lauantai 22. lokakuuta 2011

Lomalle ruskan keskeltä



Viikko on mennyt komeata ruskaa ihaillessa aina silloin tällöin kun auringon säteet ovat läpäisseet synkät pilviverhot. Ihmeen hyvin ovat lehdet puissa vielä pysyneet, vaikka myrskytuulet ovat niitä tuivertaneet ja lakkaamaton sade hakannut monen päivän ajan.

Koululaisten syysloma osuu ensi viikolle, joten vaikka kelit vielä ovat kohtalaisen lämpimät ja ruskaa riittää, on aika suunnistaa loman viettoon. Tällä kertaa matkamme suuntautuu Azoreille, San Miguelin saarelle. Paikka on yksi unelmakohteistani joten odotan näkeväni paljon vehreää ja kukkivaa sekä mahtavia maisemia. Sateen uhka tähän aikaan vuodesta sielläkin on, mutta lämmintä pitäisi piisata.

Vaikka työmatkan varrella värikkäät puut vielä hehkuvat loistossaan, ovat kotipihan puut jo aika kaljut. Pensaat vielä sinnittelevät vihreinä ja muutama syysleimu punertaa mustanpuhuvana. Saa nähdä, odottaako meitä loman jälkeen ensilumi, vai vieläkö leutoa syyskeliä riittää marraskuun alkuunkin.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Istutuspuuhia haikein mielin

Kiitos Viherpeukaloitten nopean toimituksen, ovat perennapenkit nyt vihdoin syyskunnossa.

Kukkasipulit sain jo torstaina, ja viikonloppu onkin mennyt kitkiessä ja raivatessa maata näkyville, jotta uudet sipulit saisi kaivettua rönsyilevan pusikon pohjalle. Jotenkin tuntuu vaikealta hahmottaa täyteen kasvanutta kukkapenkkiä sen keväisessä kaljuudessa, sitten kun lumen alta paljastuu esiin pelkkä marto ja pintaan piipottavat ainoastaan kevään uudet kasvut.

Onnen kantamoisena sattui niin, että tulppaanien ja liljojen väritykset osuvat nappiin penkissä valmiina olevien kanssa. Kävi myös niin, että kaikki sipulit ovat sellaisia joita minulla entuudestaan ei ollut.

Lienee viisainta kirjata tähän lajikkeet, jotta keväällä tiedän mitä haeskella.
Lilja: vaaleanpunainen 'Algarve', Tulppaanit: valkea-roosa-fuksia, villitulppaanisekoitus sekä pinkki triumphtulppaani 'Don Quichotte' ja valkopunainen lummetulppaani. Narsissit: keltainen tähtinarsissi 'Scarlet O'Hara' sekä yksinkertaisten narsissien sekoitelmapussi. Lisäksi: keltareunapikarililja, keltainen talventähti, valkovihreä nuokkutähdikki, vaaleansininen posliinihyasintti ja vielä iso pussillinen sinilaukkoja.

Haikeus valtasi mielen kun raivasin pois menneen kesän kukintoja. Pois menivät ne näkymät joita äidin kanssa vielä kesällä yhdessä ihasteltiin. Ensi keväänä nousee maasta uusi kasvu, jota hän ei enää ole kanssani katselemassa. Sen sijaan vanhat tulppaanit ja krookukset sekä kotipihasta saadut spireat, unikot ja akileijat nousevat toivottavasti tutuille sijoilleen.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Sipuleita sittenkin!

Lokakuun pakkaset tihenevät. Viime yönä oli taas selkeästi pakkaskeli, aamuyhdeksältä vielä maa kuurassa ja minä tyttö tilansin kukkasipuleita! Mutta en raaskinut ohittaa Viherpeukaloitten syksyn ulosheittotarjousta, jossa 200 sipulia sai muutamalla kympillä. Toimitusta lupasivat viikon sisällä. Nyt alkaa siis jännitys, tulevatko sipulit ajoissa vai ehtiikö maa pakastua ennemmin.

Olen minä monesti ennenkin sipuleita istuttanut kohmeisin kourin. Loka-marraskuun taitteessa kun maata möyrii, niin kyllä käsiä kirveltää ja sormia saa lämmitellä pitkän aikaa, vaikka kuinka yrittäisi käyttää istuttamisen apuvälineitä. Kun "halavalla saa" niin eipä tunnu olevan niin tarkkaa tuo värienkään sovittelu. Viime syksynä haeskelin viikkotolkulla oikeaa punasävyä tulppaaneihin, mutta nyt en taida edes tietää minkä värisiä on tulossa! Onneksi 'peukaloitten' sipulipussukat on yleensä selkeästi merkitty; mikä kukka, mikä väri, jotta voin sitten kuoppia kaivaessa päättää minkä jemmaan minnekin...

