lauantai 30. kesäkuuta 2012

Lapin kesää kohti - uida voi jos jäät ovat lähteneet

Tuulee ja taivas on harmaa, mutta jokohan ensi viikolla lämpenisi?

Reissu Sirkkaa ja Saanaa, näitä kauniita Lapin tyttäriä kohti alkakoon. Saariselällä kuului sataneen lunta! En ole kovinkaan riemukas talvi-ihminen, joten kovasti toivon, että kelit kesäistyisivät ensi viikon loppuun mennessä. 

Taipaleemme suuntautuu ainakin hahmotelmissa aina Kilpisjärvelle saakka eikä ole aivan varma, vaikka Jäämerikin nähtäisiin, sillä tietoisuuteemme osui uutinen, että kallis tunnelivero Norjan puolella on poistettu kesäkuun alusta alkaen. Kun autokin on oma, jos vaan kestää, niin sekään ei aiheuta estettä spontaanille siirtymälle. Toisaalta matka jatkuu muutenkin ainakin Ruotsin puolelle. 

Kummallisen autiolle vaikutaa Ruotsin Lappi. Ainoa itsestään ääntä pitävä kylä on Arvidsjaur, josta näyttää löytyvän aktiviteetteja ja nähtävää myös kesäkaudella. Sitä täytynee tutkailla tarkemminkin. Muuten näyttää sille, että saamme samoilla porotokkain keskellä kaikessa yksinäisyydessämme...

Menomatkalla on tarkoitus pysähtyä Laukaalla, Vaalassa ja Ranualla. Jos säät Laukaalla ovat suotuisat pyörähdämme Nokkakiven huvipuistossa, vaan jos kylmä kouraisee, menemme lämmittelemään Peurunkaan.  Vaalassa on tarkoitus tutkailla Geopark Rokuan maisemia ja taas, jos kylmä hyytää, saatamme mennä Rokuan kylpylään.
Ranualla ei tiettävästi uimaan päästä, mutta eläinpuistoon kuitenkin ja - jääkarhuja! - ihan totta, ihailemaan. Ranua Zoon suojista löytyy myös Revontulet Oy:n Virvatulet-viinikauppa. Sieltä olisi tarkoitus tehdä hankintoja. Ainakin Lakka- ja Variksenmarjaviinit haluaisin ostaa. 

Majapaikkamme Sirkassa sijaitsee Rakkavaarassa. Pari kesää sitten siellä päin pyörähdimme, joten tiedossa on suurinpiirtein mitä odotettavissa on. Levin rinteilläkin piipahdimme pikaisesti samaisena suvena, joten voinemme tällä reissulla siirtyä jo rinnekahvilasta pitemmälle. Tuikussa ei tänä kesänä taida olla ketään tuttua tarjoilemassa, mutta käytävähän siellä silti on.

Ruotsissa majoitumme Tegefjälliin ja pyrähdämme kenties Norjan puolella Trondheimia tutkailemassa. Sieltä on muistiini jäänyt valtava Nidarosin kirkko, jonka seinustoja koristavat sadat ihmisen kokoiset kivipatsaat. Muistoni taitaa olla peräisin viimeiseltä lomareissulta, jonka vanhempieni kanssa reissasin. Silloin keiteltiin ruoka spriikeittimellä ja yövyttiin teltassa. Nostalgisia aikoja ja ihania muistoja, vaikka viisitoistavuotiaan mielessä reissu ei niin kovin 'coolilta' tainnut tuntua. Kun katselen isän kaitafilmille vangitseman teinin naamavärkkiä voin huomata tuon tietyn ilmeen, joka niin kovasti on ottanut kupoliin omien lasten kasvoilta huomattuna.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Atsaleat, Alppiruusut ja kuntoutus osa II


Viikonloppu vierähti lauantain aurinkoisessa säässä Elimäellä, Mustilan Arboretumissa sekä Kouvolaa kierrellen ja Kotkan puistojen kauneutta ihaillen. Mahtuipa väliin vielä ruokailuhetki Strömforsin ruukin kalapöydässä ja piipahdus Langinkoskella, Keisarin kalastusmajaa katselemassa.

