keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Ilta Maalaistentalossa




Syksyn riennot pyörätivät käyntiin. Osallistuin Juustopöydän syksyn ensimmäiseen pienjuustoloita esittelevään tapahtumaan, joka pidettiin MTK:n upeissa kokoustiloissa aivan Helsingin keskustassa. Jo poikkeuksellinen mahdollisuus päästä tutustumaan historiallisen Maalaistentalon tiloihin houkutti, puhumattakaan maisteltavista kotimaisten pienjuustoloitten maukkaista herkuista.

Illan kuluessa kuulimme Outi Kolattu-Tolvan omakohtaisen ja hauskasti kertoman esitelmän pienjuustolan arjesta. Saimme myös hyväntuulisen ja realistisen kurkistuskulman suomalaisten juustonvalmistajien arkeen. Pienjuustolan työ on palkitsevaa, mutta vie tekijöiltään kaiken käytettävissä olevan ajan, ja vastaa sikäli täysin mielikuvaani myös perinteisen pienviljelijän arjesta.

Ilta huipentui juustojen maisteluun. Tarjolla oli monenlaista herkkua appelzellerista tilsittiin sekä valko ja sinihomejuustoihin. Omaksi suosikikseni osoittautuivat tällä erää Kolatun valkohomejuusto Verneri sekä Herkkujuustolan tilsit-tyyppinen Hilma Hyviä olivat myös Kolatun paistettu munajuusto Ruska sekä cheddar-tyyppinen Valdemar.

Mukava ilta. Kotiutuminenkin onnistui lähes nappiin. Ehdin kuin sattumalta juoksujalkaa asemalla odottelemassa olevaan Z-junaan, jonka kyydissä pääsin nopeasti ja yhdellä istumalla kotiasemalle saakka. Bussia jouduin jonkin aikaa odottelemaan, mutta keli oli leuto ja lämmin ja vatsa täynnä, joten mikäs siinä oli odotellessa.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Enkeleitä, onko heitä

Syksyn tullen kirjoja kuluu vinhaan tahtiin. Erilaisen, maanpäältä irrottavan lukukokemuksen voi saada Lorna Byrnen kirjan Enkeleitä hiuksissani parissa. Aluksi kerronta oli puisevaa, mutta lähti sitten lentoon jutun edetessä varhaislapsuudesta edemmäs. Kirjoittaja sai kerronnallisesta otteesta kiinni ja lukukokemus muuttui dokumentaarisesta selvityksestä kerronnallisempaan suuntaan. Lornan kirja on omaelämänkerrallinen ja kertoo hänen poikkeuksellisesta kyvystään nähdä enkeleitä ja henkiä. En päässyt koko teoksen aikana oikein sinuiksi itseni kanssa; voisiko kerrottu olla oikeasti tapahtunutta ja tapahtuvaa, vaiko sittenkin kirjailijan omaa hengentuotetta. Mielenkiintoista olisi kuulla Lornaa livenä, jospa se auttaisi mielipiteen muodostamisessa. Hän saapuu Helsingin kirjamessuille syyskuun lopussa, mutta silloin olen syyslomilla.

Toinen junakirjani, Elena Damianin kirjeet, on onneksi paljon helppotajuisempi. Jukka Pakkanen onnistuu luomaan tarinoissaan vangitsevan tunnelman. Monesti meinasin istua asemani ohitse tarinaan uppouduttuani. Kirja kertoo Helsingin olympiavuodesta 1952 ja palaa siihen kirjan päähenkilön myötä. Mielenkiintoisen juonen myötä päädytään muistelemaan Olympialaisia sekä vuosikymmenen muita tapahtumia sekä Suomen että Italian näkövinkkelistä. Salaperäinen Elena Damiankin löytyy ja tuo tarinaan yllätyksellisiä asioita.

Parhaillaan lueskelen Bengt Jangfeldtin teosta Tie Caprin huvilalle. Kirja oli ihan pakko pyydystää kun olin ensin lukenut Axel Munthen kirjan Huvila meren rannalla. Jangfeldtin kirja on yksityiskohtainen historiallinen kuvaus Axel Munthen elämän vaiheista ja näihin värikkäisiin vaiheisiin liittyvistä ihmisistä. Samalla kirja sisältää paljon ajankuvia 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tapahtumista ja tunnelmista. Keskeisiä paikkoja Munthen elämän polulla Caprin lisäksi ovat olleet Pariisi ja Rooma. Kirja kuvaa hyvin silmää tekevien liikehdintää Euroopassa ennen sotaa ja kuvaa hyvin kunkin maan kuninkaallisten ja merkkihenkilöiden verkkoa, jossa lähes kaikilla on jokin sidos toisiinsa.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Parhaita paloja sisustusmessuilta



No enpä tiedä mitä mieltä olisin entistä ehommasta Messukeskuksesta. Uusi suurhalli oli Habitare-messuilla käytössä ensimmäistä kertaa ja valoisaa ja korkeaa tilaa oli kyllä, mutta hallin yleisilmeestä jäi latteahko fiilis. Mikään ei noussut ylitse muiden paitsi Trash-osasto, josta muutamia herkkupaloja yllä olevassa kuvasarjassa. Aivan ehdoton suosikkini oli Actimel-pulloista tehty valaisin! Myöskin lusikoista ja mikron crisp-telineestä rakennettu kattokruunu oli kaunis ja tunnelmallinen.

