Mukavan leppoisa viikko takana. Ei mitään ihmeellistä, vain tuttuja reittejä ja arkisia kuvioita. Nyt viikon lopulla käväisimme Porvoossa tarkoituksena maistella Timbaalin herkkuja, mutta eikös mitä, ravintola oli pannut ovensa säppiin sunnuntaipäiviksi. No onneksi heti Timbaalin vieressä, vanhan rautakaupan 250 vuotta vanhassa talossa oli auki Gabriel-niminen ravintola johon ryntäsimme tihkusateesta sisään.
Gabrielin ovella oli vain kyltti, jossa luki 'Open', mutta ei mitään listoja tai mainintoja restaurantin tyylisuunnasta ja tarjonnasta. Hyvä niin. Jos nimittäin kyltissä olisi lukenut pizzeria, niin olisimme kävelleet ohi ja jääneet ihanasta ja erikoisesta gurmee-tarjonnasta paitsi.
Tilat oli laitettu vanhaa tyyliä arvostaen avariksi ja hillityn siisteiksi. Pöydät tummaa puuta, nahkaiset sohvat ja tuolit ja tyylikkäät ruokaliinat ja aterimet. Listalla oli siis pitsaa, no jotain pastaa ja salaattia sai myös, mutta etupäässä pitsoja, mutta millaisia pitsoja; Ihania, erikoisia, mainiosti nimettyjä: Rautakauppa, Kirkko, Joki, Pitsaa Intialaisittain Porvoossa ja vielä joitain joita en muistakaan. Hyvää myös, nam! Minä otin Joki-pitsan, jonka täytteenä oli kylmäsavustettua lohta, muikun mätiä ja smetanaa sekä tilliöljyä ja artisokkaa. Isännälle tuli intialaisia makuja, lähituotettua lammasta, masala-kastiketta, chiliä ja talon juustot-lisuke.
Suun pielet tiristen ja vatsa piukeana sieltä lähdettiin, eikä yhtään kaduttanut, että haave-etanat vaihtuivat pitsamenuun.