Vauhdikkaan viikonlopun jälkeen olikin asiallista päästä Siuntioon lepäilemään... Vielä mitä! Kuntoutusjakson toinen vaihe oli ohjelmaa - jumppaa ja venytystä - täynnä. Mukavaa oli tavata porukoita, nyt oli tunnelma kuin vanhojen tuttujen kesken. Kremppoja ja niiden edistymistä, paranemista, vertailtiin ja vertaistukea saatiin  kun saattoi huomata, etteivät ne kunto-ohjelmat kaikilla muillakaan ihan moitteettomasta suoritettuja olleet. Kun taas osa porukasta oli tunnollisesti tehnyt kaiken ja vielä vähän lisää pyöräillen ja lenkkeillen.

Mukavasti sujui aika. Päivät menivät siivillä ja sääkin suosi. Sateisinakin päivinä poutaisia hetkiä oli sen verran että saatoimme kämppiksen kanssa tehdä lenkkejä läheisen kallion laelle ja ihailla maisemia seillä olevilta näköalaterasseilta. Pitkä kävelylenkki Siuntion kirkon ohitse pitkin Kirkkotietä oli kesäisen mukava. Mittaakin lenkille tuli mukavasti ja takaisin osattiin, vaikka matkan varrella hiukan arvelutti.

torstai 14. kesäkuuta 2012

"Roheline rong" ja havainnoinnin ilo

Kesäiset, aurinkoiset aamut piristävät kummasti. Olen saanut aamuiseen odotteluuni kaveriksi pysäkille pyörällä porhaltavan nuoren miehen, joka on matkalla kesätyöpaikkaansa.

Hauska on seurata kiireisen kaverin säntillistä saapumista eväspusseineen. Eilen näytti leipäpussissa olevan piirakan palasia, osin jo muruiksi muussautuneina, tänään oli matkaan lähdetty sipsipussin puolikkaalla. Toivottavasti kyseessä ei ole koko päivän lounas! Sipsit ainakin raksuivat jo bussissa, kenties aamupalan korvikkeena.

Tosi mukavaa on ollut myös päivänä muutamana saada kotimatkalla kuunnella iloisen päiväkoti-ikäisen poikaveijarin jutustelua omalla äidinkielellään. Ei ole Keelesild-kurssi täysin hyödyttömäksi jäänyt, sillä olen sentään osannut vesselin puheesta noukkia keskeisimmät sanat. Milloin on ihasteltu ikkunasta näkyviä isoja autoja ja moottoripyöriä, milloin koiria. Viimeksi ihastusta herätti vr:n uusi kalusto, kun asemalle sattui saapumaan pitkä vihreä matalalattiajuna. "Vaata emme, roheline rong!" ilakoi pikkumies kirkkaalla äänellään. Ei siinä voi muuta kun suun pielet korvissa tarkastella ympäröivää maailmaa - Ihme ja kumma, on niin paljon kaunista katseltavaa, alppiruusut hehkuvat Aurinkomäen rinteessä parhaimmillaan ja kirjaston puisto hehkuu monivärisistä kukkasista.

Junareissut ovat sujuneet Sebastian Siukosen Kun kiireestä tuli kupla - työelämän paradoksit -kirjan parissa. Mielenkiintoista juttua työn tekemisen meiningistä. Suosittelen!
Rentouttavampi kumppani on ollut Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu. Juttu on vielä kesken, mutta todella oudosta tarinasta on kysymys. Täytyy myöntää, että olen huono tulkitsemaan näitä monessa tasossa kulkevia, yhteiskuntakriittisiä juonen käänteitä, mutta kyllä tämä ajatuksia herättää. Mikä onkaan lammas?

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Juurakot pääsivät multaan


Eilen istutin äidiltä perityt daalian ja begonian mukulat penkkeihin. Aikatavalla pysyin uskollisena vanhoille aikatauluille, sillä tänään 10.6. on perinnetietämyksen mukainen "oikea päivä" viedä ulos kellarissa talvetetut taimet.

Jännityksellä jään odottamaan ehtivätkö kukkaset tulla ennen syksyn kylmiä öitä, sillä esikasvattelu ja ulkoilmaan kouliminen jäi tänä keväänä väliin. Jonkun aikaa juurimukulat ehtivät kuitenkin ulkosalla, vadissa kasteltuna odotella maahan pääsyä ja sillä ajalla esiin työntyi heleän vihreitä, kasvamaan innokkaita versoja. Jokaisessa juuripaakussa löytyy siis elämää, joten toivoa on että kukkasiakin saadaan. Myös eilinen sade auttoi istutuspuuhiani. Muutenkin koko perennapenkki rönsyilee kaikenlaista kasvua. Muutama tulppaanikin on vielä kukassa ja tontin laidalta kukkapenkkiin siirämäni Metsäkurjenpolvi on vallan villiintynyt.