Eilen sain myös vähän siivottua perennapenkkejä. Nyhdin ylös daalian juurakot kellariin toimittamista varten ja katkoin pois kosmosten paleltuneet varret. Vielä sain myös harventaa suuren määrän rönsyleinikin tuppaita, ne tuntuvat levittävän verkostoaan talven tuloon saakka. Nupullaan ollut arovuokko on paleltunut ruskeaksi, mutta neidonkurjenpolvet sekä verikurjenpolvet kukkivat vielä.

Pihahommien jäätyä vähempiin olen lueskellut. Kirjarintamalla on tullut käsitellyksi aiheita laidasta laitaan. Erityisen mielenkiintoinen on Heikki Niskan kirja Mitähän ihimisekki sanoo. Se on monisävyinen teos, 'jokk on kirijootettu hersyvällä pohojanmaan murtehella'. Lyhyet tuokiokuvat kirjoittajan elämästä ja lapsuuden sielunmaisemista vievät monenmoisiin tunnelmiin vuoronperään naurattaen ja itkettäen. Aivan toisenlainen on Sirkka Muuriaisniemen kirjoittama Autolla eläkkeelle, joka kuvaa pariskunnan matkaa henkilöautolla Turkin osakkeelleen Mahmutlarin kaupunkiin. Mukava kirja, josta voi oppia ripauksen turkkilaista kultuuria.

Tämän hetken junakirjana lueskelen Anna Kortelaisen Virginie'tä, kirjaa, joka tuntuu sisältävän tuhdin paketin 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun historiaa pariisittaren aseman kautta peilaten. Mielenkiintoinen kirja, joka ei kyllä maalaile kovin ylentävää kuvaa kansallistaitelijamme Albert Edelfeltin tunne-elämästä. Kotikirjana lueskelen Tory Haydenin teosta Lapsi muiden joukossa. Opettava ja uusia näkökulmia avaava kuvaus erityislasten oppimisongelmien käsittelyyn sekä ihmisyyteen yleensä.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Tahtojen taisteluita




















Kaksi härkää on kehässä
toinen suuri ryhmysonni
toinen pahainen mullikka,
terävät sarvet tanassa,
suurempaansa uhkaileva

Kiertävät ja kaartelevat
kyrmyniskana kulkevat
maata kuopien ryskäävät,
sarvet yhteen kalskauttaen

Lehahtaa punainen vaate
kentälle liehutellen
Mullikan katseen tavoittaa,
ohjaa ulos areenalta,
kasvamaan pehmeille pahnoille

Sonni sieraimet sihisten
vielä kauan käy kuumana
Rikki on punainen vaate,
sorkkien alle sotkeutunut,
sarvista osansa saanut

- MR -



On miehen maailma erilainen
parempi olla on heikko nainen
Voi ymmärtää keskenkasvuisen vihan
ilman ett' polttaisi oman hihan

Voi vapaasti olla hyvä ja hellä
ei tarvitse kovuutta teeskennellä
Ei tarvitse suojella johtajuutta
voi kuunnella, oppia kaikkea uutta

Ei nyrkkiä tarvitse esiin nostaa
ei sanaa sanasta aina kostaa
Voi niellä kiukun ja itkeä salaa
ja onnea kokea kun lapsi halaa

- MR-



Mielenrauhan sirpaleita
keräillyt oon koko illan
Tahtoisinpa polttaa sillan
juosta karkuun ääriin asti

Vaan on mulla jäyhä kasti,
ei se salli perääntyä
Silti maksuun erääntyä
alkaa pitkä kestokyky


sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Ei halla haasta lähde...



Ensimmäinen pakkasyö. Vielä yhdeksän aikaan mittari nollassa ja pihanurmikon pinta hallavan harmaana. Onneksi eilen haravointihommien lomassa kiertelin katselemassa syksyn viimeisiä kukkijoita; kosmoskukkia ja neidonkurjenpolvia. Syysleimuissakin on vielä jotakin väriä, mutta muuten pihan pääasiallinen väritys tulee ruskaisista pensaista ja lukemattomista maahan varisseista lehdistä.

Haravointi on tähän aikaan todella turhauttavaa puuhaa. Lehdistä on puolet vielä puissa ja heti kun selkänsä kääntää, niin puhtaaksi haravoitu alue on taas saman näköinen. Kuitenkin haluan vielä yrittää pitää siistinä edes sorakäytävät, sen sijaan nurmikko on mahdoton siivottava.

Taas kerran suunnittelen kurtturuusujen alasleikkausta. Joka kevät ne ovat niin kammottavat piikkiturilaat, että päätän syksyn tullen pistää ne matalaksi, mutta tässä vaiheessa en sitten mitenkään raaski tarttua saksiin. Kauniithan nuo ovat, yli puolentoista metrin korkuinen pensaisto, joka suojaa etukivetyksen kahvittelupaikan omaksi alueekseen. Houkuttelevatpa lisäksi myös punarintoja, jotka syövät siemeniä ja saavat turvallisen lymypaikan pensaiden kätköstä.