 |
| Japanin jalopähkinä, Kotka, Sapokan vesipuisto |
Tällä viikolla tyyny on nimittäin tuntunut erityisen rakkaalta ja sängystä nousemista on tullut vetkutettua joka aamu. No, aamun vihdoin valjettua, ovat aurinkoiset päivät sentään olleet hyvin kauniit, siitäkin syystä mieli kai jo hamuilee kohti kevättä.
Flunssan poikanen on kutittanut kurkkua pitkin viikkoa asettumatta silti kunnolla taloksi, ja lienee syynsä siinäkin, että jaksaminen on piiputtanut. Pirteyttä olen tankannut taas hedelmistä ja - pähkinöistä.
Pähkinöistä on sanottava sen verran, että syksyn tullen luin mukavan artikkelin siitä, kuinka välimerellinen, runsaasti pähkinöitä, siemeniä ja vihanneksia sisältävä ruoka voi, kaiken muun hyvän lisäksi, myös ehkäistä masennusta. No, syksyiseen melankoliaan taipuvaisena päädyin siis nauttimaan runsaasti etenkin pähkinöitä ja liekö plasebovaikutusta vai mitä, mutta pääsin kuin pääsinkin koko syksystä yli sen suuremmitta suruitta. 'Suruksi' olo muuttui vasta kun lääkäri "määräaikaishuollon" yhteydessä loihe lausumahan tuomionsa kohonneista kolesteroliarvoista.
Mutta mitä se semmoinen syöminen on - vain kourallinen, 6 mantelia/pähkinää, päivässä!
Pähkinäuutisen jälkeen osui silmään myös porkkanauutinen: "Porkkana päivässä pitää mielen myönteisenä". Koska päivittäinen leipäannos on tänä talvena tullut kimppalounastuksen ansiosta, ja innoittamana, korvatuksi porkkanoilla, voi siis hyvinkin olla, että aavisteltu teho löytyykin niistä, kenpä tietäis sen.
Aivoille sopivia ajatuspähkinöitä olen lueskellut Riitta Asikaisen pikku kirjasesta Omenat siemenessä, johon on koottu NLP-ajatuksia. Mielenkiintoinen ja maalaisjärkeen käypä, ihmisläheinen ja selkeäsanainen avaus tuohon trendikkääseen vuorovaikutusmalliin jota kaikista tuuteista nyt kovasti markkinoidaan.
Erityisesti jäi mieleeni kappale joka käsittelee uskomuksia ja etenkin tulevaisuuden uskomuksia sekä sitaatti Mark Twainilta: "Minulla on ollut elämässäni pajon murheita - tosin vain harvat niistä ovat toteutuneet."