Hiukan hirvittää miten tämä röhellyspenkki pärjää lomamme aikana, kun lähdemme Lappiin kohti Sirkkaa ja Tegefjälliä. Kasteluapua kotosalla kyllä on, jos ei satu satamaan sopivasti pitkin kesää, kuten tähän saakka on tehnyt, mutta kitkijöitä, niistä on puutetta aina.

Niin sanottuun hyötytarhaan sain pari viikkoa sitten kylvetyksi lehtisalaatit, lollorossot ja, taas kerran, retiisit. Yhden kerran, valtavan vesikesän aikaan olen onnistunut kunnon retiisisadon saamaan, mutta sen jälkeen en. En, vaikka olen kastellut paljon ja useasti. En silti toivo vesikesää, vaikka laskennallisesti sellaisen vuoro taitaa kyllä jo olla.




torstai 7. kesäkuuta 2012

Palikat paikoilleen kiitollisin mielin

Kesä on nyt virallisesti julistettu alkaneeksi, toivottavasti myös lämpö palaa lomalaisten iloksi.

Tänään vietimme kuopukseni kevätjuhlaa. Vielä muutama juhla on tiedossa, ennen kuin nuorukainen on selvittänyt opintopolkunsa. Mukautetun oppimisen opiskelijakirjo on runsas ja niinpä jokainen juhla ravistelee, itkettää, nostaa mieleen kiitollisuutta, haikeutta, pelkoa, surua ja iloa aivan erityisellä tavalla.

Odotellessani varsinaisen juhlan alkua teatterin lämpiössä kuulin erään isän lausahduksen "special children are given to special parents". Lausahdus oli tuttu jo vuosien takaa, ja toi mieleeni alla olevan runon, johon törmäsin kun aikanaan haeskelin lohtua äkillisesti muuttuneeseen elämäntilanteeseen ja etsiskelin vastauksia; miksi oi miksi? Kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana on paljon tapahtunut. Synkimmät skenaariot iloisesti kumottu, saatu seurata herkän taimen kehittymistä omassa tahdissa.

Nämä "Erityiset juhlat" ravistavat joka kerta palikat paikoilleen, aivan kuten lastensairaalassa käynnit aikanaan. Ne myös näyttävät tervehdyttävällä, joskin myös raadollisella tavalla kuinka kärsimätön edelleenkin, kaikista hyvistä uskomuksistani huolimatta, olen, kuinka ahdasmielinen ja pikkusieluinen. Ja kuinka tavanomaisia ovatkaan ne todella merkittävät asiat, joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä pärjäämiseen. Kvanttifysiikalla ei ole tarvetta arjen sujumisessa. Jokaisen ihmisen pitäisi päästä kokemaan tällainen juhla. Aitoa onnistumisen riemua, asiat oikeissa mittasuhteissaan ja mainio yhteys luoda katsaus oman sielun sisimpään.

Punanenäisinä saattelimme taas joukon koulunsa päättäneitä jatko-opintoihin, työkokeiluun ja muihin oman elämän harjoituspaikkoihin.

Heaven's very special child

A meeting was held quite far from Earth!
It's time again for another birth.
Said the Angels to the Lord above,
This Special Child will need much love.

His progress may be very slow,
Accomplishments he may not show.
And he'll require extra care
From the folks he meets down there.

He may not run or laugh or play,
His thoughts may seem quite far away,
In many ways he won't adapt,
And he'll be known as handicapped.

So let's be careful where he's sent,
We want his life to be content.
Please LORD, find the parents who
Will do a special job for you.

They will not realize right away
The leading role they're asked to play,
But with this child sent from above
Comes stronger faith and richer love.

And soon they'll know the privilege given
In caring for their gift from Heaven.
Their precious charge, so meek and mild,
Is heaven's very special child.

by Edna Massionilla

 ... joka kerta tämä itkettää...