torstai 27. kesäkuuta 2013

Sprizz... helpotusta helteeseen



Aivan mahtavia kesäpäiviä! Hellettä on piisannut ja sopivasti pisaroitakin ripsinyt silloin tällöin niin, ettei kertaakaan ole tarvinnut pihaa kastella. 

Venetsian muistoja on voinut tuoreuttaa laittamalla silmät kiinni ja siemailemalla ihanaa prosecco-aperol-sooda-sekoitusta eli sprizziä, joka on mainio kevyt helteen helpottaja. Juomaan tutustuttiin taannoin Italian reissulla kun lentokoneen lehti osasi valistaa venetsialaisesta hittidrinksusta jota 'kaikki juovat'. 

Junissa ja busseissa on kuuma, paitsi jos sattuu kohdalle ilmastoitu pendolino, silloin on sopivan viileää ja mukavaa lueskella tyhjän junan penkissä. Tällä hetkellä menossa on Kilpikonnien hidas valssi, joka jatkaa Katherine Pancolin edellisen kirjan, Krokotiilin keltaiset silmät, henkilöiden tarinaa. Runsas, kerronnallinen ja monipolvinen tarina, ja jos mahdollista, vielä vähän utooppisempi kuin ensimmäisen kirjan juonikuvio. Kyllä olen sen parissa viihtynyt. 

'Kotikirjana' onkin sitten toisenlaista; György Konradin Pidot puutarhassa. Ensin ajattelin, että jouduin sen kanssa samanlaiseen mielen sekamelskaan kuin Pessoassa, mutta sitten tarina seestyi, löytyi henkilöhahmoja ja juonen kuljetusta ja pääsin juttuun mukaan. Vaikuttava ja tuskallinenkin tämä kirja on, mutta silti kaikkea muuta kuin synkkä tai ahdistava. Konrad kuljettelee lukijaa unkarinjuutalaisen perheen kohtaloita kuvaten toisen maailmansodan runtelemissa kaupungeissa ja taistelujen takamailla, mutta kerronta on herkkää ja kiehtovaa. Puutarha lymyää tarinan päähenkilöiden kotitalon tuntumassa ja sinne muistot palaavat tämän tästä ihmisten muistellessa elämänsä vaiheita.


lauantai 22. kesäkuuta 2013

Keskikesä

Juhannuksenalusviikko vilahti nopeasti. Viikonlopun autoreissun teimme Forssaan ja vaikka sää oli ennustettu epävakaiseksi, suosi auringon paiste meitä koko lauantaipäivän. Kiertelimme Forssan keskustaa ja uintipaikkoja ristiin rastiin. Erityisen kaunis on kehräämön alue sekä Finlaysonin vanha tehdasalaue, jossa on nyt monenlaista pienyritystoimintaa.

Ihastuttava oli Forssan eläväinen tori. Lauantaipäivä kun oli, oli ihmisvilinä ja markkinameininki mitä parhain. Olipa paikalla, Paviljongin lavalla, jopa elävää musiikkia. Lammin uimarannan valvojapoika tiesi kertoa, että lähes jokaisena kesälauantaina torilla soittelee joku paikallinen pumppu. Viihdyttävää oli, ja kaunista. Tällaiselle torittoman kaupungin kasvatille oli viihdyttävää ihan vain istuskella kauniin lammikon rannalla ja kuunnella ja katsella torin vilinää.

Extempore lähdimme myös käymään Tammelan makkaramarkkinoilla, kun sellaiset huomasimme olevaksi lähitantereilla. Voi mitä makuja, puolukka- aura twistiä ja tomaatti-mozarella makkaraa. Nam, kannatti käydä. Tulomatkalla olimmekin jo bonganneet HK:n makkaratehtaan tien varrella.

Varsinainen 'issue', jota olin lähtenyt katsomaan oli Jokioisten MTT:n puistoalue; Ferraria, Wendlan puutarha, kartanon puisto sekä Elonkierto. Nekin ehdittiin katsella mukavassa säässä. Vasta kotimatkalla, kun ajelimme Karkkilan kautta Högforsin ruukkia ja koskea etsiskellen, alkoi sataa oikein kunnolla. Sitkeä työ kuitenkin sai palkintonsa kun löysimme Myllykosken puiston ja pärehöyläsillan vaikka ne olikin tehokkaasti piilotettu uteliaiden turistien silmiltä.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Unikot toivat taas sateen tullessaan


Nyt, kuten aikaisimpinakin vuosina, saimme unikoiden kukinnan myötä rankkasateet ja ukkosmyräkät. 

Maanantain ja tiistain välisenä yönä vaille neljän oli ukkosmyrsky kotitorpan kohdalla. Välähdys ja jyrähdys, väliin ei ehtinyt sanoa kissaakaan. Kauniit, hehkuvan punaisina kukkivat idänunikot tulivat jälleen kerran liiskatuiksi pitkin maata. Onneksi vielä oli jäljellä nuppuja joten kukkia on riittänyt vielä sateiden jälkeisiinkin päiviin.