Kalustepuoli tuli laukattua läpi aika tarkkaan, mieleen jäi kuitenkin vain osastojen vaaleat värit ja sekavat käytävät. Protoshopin mielenkiintoisin tuote oli Luukku-tuoli, sen sijaan Eco-osasto jäi jotenkin täysin huomaamatta. Erityisen monella osastolla oli esillä tilanjakajia monenlaisesta materiaaleista tehtynä, joko ääntä vaimentavina tai vain koristeellisina seininä. Ilmeisesti niitä tullaan näkemään sisustuksissa entistä enemmän.

Viitoshallin tavarataivaasta löytyivät kaikilla messuilla myytävänä olevat tuotteet; ihanat saippuat, raastimet ja käsityöt - kissakassi lähti mukaan. Taidehallissa olisi viettänyt vaikka koko päivän, mielenkiintoisia teoksia oli todella paljon.
Vielä olisi pitänyt jaksaa antiikkiosasto Salon ja Valo-osastot, mutta sulatuskyky ei niihin enää riittänyt.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Hong Ying: Hyvien kukkien lapset


Jos viimeeksi lukemani "Ilon ja onnen tarinat" osui kohdalle sattumalta. Valitsin tämän Hong Yingin äiti ja tytär -tarinan aivan harkitusti.
En tuntenut kirjailijan teoksia entuudestaan vaan polku johti hänen kirjoihinsa Amy Tanin kirjojen kautta.

Taas kerran saan tutustua laajaan kiinalaiseen sukuun ja perheeseen. Tarina kulkee neljän tyttären, kahden pojan ja äskettäin kuolleen äidin elämänvaiheita kuvaillen. Oman mausteensa kirjaan luovat Kiinan vallankumouksen ja voimakkaan kansallisen kehityksen kuvaus sekä ulkokiinalaisen, Englantiin muttaneen tyttären elämän kuvaus.

Kirjassa on voimakkaasti läsnä ikävä ja syyllisyys siitä, että elämä on vienyt pois läheisten luota moniksi vuosiksi ja oma todellisuus, tai käsitys siitä, muodostuu vain lyhyiden puhelinkeskusteluiden ja muilta kuultujen totuuksien varaan.

Kirja on mielenkiintoinen muistelmateos joka herättää halun tustustua Hong Yingin aikaisemmin, jo kirjassakin viitattuihin, teoksiin.

torstai 8. syyskuuta 2011

Keelesild kutsuu



Jaaha, tänään alkaa syksyn uutuusharrastus. Olen ilmoittautunut lukemaan vironkielen alkeita. Vitsinä tuli heitettyä kesäreissun jälkeen, että voisi olla hauskaa opiskella eestin kieltä ja tänä iltana on sitten "esimine õppetükk".

Hauskaa on nähdä mitä muuta porukkaa kurssille kantautuu, ja mitkä ovat heidän innoituksen aiheensa kielen oppimiseen. Alustavasti olen jo lueskellut oppikirjamme, Keelesild, ensimmäisiä kappaleita ja kyllä niistä tolkun ottaa kun saa rauhassa katsella, puhuttuna juttu voisi olla toinen.

Kesäreissulla ihastuin kovasti Haapasalon promenadiin ja Kursaaliin (kuvassa) sekä kaupungin kauniisiin kävelyreitteihin Väike-Veden ympäristössä. Kauniita kaupunkeja olivat myös Pärnu ja Tarto, unohtamatta kumpuilevaa Viljandia korkeine linnavuorineen.
Talven tullen voi näitä sitten muistella ja valokuvista katsella oppikirjan kappaleita tutkiskellessa.

Head aega!

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kaunis kirja, kiehtova tarina



Luin vihdoin Cecilia Samartinin paljon mainostetun kirjan Señor Peregrino. Olin sen merkinnyt lukulistalleni jo reipas vuosi sitten, mutta vasta nyt kirja osui sopivasti käteeni. Teos valikoitui luettavakseni osaltaan edellä olevan esittelyvideon takia; juonen kuvaus kiehtoi ja tietysti myös esittelyn kauneus.

Kirjan tarina onkin mukaansa tempaava ja juoni kuljettaa viihdyttävästi mukanaan. Vaikka tapahtumakulut ovat herttaisen naivit ja epäuskottavat, ei se suuremmin haitannut, sillä aina kun Señor Peregrino oli äänessä, lumouduin täysin jatkamaan tarinaa, aivain kuin kirjan Jamilet.

Mukava lukuelämys, kyllä tämän kanssa passasi viettää työmatkoja.