maanantai 7. toukokuuta 2012

Pikkulintuja ja pihatöitä

Viikonloppu meni edelleen pihatöiden parissa. Joka paikkaan levinneet rönsyleinikit on nyt enimmiltään kitketty. Sen verran elämäniloinen kukkanen on kuitenkin kyseessä, että ensi viikonloppuna jo homma taas jatkuu. Tietenkään en saa nypättyä pois muuta kuin maanpäällisen ruusukkeen ja pienen osan juuristosta, joka jatkaa kasvuaan mullan alla ja valloittaa riemukkaina lonkeroina kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat.

Ennen kuin pihan istutuksista oli tietoakaan, nautimme monena kesänä keltaisen rönsyleinikkimaton koko takapihan kattavasta loisteesta. Sittemmin alkoi niin sanottu pihan laitto, jossa kaikki ennestään pihassa rehottanut on pyritty kitkemään pois ja tilalle tuotu mukamas jalompia ja kauniimpia kasveja taimitarhojen hyllyiltä. Rönsyleinikki ei tästä sen kummemmin ole hätkähtänyt, vaan jatkaa voittokulkuaan nyt entistä ehompana hyvin lannoitettujen ja hoidettujen perennapenkkien suojissa. Nurmikolta se kuitenkin on lähes tyysten hävinnyt, ilmeisesti säännöllinen nurmikon leikkuu on sillekin liian järeä torjuntametodi.

Olen sentään päässyt jo nauttimaan pihan keväisestä kauneudesta kitkentätuokioiden välillä. Silloin olen voinut iloikseni seurata useiden värikkäiden pikkulintujen uurastusta pesän rakennuksen ja perheen ruokinnan parissa. Pihaamme on ilmestynyt punarintoja, viherpeippoja ja vihervarpusia jo ennestään kotoisten sini- ja talitiaisten rinnalle. Minulle suhteellisen tuntematon laji on myös kuusitiainen, joka asustaa takametsikössä jo toista kesää. Tai ainakin minä olen siinä kästyksessä, sillä aikaisemmin en ole sitä havainnut tai tunnistanut.

Lieneekö varttumisen merkki, mutta seurailen ja tunnistan nyt useampia lintulajeja kuin ikinä aikaisemmin. Tuntuu myös kuin Suomen linnusto olisi yhtä äkkiä paljon väriikkäämpää kuin olen tottunut ajattelemaan. Aikaisemmin tunsin vain varpusia, västäräkkejä ja kirjosieppoja, jotka nekin toki ovat kauniita tyylikkäine mustavalkoisine väreineen. Nyt olen nähnyt myös tilhet, tiklit ja närhet. Onkohan niitä ollut lähistössä aina, vai ovatko linnut joutuneet sopeutumaan omakotialueille metsien huvettua asuinrakentamisen tieltä?