Ihana oli Suomen kesää  katsella aamuyöllä. Sen verran hämärää oli olevinaan, että aurinkolyhdyt paloivat nurmikon laidassa ja maisema oli autereinen. Lintujen laulua ei vaientanut edes myräkkä, vaan heti pienenkin tauon tultua alkoi kuulua mustarastaan liverrystä takametsän laitamilta. 

Juuri leikattua nurmikkoa ja siisteiksi puhdistettuja kukkapenkkien reunuksia oli ilo katsella varhaisena aamuhetkenä. Jonkin aikaa siinä valvoin ja vahtasin, sitten kömmin takaisin unille. Sade laantui, jyrinä etääntyi, linnun liverrys senkun vain yltyi valon lisääntyessä. 

Kaiken viikkoa onkin sadellut ja istutukset ovat riemuissaan, vehreää ja rehevää on. Tänään on sitten jo ollut poutapäivä ja aurinkokin vilahdellut, mutta huomiseksi on luvattu rankahkoa sateen ropinaa koko maahan. Mukava lienee siinä kelissä viettää Tyhy-päivää Nuuksion metsissä, Haltian näyttelyvierailua odotan mielenkiinnolla.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Olen nähnyt leppälinnun kylvyssä...


Vihdoin on kesän hölmöimmälle kuulostava urakka tehty. Tarvittava määrä angstia sai aikaan sellaisen puuskeen ja puhinan, että jokaikisen perennapenkin jokainen kivi on käännetty, heinät ja sammaleet nyhdetty alta ja väleistä pois ja uutta multaa laitettu. Nyt näyttää hyvälle. Selkeät ja kauniit penkkien raunat, taas vähän aikaa.

Siinä pihalla puhistessani vietin myös pientä tuumaustaukoa viinilasillisen kera ja silloin sain nähdä leppälinnun kylpemässä pihalätäkössä, siinä samaisessa, josta pitäisi vesiaihe tuleman, sitten joskus.

Ihasuttava lintu. Selkäpuoli tummaa harmaata, näytti märkänä mustalta, pää musta ja vatsapuoli tiilen punainen. Kaunis kuin mikä! Lintu kävi dippaamassa itseään vedessä monta kertaa ja nousi kuivattelemaan siipiä läpsytellen rusotuomipihlajan oksalle. Mahtava luontokokemus.

Viime viikonlopun kukkarunsaus oli ylenpalttninen. Tänä viikonloppuna suuri osa on jo ohi kukkinutta, pihlajan kukkatertut ruskettuneet, samoin pihasyreeni ja köynnöskuusama. Marjaomenapensaskin jo pudottelee terälehtiään niin, että maa näyttää lumihiuteleitten peittämältä.

Alppiruusu Mikkelissä on vielä kukkia jäljellä, Haaga on jo lakastunut. Uusina ovat avanneet nuppunsa päiväliljat ja unikot. Punapäivänkakkara on nupulla ja tuoksuvatukassa on muutamia kukkia auki, samoin juhannusruusussa.

Hyvin vähäisiä ovat sateet kotipihassa olleet, mutta vain aurinkoisimpia penkkejä olen kastellut. Mansikoille, jotka ovat helteisessä paikassa, olen myös vettä kantanut ja samalla suorittanut päivän hyvän työn; nimittäin pelastanut sammakon kaivontekeleestä.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Viranomaisviidakossa

sydän särkyy. Kun koulunsa lopettaneelle toimintakykyiselle ja asialliselle nuorelle, joka ei ole päässyt hakemaansa jatkokoulutukseen, olkoonpa kyseessä miten erityinen koulu hyvänsä, tarjotaan ainoaksi elämänpoluksi eläkkeelle hakeutumista, on systeemissä paljon mätää. En yhtään ihmettele, jos tilastot pullistelevat työkyvyttömiä nuoria eläkeläisiä. Niin makaa kuin petaa Suomineito surusilmä.

Tänään oli siis se ilon päivä, kun vietimme kuopuksen tähänastisen koulutustaipaleen viimeistä kevätjuhlaa iloisin ja haikein mielin. Voi kuinka monta sinnikkäästi opiskellutta nuorta sai tavoitteensa ja urakkansa valmiiksi. Tulevaisuus odottaa! Vai odottaako?

