Terveyttä puutarhasta

Onneksi tuli tehtyä pihan syyssiivot jo viime viikonloppuna.
Tiistaina satanut lumiräntä on pysynyt maassa ja vesiaiheen vedenpinta on jäähyhmässä vielä tänäänkin, vaikka asteet ovat taas vaihteeksi plussan puolella. Nyt on maasta nostettu begoniat ja daaliat odottamaan uuden kevään tuloa ja alas on leikattu syysleimujen mustaksi muuttuneet varret sekä tuhannesti siementävät malvan kukinnot. Maisema näyttää marraskuisen suttuiselta.

Allergiatalolla pidetty Hyvinvointiseminaari oli mahtavan mielenkiintoinen. Illan parasta antia oli professori Tari Haahtelan esitys puutarhan merkityksestä ihmiskehon vastustuskyvylle ja allergioiden ehkäisylle. Aivan järisyttävän uutta tietoa ei juuri tullut, mutta mikrobi- ja solutasolle asti avattuna ja värikkäästi kerrottuna asia tuli ymmärretyksi ja jäi mieleen.

Kädet multaan. Selväksi tuli, että mullan mikrobikanta on ihmisen vastustuskyvylle elintärkeä ja sitä pitäisi päästä pöyhimään avokäsin, ilman kumihanskoja, tämän tästä. Ruukkukasvit ja -multa käyvät myös korvikkeeksi. Lasten pitää antaa nuolla kengänpohjia ja tutustua bakteerimaailmaan eikä tuttia tarvitse kotilattian pölyistä huuhdella. Multaporkkanoita pitää suosia ja tapettua, ylipuhdasta ja kelmutettua ruokaa vältellä.

Mutta uutta minulle oli, että koiran allergiaa ehkäisevä vaikutus ei tulekaan turkista eikä syljestä, vaan tassujen pohjista. Mitä isompi koira, sen suuremmat tassut... Kissakin käy, mutta sen tassut ovat niin pikkuruiset.

Yleisöstä huudeltiin, että mitäpä sitten kun maa jäätyy eikä multaa pääse pöyhimään. Niinpä, sillä on merkitystä pohjoisten kansojen allergioiden kannalta. Haasteellinen ilmasto tuo oman vaikutuksensa tähänkin ja siitäpä syystä etelän ihmisillä on allergioita tutkitusti vähemmän. Hätäavuksi tuli suositus etelänmatkoista oikein professoritasolta!

Liekö ollut allergioita isoäidin aikaan.
Ainakin kädet oli mullassa kyynärpäitä myöten ja nauriit syötiin suoraan maasta: