keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Kielikylpyä ja lomaan laskeutumista



Asteittainen laskeutuminseni Sisilialaisiin tunnelmiin on alkanut ja siinähän auttaa musiikin kuuntelu. Ihastuin kovasti tähän sisilialaissyntyiseen muusikkoon, Pippo Pollinaan, josta sain vihiä Sicily Guiden fb-sivujen kautta. Mukavasti soljuu laulanta taipuisalla kielellä. Ehkäpä sittenkin ne italian alkeet..

"Molto bella gorgonzola, prosciutto, primavera, tutti, posso cambiare". Siinäpä ne italiankielen sanat, jotka heti tulevat mieleen. Ai niin, ja lisäksi "Signora finlandese calma..." ja siitäpä tuleekin mieleeni eräs edellisistä Italian matkoistamme, jolla päädyimme rengasrikkoon Porto San Stefanossa.
Auton olimme vuokranneet Europcarista ja sinnepä siis soittamaan, kunhan takapaksissa varalla ollut kevytrengas oli miehen toimesta paikoilleen asennettu. "No problem, soitamme takaisin", vastasi ääni puhelimessa ja menimme kauniin pikkukaupungin rantakadulle kävelemään, syömään, jäätelölle, kävelemään uudestaan ja taas jäätelölle...
Soitin uudelleen ja selitin kaiken alusta alkaen uudelle ihmiselle. Vastaus: "Etsikää lähin huoltamo ja hoitakaa homma. Laskua vastaan saatte rahat takaisin". "No missä "lähin huoltamo" olisi?" utelin, "Ei ole varma, mutta Orbetellosta Auto Marista varmaan löytyy sopivia renkaita...". Grazie mille!

Siellä sitten ajaa matelimme pitkin teitä Orbetelloa etsien ja sitten kylttiä jossa lukisi "Auto Mari". Ei löytynyt. Aikamme pyörittyämme mies kurnautti Cepsan pihaan ja komensi kysymään. Sinne siis.
Nuoret miehet olivat erittäin avulaita, puhuivat italiaa loputtomana tulvana - ja muutamia englannin sanoja. Viittilöin heidät autolle ja sain ihailla miesten yhteistä viittomakielellä käytyä tarkkaa kuvausta rengasrikon kulusta ja ongelman luonteesta. Ruutupaperille saimme kuvailevan nuolipiirroksen jota isäntä sujuvasti seurasi "Marille".  Vaan ei ollut siellä sopivaa rengasta, mutta suuri lämmin hymy oli ja "Älä huolehdi suomalainen rouva, rauhassa, rauhassa"... Lisää nuolenpääkirjoitusta; ohjeet suurelle korjaamolle, jossa homma vihdoin hoitui melkein aukioloajan puitteissa.
Semmoinen oli meidän merenrantapiknikkimme kuvan kauniille Monte Argentarion saarekkeelle. Uimaan ei ehditty, gnoccheja syömään sentään ja muistoja, niitä ja italainharjoitusta tuli koko seikkailun edestä. Saapi nähdä mitä tuleman pitää tällä kerralla.