sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Ain laulain työtäs tee eli work goes happy

Tai ainakin tuo otsikko tuli vahvasti mieleen perjantaina vieraillessani Wanhan sataman Work goes happy - työhyvinvoitifoorumissa.

Ehkä otsikon teksti tarttui mieleen siitäkin syystä, että osuin ensimmäiseksi kuulemaan Mikko Kuustosen ja Kiti Müllerin keskustelua luovuudesta ja aivojen hyvinvoinnista. Muusikko kun on, niin Kuustonen toi keskusteluun vahvan musiikillisen aspektin. Jutustelussa tuli esille musiikin tärkeys ihmisen hyvinvoinnille sikälikin, että se on läsnä kaikissa kulttuureissa, kaikissa yhteiskutaluokissa huolimatta siitä missä päin maapalloa liikutaan. Miten musiikki on läsnä nykyisessä työelämässä ja mikä sen merkitys on vaikkapa toimistoympäristössä, jäi sen sijaan täysin hämärän peittoon.
Lisäväriä keskustelujen luovuus ja musiikkipuoleen toi myös juttutuokioiden vetäjä Mato Valtonen, joka väritti puheenvuoroja omilla keikkailumuistoillaan.

Se mitä tuosta keskustelusta jä mieleen oli esille nostettu tieto siitä mitkä seikat pahasti dementoituneillekin jävät viimeiseksi käyttövaraksi: rukous, laulu ja kirous.

Tapahtuman keskeisin viesti läsnäolijoille painotti työn ja levon sopivan suhteen tärkeyttä. Oman itsensä johtaminen, tuo nykyinen koulutusten trendiotsikko, oli tässäkin tapahtumassa lujasti läsnä ja haastoi ihmisiä ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. On omassa viisaudessa hypätä ulos oravanpyörästä jos mielenterveys ja hyvinvointi on uhattuna.

Kysymykset miten homma hoidetaan kiihkeässä kolmivuorotyössä jossa vaikkapa hoitajaresursseja on liian vähän ja töitä paljon, jäivät vastaamatta.

- -

No ainakin tänä aurinkoisena äitienpäivänä pihatyö on sujunut laulun, jos ei oman, niin ainakin linnunlaulun lirkutuksissa. Miljoona voikukkamätästä on kohdannut tienpään tunkion perukoilla ja siitä hyvästä nurmikko on täynnä mustia aukkoja. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että tilanne reikien osalta korjautuu pian nurmen kasvaessa, ja voikukatkin työntyvät pian pintaan uusine lehtineen ja nuppuineen. Sinä päivänä kun maailman markkinat nostavat kahvin hinnan MM-jääkiekkolippujen hintatasolle, ja aletaan taas keittää korviketta, tulee minusta rikas!

Kirjarintamalla on menossa Hannu Väisäsen kolumnikokoelma Apupata. Aivan riemastuttava junakirja! Vedet valuvat silmistä ja hekotus hytkyttää penkkiriviä kun sitä lueskelen. Aiheena juttusissa on Väisäsen arkielämä Ranskan residenssillään ja sen rikkaat maisemat, kulttuuri ja mahtava monikansallinen naapurusto herkullisine persoonineen. Suosittelen.
Olen myös lukenut Mueenuddinin kirjan Hunajaa ja tomua ja pidin siitä kovasti. Sekin kirja muodostuu novelleista, jotka löyhästi liittyvät toisiinsa yhden keskushenkilön kautta. Pakistanilaista elämänmenoa kuvaavat tarinat ovat lämpimiä ja värikkäästi kerrottuja. Jos olet lukenut Adiga Aravindin Valkoisen tiikerin tai Viimeisen miehen, ja pitänyt niistä, niin varmasti kannattaa tarttua myös tähän palkittuun esikoisteokseen.