sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Syysmyrskyn kourissa




Syystalven pahin myrsky koettiin perjantaina, jolloin olin sopinut teatterireissusta Helsingin kaupungin teatterin Metsä-näytäntöön. Jos menoa ei olisi ollut sovittu hyvissä ajoin alkusyksyllä ja lippuja hankittu valmiiksi, olisi kammottava keli pelotellut jäämään kotosalle, mutta mentävä oli.

Taivaalta sinkoilleiden räntärättien ja vaakatasossa puheltavan tuulen ajamina onnistuimme luovimaan tiemme metrokäytäviä pitkin Rautatientorilta Hakaniemeen, mutta siellä oli ryömittävä ulkoilmaan suojaisasta ja kuivasta kolosta. Jo pienellä matkalla teatterin ja Hakaniemen metron välimaastossa sijaitsevaan ravintolaan kastuimme läpimäriksi. Ja juuri kun olimme hiukkasen kuivahtaneet lämpimissä sisätiloissa, joissa tuuli paukutteli suurta ikkunapleksiä, oli aika taas jatkaa matkaa.

Olin varannut liput näytelmään sen mielenkiintoisen tarinan sekä maineikkaan ja hyvän näyttelijäkaartin innottamana. Itse näytännöstä en kuitenkaan ihan saanut irti sitä fiilistä, jonka olin etukäteen itselleni luonut.

Taitava ja nimekäs kaarti Asko Sarkola, Esko Roine, Lasse Pöysti, Tiina Pirhonen, Kreeta Salminen, Eppu Salminen, Pertti Koivula ja muut kumppanit, onnistuivat kyllä luomaan lumoavaa tunnelmaa kauniin lavastuksen siimeksessä, mutta jotenkin kokonaisuus jäi vajaaksi. Odotukseni venäläisen nätelmäkirjailijamestarin, Ostrovskin tekstiin nähden taisivat olla liian suuret tai sitten, taas kerran, oma kykyni lukea tarinaa rivien välistä oli liiaksi olematon.

Oli kuinka oli, mukavaa oli viettäää "kyldyyri-iltaa" yhdessä tyttärien kanssa. Ihanaa, että olemme päässeet elämän tuiverruksissa tähän pisteeseen, jossa kykenemme yhteisiin illatsuihin rennosti ja toistemme seurasta nauttien.

Kevääksi täytyy löytää taas uutta ihmeteltävää, ehkäpä seuraavaksi joku baletti, kenties.