Vihdoin on kesän hölmöimmälle kuulostava urakka tehty. Tarvittava määrä angstia sai aikaan sellaisen puuskeen ja puhinan, että jokaikisen perennapenkin jokainen kivi on käännetty, heinät ja sammaleet nyhdetty alta ja väleistä pois ja uutta multaa laitettu. Nyt näyttää hyvälle. Selkeät ja kauniit penkkien raunat, taas vähän aikaa.
Siinä pihalla puhistessani vietin myös pientä tuumaustaukoa viinilasillisen kera ja silloin sain nähdä leppälinnun kylpemässä pihalätäkössä, siinä samaisessa, josta pitäisi vesiaihe tuleman, sitten joskus.
Ihasuttava lintu. Selkäpuoli tummaa harmaata, näytti märkänä mustalta, pää musta ja vatsapuoli tiilen punainen. Kaunis kuin mikä! Lintu kävi dippaamassa itseään vedessä monta kertaa ja nousi kuivattelemaan siipiä läpsytellen rusotuomipihlajan oksalle. Mahtava luontokokemus.
Viime viikonlopun kukkarunsaus oli ylenpalttninen. Tänä viikonloppuna suuri osa on jo ohi kukkinutta, pihlajan kukkatertut ruskettuneet, samoin pihasyreeni ja köynnöskuusama. Marjaomenapensaskin jo pudottelee terälehtiään niin, että maa näyttää lumihiuteleitten peittämältä.
Alppiruusu Mikkelissä on vielä kukkia jäljellä, Haaga on jo lakastunut. Uusina ovat avanneet nuppunsa päiväliljat ja unikot. Punapäivänkakkara on nupulla ja tuoksuvatukassa on muutamia kukkia auki, samoin juhannusruusussa.
Hyvin vähäisiä ovat sateet kotipihassa olleet, mutta vain aurinkoisimpia penkkejä olen kastellut. Mansikoille, jotka ovat helteisessä paikassa, olen myös vettä kantanut ja samalla suorittanut päivän hyvän työn; nimittäin pelastanut sammakon kaivontekeleestä.