torstai 27. kesäkuuta 2013

Sprizz... helpotusta helteeseen



Aivan mahtavia kesäpäiviä! Hellettä on piisannut ja sopivasti pisaroitakin ripsinyt silloin tällöin niin, ettei kertaakaan ole tarvinnut pihaa kastella. 

Venetsian muistoja on voinut tuoreuttaa laittamalla silmät kiinni ja siemailemalla ihanaa prosecco-aperol-sooda-sekoitusta eli sprizziä, joka on mainio kevyt helteen helpottaja. Juomaan tutustuttiin taannoin Italian reissulla kun lentokoneen lehti osasi valistaa venetsialaisesta hittidrinksusta jota 'kaikki juovat'. 

Junissa ja busseissa on kuuma, paitsi jos sattuu kohdalle ilmastoitu pendolino, silloin on sopivan viileää ja mukavaa lueskella tyhjän junan penkissä. Tällä hetkellä menossa on Kilpikonnien hidas valssi, joka jatkaa Katherine Pancolin edellisen kirjan, Krokotiilin keltaiset silmät, henkilöiden tarinaa. Runsas, kerronnallinen ja monipolvinen tarina, ja jos mahdollista, vielä vähän utooppisempi kuin ensimmäisen kirjan juonikuvio. Kyllä olen sen parissa viihtynyt. 

'Kotikirjana' onkin sitten toisenlaista; György Konradin Pidot puutarhassa. Ensin ajattelin, että jouduin sen kanssa samanlaiseen mielen sekamelskaan kuin Pessoassa, mutta sitten tarina seestyi, löytyi henkilöhahmoja ja juonen kuljetusta ja pääsin juttuun mukaan. Vaikuttava ja tuskallinenkin tämä kirja on, mutta silti kaikkea muuta kuin synkkä tai ahdistava. Konrad kuljettelee lukijaa unkarinjuutalaisen perheen kohtaloita kuvaten toisen maailmansodan runtelemissa kaupungeissa ja taistelujen takamailla, mutta kerronta on herkkää ja kiehtovaa. Puutarha lymyää tarinan päähenkilöiden kotitalon tuntumassa ja sinne muistot palaavat tämän tästä ihmisten muistellessa elämänsä vaiheita.