Siitä olen kuitenkin kiitollinen, että näillä nuorilla on paikka johon mennä. Työkeskus pitää yllä sosiaalisia taitoja ja antaa tolkullista tekemistä päivien ajaksi. Sitä vaan en ymmärrä, että systeemin vaatimaksi työllistäväksi toiminnaksi, tai edes kuntouttavaksi toiminnaksi se ei kelpaa. Kyseessä on väärä momentti! No, näillä mennään, mutta oudolle tuntuu, etenkin kun ei systeemillä ole mitään 'oikealle momentille' lukeutuvaa toimintaa tarjolla. Nyt olemme siis tutustuneet TE-keskukseen ja nuorisotakuuseen sekä huolehtineet tarvittavista papereista. Paljon puhetta ja spekulaatiota, vähän villoja. Mutta ei auta valittaa, ns. normaalinuorilla ei ole tätäkään. Jäävät oman onnensa nojaan sohvalle lojumaan ja tietokonepelejä pelaamaan. Toisaalta heillä on harrastuksia ja ystäväpiiri jonka kanssa viettää aikaa.

Helpotusta Lontoon basaareista ja Ranskan sienimetsistä

Kirjarintamalla olen seikkaillut Lontoon sivukaduilla Iqbal Ahmedin kirjan myötä. Kaupunkini Varjot on hyvä kirja sellaiselle, joka on kiinnostunut maahanmuuttajan omasta näkemyksestä uuteen kulttuuriin, kieleen ja tapoihin sopeutumisessa. Kirjassa kuljetaan niin tutun tuntuisten ja nimisten kaupunginosien alueilla kuin myös laitakaupungin synkemmillä kujilla, joista en ole aiemmin kuullut mitään.

Lontoossa käymättömänä sain kuvan hyvin värikkäästä ja monikulttuurisesta sulatusuunista, jossa on pitkät perinteet maahanmuuttajien vaikutuksesta valtakulttuuriin. Kuvauksesta päätellen rinnakkainelo sujuu rauhanomaisesti ja hyvin, mutta edelleen maahanmuuttajaryhmät pitäytyvät omissa porukoissaan, omassa kielessä, omissa perinneruuissaan ja musiikissaan.

Aivan toisenlainen, hullunhauska ja peräti paasilinnamainen ilottelu on Giles Miltonin kirja Postia paratiisista - romaani rakkaudesta ja sienistä. Sen myötä olen rymistellyt Ranskan sateensumuisten metsiköiden, louhoskaivantojen ja autiokylien läpi Tuvan eksoottisille hiekkarannoille.
Tarina kietoutuu pitkään yhdessä eläneen, mutta lapsettoman avioparin suhteen ja sienien ympärille. Herrahenkilö on armoitettu sienifriikki, tutkii niitä intohimoisesti ja opettelee myös viljelemään armanitoja, mm. keisari- ja kavalakärpässieniä.

Aivan hulvaton juonen kehittely! Tämän kirjan kanssa heltiävät huolet mielestä ja pää menee sekaisin kuin kärpässienikeitosta ikään.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kesän tuoksuja ja tunteita


Voi miten mahtavia päiviä on ollut jo monta peräkkäin. Lämmintä ja aurinkoista, ja kaikki kukkii, ihan kaikki! Osa keväisistä sipulikukista on tietysti jo lakastunut, mutta vieläkin on pihassa muutama tulppaani ja narsissi väriloimussa ja pihasyreeni on myös juuri nyt parhaimmillaan.

Meillä syreeni kukkii pihlajan alla ja voi sitä tuoksujen kakofoniaa! Tänäkin keväänä pihlajat ovat täynnä isoja kukkaterttuja, mutta enää en edes arvuuttele millaista talvea se enteilee...

Marjapensaista päätellen ja mustikan kukintaa seuraten voisi ajatella, että tulossa on mahtava marjavuosi. No  senkin näkee vasta kesemmällä onko ollut tarpeeksi sateita ja sopivia säitä. Lenkkipolun varressa kuitenkin ovat mustikan raakileet jos suuria.

Yksi huolen aihekin pihan kasvutoissa on. Nyt myös kirsikkapuuni, tuo "happamia hillomarjoja" kantava Varjomorelli on kuolemassa. En tiedä mikä tämän pihan hedelmäpuihin on iskenyt. syksyllä kuolivat luumupuut ja nyt siis kirsikka. Kaikki muu rehottaa yltäkylläisesti.

Viime päivinä olen myös litistänyt monta kukkoa, nimittäin Liljakukkoa. Niitä on tänä vuonna oikein huomattavan paljon liljojen kimpussa. Onneksi ovat niin yksioikoista porukkaa, että eivät pyri karkuun vaan jäävät helposti satimeen. Osa liljoista on jo "syljetty" harmaan seittimäisen nukan peittoon ja nuput ovat riipuksissa kuin allapäin. Nukasta huolmatta varjoliljat ovat kukkansa kyenneet yleensä avaamaan.

Muita pihassa juuri tällä hetkellä kukkivia ovat sammalleimu, ristikki, arovuokko, tuliunikko, kevätvuohenjuuri, ketoleinikki, metsäkurjenpolvi, mirrin minttu, rönsytiarella, ukkolaukka ja alppiruusut. Dahurian atsalea on jo melkein kaikki kukkansa pudottanut.