Kulotusta, kuolemaa ja intohimoa

Eilinen Korjaamo New -keskusteluilta oli paljon ajatuksia antava. Korjaamon sisältöjohtaja Raoul Grünstein kertoi ensimmäisten keskusteluiltojen vetäneen kaksi ja sittemmin neljä osallistujaa, joten tällä matikalla hän oli ennakoinut paikalle kahdeksaa ihmistä. Täysi sali meitä kuitenkin oli. Asiaa varmasti edesauttoi se, että illan vetonaulaksi oli saatu ajankohtainen, aivan äskettäin esikoiskirjansa Ylistys, julkaissut Manuela Bosco.

Muita illan esiintyjiä olivat Amin Hasan, joka tavallaan alusti illan kertomalla 90-luvun laman positiivisista vaikutuksista uusien ideoitten syntymiseen, bisnesmaailman avautumiseen uusille toimijoille sekä vanhojen kuppikuntien ja klikkien murtumiseen ihan yleisestikin. Keskustelua käytiin siitä, kuinka vanhasta luopuminen tai sen menettäminen on aina edellytys jollekin uudelle. Paljon syntyi keskustelua myös yrittämisen kliseistä, ankeudesta ja haastavuudesta. Kritiikkiä saivat osakseen myös yliopistolliset yrityshautomot, jotka sulkevat oviansa ulkopuolelta pyrkiville. Yhteisesti todettiin, ettei yrittäjyydellä sinänsä ole mitään tekemistä oppiarvon kanssa, vaan sisäisellä palolla, hulluudella, innostuksella ja etenkin rohkeudella on suurin merkitys.

Kuvataiteilija Jan Nevan aihe oli Huuto helvetistä. Hänen kyseisiä teoksiansa katsellessa voi hyvin aistia jotakin siitä tunnetilasta, jossa ne on tehty, mutta jollain tavalla esitys jäi sulkeutuneeksi eikä avannut otsikon luomaa ennakkolatausta. Mielenkiintoista oli silti hänen kokemuksensa ja pitkä polkunsa taidemaalariksi perusteellisten ja traditionaalisten opintojen kautta. Tuskansa hän kertoi kumpuavan vanhan konservatiivisen arvomaailman ja nykyisen pikavoitto-pintaliito-hengen ristipaineesta. Teosten taustoja hän valotti myös kertomalla omasta epävarmuudestaan, paikalle jämähtämisestään öljyvärimaalauksessa ja tarpeesta löytää uudenlainen lähestyminen ja omasta sisimmästä kumpuava sisältö teoksiinsa.

Manuelan esitys, jolta henkilökohtaisesti olin odottanut kaikkein vähiten, oli koskettava ja aito. Hän kertoi hyvin herkällä ja tunteellisella tavallaan kehityskaarensa huippu-urheilevasta lapsesta ja teinitytöstä näyttelijäksi ja kirjailijaksi. Nuori nainen on joutunut elämänvaiheittensa myötä käymään läpi asioita ja paineita, jotka ovat kypsyttäneet hänet arvostamaan elämää sinänsä, kuuntelemaan sisintä ja kulkemaan oman intohimon viitoittamaa tietä. Hänen puhettaan kuunnellessa mietin, miten mahtavaa on, että joku voi olla tuossa kypsyyden vaiheessa jo alle kolmekymppisenä. Itse, vasta nyt, kaksi vuosikymmentä vanhempana, saatan pysähtyä ajattelemaan omia mielenkiintojani ja huhuilemaan sisintä ääntäni ja intohimoani.