän keskeltä. Mahtavat kelit ovat olleet. Eilinen päivä oli sateinen, mutta lämmin, en viitsinyt pihalle kuitenkaan mennä, niin krantuksi sitä on käynyt ylenpalttisen auringonpaisteen vuoksi.

Yöllä näyttää sataneen, pihapöydällä on lammikko, mutta säätiedotus lupasi taas kirkaan aurinkotaivaan. Nyt on vielä pilvessä. On ollut aivan ihanaa. Olen nauttinut aamukahvin pihakeinussa ja kunnellut lintujen sirkutusta. Mahtava rauha, vapaata, huoletonta. Kukkaset kukkivat, mehiläiset pörräävät. Kirjoja olen lukenut, nyt viimeksi L.M. Montgomerya, romanttista tyttökirjamaista kevyttä ja kukkaistuoksuista, juuri sopivaa lomalukemista.

Nyt tuli aurinko esiin. Pihanurmikko loistaa kasteen kimmeltävänä ja kellanvihreänä aurinkoläikässään ja myskimalvojen vaaleanpunaiset kukkaset huojuvat kilpaa kurtturuusujen kanssa. Humalaköynnös on vallannut kokonaan uuden kaariporttinsa ja liljat avautuvat yksitellen.
Siivota pitäisi, eilen olisi ollut sen aika, kun kerran satoi...



torstai 4. heinäkuuta 2013

Hobitti-viisautta Konnun mitalla



Löysin aivan iki-ihanan kirjan, Noble Smithin Konnun kootut viisaudet -opuksen kaunis kansi singahti silmänurkkaani Suomalaisen hyllystä. Yhdellä istumalla hotkaisin koko laitoksen ja nautin jokaisesta luvusta. 

Tolkien-fani kun olen, saatoin jo aavistella mistä on kysymys ja millaisia viisauksia kirjan sivuilta voi lukea - oivallinen, hyvän tuulinen ja ilostuttava teos kerta kaikkiaan. 

Jokainen "oppikappale" alkaa Hobiteilta lainatulla viisaudella ja siirtyy kuvailemaan kyseisen hyveen, tavan tai mietteen merkitystä niin hobittien kuin meidän muidenkin elämässä. Jos haluaa, voi tätä kirjaa pitää myös oppaana hobittimaiseen tyytyväisyyteen, iloon, nauruun ja lauluun sekä rauhoittumisen taitoon turhanaikaisen hössötyksen ja kiireen keskellä. 

Kirja opettaa myös etsimään iloa yksinkertaisuudesta, vähentämään kulutusta, kasvattamaan lähiruokaa ja nauttimaan yhteiselosta sekä luonnon kauneudesta ja arvostamaan ympäröivää maailmaa ja muita luotuja. 

Mielenkiintoiseksi kirjan tekevät myös monet viittaukset Tolkienin elämän värikkäisiin vaiheisiin. Kertomukset Sormusten herrojen syntyvaiheista sekä Tolkienin lapsuudesta, opiskelusta, aihevalinnoista, harrastuksista ja myöhemmistä mietteistä aikuisena maailman suistuttua silloiseen, sotien runtelemaan tilaan. 

Kerronnasta tulee käsitys siitä, kuinka Keskimaa ja hobittien ihana Kontu ovat syntyneet kauneuden ja rauhan tarpeesta sekä taistelujen rusikoiman todellisuuden paineesta luoda oma piilopaikka, jossa kukat kukkivat, ruokaa on riittävästi ja elo auvoisaa. Sitten tarinaan kietoutuvat myös ympäröivän pahuuden aihiot, jotka johtavat jännittäviin seikkailuihin, mutta pitävät kuitenkin yllä lojaalisuuden lippua ja ihanteiden ylevyyttä sekä toivoa paremmasta. 

Puutarhuria puhuttelee esimerkiksi tämä miete:

"Oman päivällisen kasvattaminen itse kylvetystä ja hoidetusta siemenestä
on ihmeellisempää kuin velhon noituus."


Lisätietoja kirjailijasta ja teoksesta löytyy mainioilta sivuilta: www.shirewisdom.com 
Noble Smithin tavoittaa myös twitterissä (at)ShireWisdom